Taitoluistelija Emmi Peltonen, 22, kilpaili edellisen kerran viime vuoden joulukuussa. Kyseessä olivat SM-kilpailut, joissa hän luisteli kolmanneksi. Alkuvuonna Peltonen kamppaili paikasta Pekingin olympialaisiin, mutta joutui jäämään taistosta pitkittyneen nilkkavamman takia.
Kyseinen nilkka olikin vaivannut Peltosta jo pidemmän aikaa. Viime kauden alussa hän kävi näyttämässä jalkaansa ortopedian erikoislääkäri Marko Mykkäselle, ja tuomio oli raju.
– Sinun jalka on kuin tuulen viemää, siellä ei ole mitään, Mykkänen oli todennut.
Vaikka Peltonen oli tietoinen jalkansa leikkaustarpeesta, kokeili hän silti kilpailla sen kanssa. Jalka ei parantunut, vaihtoehdot loppuivat ja nilkka leikattiin tammikuussa 2022.
– Kaksi vuotta räpelsin menemään.
– Nilkka rakennettiin uudestaan. Pohkeesta otettiin jänne, jota ei tarvita. Se siirrettiin jalan sisäpuolelle, nilkan alapuolelle. Siihen tehtiin uusiksi kohta, jota ei enää ollut, Peltonen kertaa toimenpidettä.
Maltilla eteenpäin
Nilkan paranemiseen on mennyt luonnollisesti kauan. Koko prosessin läpikäymiseen menee Peltosen mukaan yli vuosi. Jalan pitäisi olla täysin parantunut vasta alkuvuodesta 2023.
– Olen aika lähellä normitasoa. Vedin kesällä itseni jo kerran tilttiin. Jalka ei ollut siinä vaiheessa vielä valmis.
Peltonen kertoo hyppäävänsä jo kolmoishyppyjä ja intoa jäälle on riittänyt. Hän myöntääkin, että toppuutteluja on tarvittu.
– Pitää muistutella itseäni, ettei voi ottaa niin isoa palaa kakkua. Fyssaritkin muistuttelevat, kun haluaa tehdä enemmän ja olla enemmän jäällä.
Vanhemmat apuna
Loukkaantuminen ja siitä toipuminen toivat Peltosen elämään epävarmuutta. Tilanteen käsittelyyn hän sai neuvoja isältään, kiekkolegenda Ville Peltoselta.
– Vaikka elämässä on luistelu ja se on tärkeää, niin elämässä pitää olla muutakin. Hyväksyy asian, alkaa miettiä tulevaa ja mitä seuraavaksi tehdään. Iskä aina sanoo ”so what, what now”, eli ”mitä sitten, mitä nyt”. Se on auttanut.
– Minun vanhempani olivat ”servants” (palvelijoita) minulle himassa. Pahoittelut heille, lapsuutensa Yhdysvalloissa viettänyt Peltonen nauraa.
Mutta on loukkaantumisesta seurannut jotain hyvääkin. Se on antanut Peltoselle perspektiiviä asioihin, muun muassa luisteluun.
– Sitä ei edes tajua, miten vaikea laji luistelu on, kun sitä tekee joka päivä. Kaksoishyppy on kuin vettä vaan ja helpoin kolmoishyppy menee tuosta noin, mutta entä kun joutuu opettelemaan kaiken alusta? Vaikka alastulo, tai miten fysioterapeutti Maria Värtisen kanssa on opeteltu pientä lihasta toimimaan oikein.
Uutta ohjelmissa ja kilpakentillä
Tulevaa kilpailukautta Peltonen odottaa innolla ja tähtäin hänellä on EM-kotikisoissa tammikuussa. Mark Pillayn suunnittelemissa kisaohjemissa on tasapuolisesti jotain vanhaa ja jotain uutta.
– Pidin vapaaohjelman samana kuin viime kaudella ja lyhytohjelma uusittiin. Ne luonnistuvat hyvin, aion aloittaa maltillisesti. Vedän treenejä viikko kerrallaan. Kilpailuvietilleni en voi mitään. Jos lähden kilpailemaan, niin menen ihan tosissani.
Marraskuussa Peltonen palaa kilpakentille, jotka ovat muuttuneet merkittävästi. Taitoluistelun mahtimaa Venäjän edustajia ei nimittäin luisteluareenoilla tällä kaudella nähdä.
– On selvää, että kilpailukenttä on erinäköinen, en halua sen enempää ottaa kantaa, Peltonen sanoo.
– Tietenkin koko tilanne maailman ja naapurimaiden kanssa on surullista katsottavaa ja ihan kamalaa. Kun noin kamalaa tapahtuu, niin silloin ei ole kisoilla niin merkitystä, Peltonen jatkaa.
Lue myös: