Itämeren Nord Stream -kaasuputkien räjäytykset ovat lisänneet huolta valtioiden kriittisiin infrastruktuureihin kohdistuvista tihutöistä.
Suojelupoliisi varoitti syksyllä, että uhka on koholla myös Suomessa. Suomi on pitkälti digitalisoitunut ja kriittinen infra on teknistä. Sitä hyödyntää laaja kirjo niin yksityisiä kuin julkisia toimijoita. Kriittisellä infrastruktuurilla tarkoitetaan muun muassa sähkön ja energian jakeluverkkoja sekä tietoliikenneyhteyksiä.
Vaikka teknologiayhtiöt ja teleoperaattorit tarjoavat kuluttajille pilvipalveluita, ikään kuin internet hyrisisi ilmavasti jossain päittemme yläpuolella, valtaosa netin infrastruktuurista sijaitsee todellisuudessa veden alla, maailman valtamerten pohjissa.
Merenalaista it-liikenteen kaapeliverkostoa kartoittavan TeleGeography -yhtiön laatimista maailmankartoista voi katsoa, missä päin kulkevat ne 475 valokuitukaapelia, jotka muodostavat mannertenvälisen internetin keskushermoston. Suurimmat kaapelikeskittymät sijaitsevat Pohjoisella Tyynellämerellä, Pohjois-Atlantilla sekä Afrikan ja Aasian rannikoilla.
Euroopan ja Yhdysvaltain välisiä kaapeleita on kartan mukaan parisenkymmentä, ja Yhdysvaltain ja Aasian välillä suunnilleen saman verran.
Merenalaisissa kaapeleissa kulkee käytännöllisesti katsoen kaikki maailman dataliikenne. Ne välittävät muun muassa pankkien rahansiirtoja, sosiaalisen median sisältöjä, valtioiden viestintää ja yritysten kauppatapahtumia, eli toisin sanoen niiden varassa sykkivät kaikki nykyaikaiset yhteiskunnat.
Merikaapelit johtavat eri puolilla maailmaa sijaitseviin datakeskuksiin, joiden sisältämien palvelimien avulla netin toiminta nopeutuu. Euroopan datakeskuksista valtaosa sijaitsee niin sanotulla FLAP-akselilla eli Frankfurtissa, Lontoossa, Amsterdamissa ja Pariisissa. Brexitin jälkeen Frankfurt on vienyt Lontoon paikan maanosan keskeisimpänä datahubina.
Suurimman osan merikaapeleista omistaa neljä yhdysvaltalaista teknologiajättiä: Google, Facebook, Amazon ja Microsoft. Investoinnit omiin kaapeleihin parantavat yritysten kustannustehokkuutta ja takaavat verkoston, jonka kapasiteettia ne voivat tarpeidensa mukaan kasvattaa.
Samalla merikaapelit ovat valtioille, kuten Supokin totesi, strategisesti kriittistä infrastruktuuria. Yritykset ja viranomaistahot kun hoitavat verkossa tätä nykyä lähes kaiken.
Suomen pisin kaapeli vie Saksaan
Myös suomalainen yhteiskunta on riippuvainen merikaapeliyhteyksien päässä olevista datakeskuksista. Ylen haastattelemien asiantuntijoiden mukaan jopa liiaksikin, eli maamme tietoliikenneomavaraisuudessa olisi parantamisen varaa.
Kansallinen verkkoturvallisuuden neuvottelukunta kirjasi kesällä, että jatkossa olisi syytä tarkastella etenkin yksityisverkkojen kyberturvallisuutta ja ilmaisi huolensa siitä, että EU on kehittänyt 5G-verkkoja kaupalliset näkökulmat edellä, jättäen turvallisuusajattelun sivuun.
Valokuituverkkoja rakentavan valtionyhtiön Cinian toimitusjohtaja Ari-Jussi Knaapila sanoo, että netin tietoliikennemäärät kasvavat tätä nykyä alueesta riippuen 20–40 prosenttia vuodessa.
Cinia on asentanut Suomen pisimmän merikaapelin, C-Lion 1:n, joka johtaa Helsingistä Saksan Rostockiin. Lisääntyvän tietoliikenteen takia yhtiö suunnittelee Itämeren alueelle jo toista kaapelia. Sen toivotaan myös lisäävän Suomen houkuttavuutta uusien datakeskusten sijoituspaikkana.
– Cinian alkumetreillä puhuttiin, että Suomi voisi olla eräänlainen datan Sveitsi, eli rauhallinen alue, jonne voitaisiin sijoittaa tiedon turvasatamia, Knaapila sanoo.
Merkittävä osa Suomen tietoliikenteestä kulkee Cinian merikaapelissa. Toimitusjohtaja Knaapila ei voi kertoa asiakkaistaan, mutta sanoo, että yksityisten toimijoiden ja julkisen sektorin asiakkaiden välinen suhde on noin 60/40 prosenttia.
C-Lion 1:n kapasiteetti on noin 190 teratavua, mikä tekee siitä yhden maailman laajakaistaisimmista merikaapeleista. Kaapeli on upotettu metrin syvyyteen Itämeren pohjamutaan, ja sen reitti myötäilee Nord Stream -kaasuputken linjaa, muutaman sadan metrin etäisyydellä siitä.
Cinian alkumetreillä puhuttiin, että Suomi voisi olla eräänlainen datan Sveitsi.
Ari-Jussi Knaapila
– Kaapelissa on kahdeksan kuituparia ja yhdessä kuituparissa voitaisiin kuljettaa 2,5 miljoonaa yhtäaikaista hdtv-lähetystä, eli kaikki Suomen kotitaloudet. Ja tämän voi siis kertoa kahdeksalla, Knaapila sanoo.
Kaiken kaikkiaan Suomesta läntiseen maailmaan kulkee kymmenkunta merenalaista tietoliikennekaapelia. Saksan lisäksi ne vievät Ruotsiin ja Baltiaan. Jokaisen maailman merikaapelin sijainti on helppo määrittää, sillä ne on merkitty merikarttoihin, pois lukien puolustusvoimien salaiset verkostot.
Hybridi-isku voisi rampauttaa
Jos esimerkiksi Suomesta Ruotsiin ja Saksaan menevät kaapeliyhteydet katkeaisivat, Suomesta tulisi toimitusjohtaja Ari-Jussi Knaapilan mukaan aika lailla rampa ankka. Vaikutuksia voi lähinnä kuvitella jokainen itse.
Sen lisäksi, että monien tavanomaisten nettipalveluiden toiminta vaarantuisi, myös jotkut kriittiset toiminnot voisivat olla uhattuina.
– Jossain kohdin heitimme melko vapaalla kädellä kriittisiäkin palveluja julkipilviin. Ja kun julkipilveen jotain sijoitetaan, siitä menetetään kontrolli. Meissä on ollut monenlaista sinisilmäisyyttä, joka on viime aikoina paljastunut, Knaapila sanoo.
Sen tarkemmin Knaapila ei avaa, mitä kriittisiä toimintoja hän tarkoittaa. Julkisella pilvipalvelulla hän viittaa julkisen internetin kautta saatavilla olevaan virtuaalitilaan, johon kukin voi tietojaan tallettaa.
Samaa mieltä tietoliikenteen uhkakuvista on valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskuksen Valtorin turvallisuusjohtaja Hannu Naumanen. Hän sanoo, ettei edes pysty hahmottamaan kokonaiskuvaa tilanteesta, jossa merikaapelit putoaisivat käytöstä.
– Jos Suomesta ei olisi tietoliikenneyhteyksiä ulkomaille, vaikutus olisi välitön ja merkittävä, Naumanen sanoo.
Samalla hänellä on rauhoittava viesti. Valtiolla on jonkin verran Suomen maaperällä sijaitsevia on premise -konesaleja, joiden kautta ainakin osaa julkishallinnon kriittisestä tietoliikenteestä voitaisiin hoitaa.
– Meillä on ratkaisuja kotimaassa, joiden puitteissa pystyisimme toimimaan kriittisten toimijoiden osalta, Naumanen kertoo.
Tiedot näiden palvelimien kapasiteeteistä ja käyttäjistä eivät ole hänen mukaansa julkisia.
Jos Suomesta ei olisi tietoliikenneyhteyksiä ulkomaille, vaikutus olisi välitön ja merkittävä.
Hannu Naumanen
Suomen kyberturvaviranomaiset eivät ainakaan toistaiseksi ole nähneet tarvetta koota tietoa siitä, mitkä julkishallinnon tahot käyttävät ulkomailla sijaitsevia palvelimia. Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin kyberturvallisuuskeskuksen erityisasiantuntija Marko Kotilainen kertoo Ylelle sähköpostitse, ettei ainakaan Traficomilla ole sellaista tietoa.
– Traficom ei ole kerännyt tietoa julkishallinnon tai julkisten toimijoiden palvelimien sijainneista ulkomailla. Kukin toimija päättää itse palvelujensa toteutuksesta, Kotilainen kirjoittaa.
Esimerkiksi Yle käyttää Irlannissa ja Saksassa sijaitsevia palvelimia, mikä tarkoittaa, että meriyhteyksien katketessa Ylen nettipalveluun tulisi todennäköisesti katko tai häiriöitä. Tällöin radion ja television merkitykset korostuisivat, kuten myös täysin kotimaisin voimin netissä pyörivän Ylen varapalvelun. Tosin myös sen käyttö edellyttää kuluttajalta verkkoon yhteydessä olevaa päätelaitetta.
– Varsinaiset häiriöt vakavassa kansainvälisessä tietoliikenteen ongelmatilanteessa jäisivät pääasiassa videostreamien ongelmaksi. Käytämme paljon aikaa sen suunnitteluun, että missään olosuhteissa ei pääse syntymään tilannetta, jossa Yle ei pystyisi julkaisemaan mitään, kertoo Ylen tietoturvallisuuspäällikkö Kim Johansson.
Entinen Nato-komentaja: Venäjän kiinnostus kaapeleita kohtaan lisääntynyt
Vaikka kaikkien Itämeren itc-kaapeleiden katkaiseminen on epätodennäköistä, Nato suhtautuu kriittisiin infrastruktuureihin kohdistuviin uhkiin vakavasti. Järjestö vahvisti laivastonsa läsnäoloa sekä Itä- että Pohjanmerellä Nord Stream -iskun jälkeen, ja pääsihteeri Jens Stoltenbergin mukaan hybridi- tai kyberhyökkäykset voisivat laukaista viidennen artiklan käytön eli sotilasliittotasoiset vastatoimet.
Nato-maa Norjassa viranomaiset epäilivät alkuvuodesta venäläisaluksen vahingoittaneen Lofooteilta Huippuvuorille johtavaa merikaapelia. Viranomaiset valittivat tuolloin, että sabotaasin valmisteluihin ei voida puuttua, koska 1800-luvulta periytyvä merilaki ei tarjoa siihen keinoja.
Uuteen teknologiaan erikoistunut brittiläisprofessori John Naughton kirjoitti hiljattain The Guardian -lehdessä, että Venäjä voisi halutessaan eristää Yhdysvallat muusta maailmasta katkaisemalla siltä merenalaisen tietoliikenteen. Naughton arveli, että sotamenestyksen heikentyessä rintamalla, Venäjän sodanjohto saattaa kääntää huomionsa muualle, kuten länsimaille kriittiseen infraan.
Merellä ne ovat yhtä ohuita kuin puutarhaletkut.
John Naughton
– Kaapelit johdetaan mereen yleensä heikosti suojatuista kohdista. Rannikolla niitä suojaa erityisvahvistus, mutta merellä ne ovat yhtä ohuita kuin puutarhaletkut, Naughton kirjoitti.
Naughton huomautti Naton entisen komentajan James Stavridisin kertoneen, että Venäjän sukellusveneet ovat viime aikoina alkaneet tarkkailla seikkaperäisesti Pohjois-Atlantin syvyyksissä sijaitsevaa kaapeliverkostoa. Yksi Venäjän sukellusveneistä paikannettiin syyskuun lopulla Euroopan länsilaidalla Bretagnen rannikolla.
Koska merikaapelit ovat yksityisomisteisia, valtiot ovat tähän asti jättäneet ne rauhaan. Mutta nyt tilanne saattaa Nato-komentajan mukaan olla muuttumassa, Naughton sanoo.
– Stavridis on kirjoittanut kirjan 2034: A Novel of the Next World War, jossa Venäjän alus katkaisee 30 merenalaista kaapelia, ja eristää näin Yhdysvallat maailmasta. En usko, että presidentti Vladimir Putin on lukenut kirjaa, mutta luulenpa, että [Venäjän asevoimien pääesikunnan päällikkö] Valeri Gerasimov on, Naughton totesi.
Lue lisää: