Karvojaan pörhistelevää, sähisevää kissaa kannattaa varoa, sen moni varmasti tietää. Häntäänsä puolelta toiselle heiluttava koira on puolestaan useimmiten iloinen. Kaikki eläinten käyttämät eleet eivät kuitenkaan ole yhtä helposti tulkittavissa.
Tietäisitkö esimerkiksi, että haukotteleva hevonen ei ehkä olekaan väsynyt, vaan stressaantunut? Entä osaisitko antaa kissalle tilaa, kun hännänpää heilahtaa pienesti?
Jos eläin ei saa viestiään perille, se voi turhautua ja reagoida tavalla, joka ei ole ihmiselle mieluinen. Siksi joukko eläinten hyvinvoinnista kiinnostuneita ihmisiä päätti perustaa yhdistyksen, Elämänlaatueläin ELLA:n, joka tarjoaa muun muassa Eläintenkieli-kursseja.
Kursseilla opetellaan tulkitsemaan eläinten signaaleja oikein.
Kurssia vetävä eurajokelainen eläintenkouluttaja Susanna Hämäläinen SKH-palveluista kertoo, että osa eleistä on eläinlajikohtaisia, mutta samojakin signaaleja on. Moni siis ymmärtää toisiaan lajista riippumatta.
– Rauhoittavista signaaleista osa on sellaisia, jotka kaikki eläinlajit ymmärtävät, esimerkiksi pään kääntäminen ja silmien räpyttäminen. Aika moni ymmärtää ne myös ihmisen käyttämänä.
Tunnista ainakin nämä signaalit
Rauhoittavat signaalit ovat eleitä, joita eläin käyttää rauhoittaakseen itseään tai ympäristöään.
Susanna Hämäläinen kertoo, että niitä ovat muun muassa silmien räpyttely, katseen kääntäminen pois, silmien sulkeminen puolittain, haukottelu tai leukojen venyttely, syöminen tai siihen liittyvä toiminta, itsensä rapsuttaminen ja piehtarointi.
Eläimen stressitason noususta kertovia signaaleja ovat hännän heilautus, äkkinäiset liikkeet, tai tavallista pyöreämmät silmät, joissa voi nähdä valkoista. Stressaantunut eläin saattaa myös lopettaa syömisen, eikä se räpyttele silmiään ollenkaan.
Tarkkailemalla voi oppia paljon eläinten käytöksestä.
Moni viesteistä jää huomaamatta
Eläimet antavat yleensä paljon signaaleja, mutta ihmiset eivät ymmärrä niistä kaikkia. Esimerkiksi rauhoittavat signaalit voivat jäädä huomaamatta, ja niiden jälkeen tulevat varoitussignaalit kiinnittävät vasta huomion.
Susanna Hämäläinen kertoo, että hevosen satulointi on yleinen esimerkki tilanteesta, jolloin signaalit menevät monelta ohi.
– Jos hevonen esimerkiksi syö heinää samalla, kun sitä satuloidaan, se on yleensä tyytyväinen ja rento. Mutta jos hevosella on huonoja kokemuksia ratsastuksesta tai satula on epäsopiva, se voi antaa satulointitilanteessa useita rauhoittavia signaaleita ja uhata niiden jälkeen puremisella. Satuloinnissa usein sivuutetaan paljon signaaleja.
Hämäläisen puhuessa hevosista, hänen vieressään istuva koira antaa tassua. Sekin on signaali, joka vaati huomioimista.
– Se on rauhoittava signaali. Koira haluaa kertoa, että pylly puutuu tässä vieressä istuessa. Se haluaa maahan makaamaan.
Koirat viestivät ihmisten kanssa paljon. Jos ne kaipaavat seuraa ja hellyyttä, ne tulevat lähelle – jos eivät, ne pyrkivät muualle. Jos eläin vetäytyy, sille pitää antaa tilaa.
Eikä paikallaan istuminen tarkoita sitä, että eläin on valmis kaikille hellyydenosoituksille. Esimerkiksi koirat harvoin pitävät siitä, että niitä halataan.
– Ne saattavat monella tapaa yrittää sanoa, että ne haluavat tilanteesta pois. Lopulta hermot saattavat mennä. Eläin voi turhautua ja eteen voi tulla riskitilanteita, jos monta konstia on jo kokeiltu, eikä mikään mene perille.
Hämäläinen muistuttaa, että eläin on aina eläin. Vaikka se käyttäytyisi kuinka fiksusti tahansa, ei sen käytökseen voi täysin luottaa. Paljon on kiinni siitä, onko ihminen ymmärtänyt mahdolliset varoitusmerkit.
Myös taitavan viestijän on syytä varautua kaikkeen.
– Kun eläin luottaa ihmiseen ja vuorovaikutus on tervettä, on tilanne yleensä turvallinen. Aina pitää silti huomioida ympäristö. Jos vaikka ampiainen pistää hevosta, se voi potkaista. Koskaan ei voi sivuuttaa lajin ominaispiirteitä täysin, Susanna Hämäläinen muistuttaa.
Voit keskustella aiheesta maanantaihin 14.11. kello 23:een asti.
Enemmän aiheesta: