Kuvittele tilanne, jossa olet Suomen hiihtomaajoukkueen huoltopäällikkö. Käytössäsi oleva budjetti yhdelle kaudelle on 200 000 euroa.
Kansainvälisistä kilpailuista vastaava liitto uskottelee sinulle, että seuraavaksi kaudeksi otetaan käyttöön uusi sääntö, joka muuttaa lajin luonnetta perustavanlaatuisesti. Muutokseen valmistautuminen syö kauden aikana budjetistasi 35 000 euroa.
Mutta kun investointi on tehty ja säännön pitäisi tulla voimaan, liitto ilmoittaa sinulle, että suunnitelma uudesta säännöstä viivästyykin vuodella.
Seuraavaksi kuvittele, että toistat tämän kolmena vuonna peräkkäin.
Edellä mainittu kuvaus ei ole fiktiota, vaan ote Suomen hiihtomaajoukkueen entisen huoltopäällikön Martin Norrgårdin arjesta kaudella 2020–2021. Tuolloin hiihtomaajoukkueet valmistautuivat Kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n lanseeraamaan kieltoon, joka estää hiihdossa suorituskyvyltään ylivertaisten fluorivoiteiden käytön.
Norrgård avaa tässä jutussa, paljonko fluorikieltoon valmistautuminen söi hänen budjetistaan. Isommassa kuvassa tiliä tekevät Hiihtoliiton toiminnanjohtaja Ismo Hämäläinen ja saksalainen teknologiaekspertti Karlheinz Waibel.
– Fluorikielto on FIS:n historiassa ylivoimaisesti surkeimmin johdettu prosessi, jossa olen joutunut olemaan mukana, Waibel sanoo.
Fluorikielto koskettaa kaikkia FIS:n alaisia suksi- ja lautailulajeja. Myös Kansainvälinen ampumahiihtoliitto IBU on mukana prosessissa. Tässä jutussa kiellon vaikutuksia käsitellään kuitenkin vain maastohiihdon näkökulmasta.
Koska FIS:n päätöksestä kieltää fluorituotteet kilpailuistaan on kulunut jo kolme vuotta, on aiheellista kerrata lyhyesti, mistä saagassa on kyse.
Sääntö vailla valvontaa
Keväällä 2020 lukuisat voide- ja välinevalmistajat, kansallisten liittojen toimihenkilöt ja huoltopäälliköt- sekä ulkopuolinen tutkijataho kertoivat Yle Urheilun laajassa selvityksessä, ettei fluorikieltoa ole mahdollista toteuttaa FIS:n ilmoittamassa vuoden aikaikkunassa. Se veisi pikemminkin vuosia.
Kun fluorikiellon julkistamisesta on kulunut nyt kolme vuotta, käytännössä mikään ei ole muuttunut: jokaisen absoluuttisella huipulla kilpailevan hiihtäjän sukset on voideltu fluorivoiteilla kolmen viime vuoden aikana – ja voidellaan myös tällä kaudella.
Syy: FIS ei ole saanut aikaiseksi luotettavaa testilaitetta, jolla valvoa kieltoa. Se ei ole estänyt kansainvälisiä hiihtopäättäjiä ilmoittamasta joka vuosi, että yhden kauden lykkäyksestä huolimatta fluorikielto tulee käyttöön seuraavalla kaudella.
Vaikka lopputulos fluorien käytöstä on toistaiseksi muuttumaton, kiellon kanssa vatulointi on aiheuttanut kansallisille liitoille kuluerän, joka lasketaan jokaisen merkittävän hiihtomaan kohdalla sadoissatuhansissa euroissa. Summat ovat valtavia lajille, joka ei muutenkaan pyöri rahassa.
”Näin poltetaan rahaa”
– 130 000–140 000 euroa, Saksan hiihtoliitossa teknologiakehityksestä vastaava Karlheinz Waibel vastaa kysymykseen, paljonko fluorikielto on tuonut lisäkuluja hänen työnantajalleen vuositasolla.
Termi lisäkulu voi särähtää monen korvaan, sillä onhan suksivoiteiden kehitys luonnollinen osa lajia. Waibelin mukaan ekstrasta voidaan kuitenkin puhua sen vuoksi, että FIS piti pitkään matalaa profiilia fluoripitoisuuksia testaavan laitteen kehityksestä.
Tämä puolestaan pakotti kansalliset liitot pelaamaan kaksin kortein. Kaksin kortein pelaamisella Waibel viittaa FIS:n kolmena viime vuonna toistamaan julistukseen, että fluorikielto tulee voimaan seuraavalla kaudella, mikä puolestaan velvoitti kansalliset liitot valmistautumaan muutokseen normaalien töidensä ohessa.
Waibelin mainitsemista ylimääräisistä kuluista valtaosa tulee kahdesta työntekijästä, jotka liitto on valjastanut tutkimaan ja testaamaan fluorittomia voiteita.
Waibel painottaa, ettei hänellä tai Saksan hiihtoliitolla ole mitään fluorikieltoa vastaan. Saksalaisen mukaan oli kuitenkin alusta asti selvää, ettei FIS:n hallitus ymmärtänyt, mitä se oli tekemässä päättäessään fluorikiellosta.
Jotta FIS:n tavoite fluorikiellosta toteutuisi, sen toiveet ovat yhdysvaltalaisen yrityksen harteilla. Yritys kehittää parhaillaan olemassa olevalle laitteelleen fluorinkäyttöä valvovaa algoritmia. Aiheesta tarkemmin myöhemmin tässä artikkelissa, mutta tässä kohtaa oleellinen tieto on laitteen hinta.
– Se on 30 000 euroa per kappale, Waibel kertoo.
Kansallisten liittojen olisi ostettava useita laitteita, jotta ne voisivat valvoa fluorikiellon toteutumista maassaan järjestettävissä kilpailuissa.
Saksan hiihtoliitto on ostanut vastikään kaksi laitetta pystyäkseen varmistamaan niiden luotettavuuden.
Suomen kulut toistasataatuhatta euroa
Suomen hiihtoliitto ei ole ostanut laitteita, mutta jo ilman niitä sen fluorikieltoon menneet kulut ovat reilusti toistasataatuhatta euroa.
– Ensimmäisinä vuosina mentiin 50 000–100 000 välikössä. Nyt liikutaan vuositasolla 20 000–50 000 eurossa. Haarukka kuluissa on iso ja näkymä toiminnassa sumea, Hiihtoliiton toiminnanjohtaja Ismo Hämäläinen kertoo.
Hämäläinen ja Waibel peräänkuuluttavat Kansainvälistä hiihtoliittoa ottamaan aikalisän fluorikiellon toimeenpanossa. Rahaa on palanut kaikissa kansallisissa liitoissa eri suuruisia summia.
Norjan hiihtomaajoukkueen huoltopäällikkö Stein Olav Snesrud ei halua arvioida tiiminsä fluorikieltoon käyttämiä työtunteja. Suomen entisen huoltopäällikön Martin Norrgårdin arvion mukaan Norjan fluorittomiin voiteisiin käyttämät testimäärät liikkuvat kuitenkin omassa sarjassaan.
Snesrud ei kiellä, etteikö näin olisi, muttei avaa lukemia.
– Meillä on 8–9 ympärivuotisesti palkkaa saavaa huoltomiestä. Se antaa meille luonnollisesti mahdollisuuden testata paljon, Snesrud sanoo.
Ruotsin maajoukkueella on kuusi täysipäiväistä suksihuoltajaa, Suomella ei yhtään.
EU-lakia pyritään tiukentamaan
Fluorivoiteet sisältävät ympäristölle haitallisia perfluorattuja alkyyliyhdisteitä eli ns. PFAS-yhdisteitä.
Ympäristöviranomaiset pyrkivät rajoittamaan PFAS-yhdisteiden käytön lähivuosina ns. kriittisiin aloihin. Sellaisia voisivat olla esimerkiksi lääkinnälliset käytöt, Suomen ympäristökeskuksen tutkija Timo Seppälä sanoo.
Seppälän mukaan PFAS-yhdisteitä rajoittava laki on tällä hetkellä lausuntokierroksella Euroopan unionissa. Siitä ei ole kuitenkaan varmuutta, menisikö laki läpi fluorivoiteet kieltävällä tasolla ja ennen kaikkea millä aikataululla.
– Lainsäädäntöehdotus voisi tulla aikaisintaan ehkä 2025, minkä jälkeen se voi tulla voimaan siirtymäaikojen päästä. Mutta kaikkiaan tässä vaiheessa on mahdotonta sanoa, koska fluorin käyttöä hiihtoalan valmisteissa koskeva totaalikielto tulee voimaan, millaisena se tulee tai tuleeko ollenkaan, Seppälä kertoo.
”Vuoden lykkäys ei ole enää vaihtoehto”
Vaikka Yle Urheilun haastattelemat voideteollisuuden toimijat ja kansalliset liitot toivovatkin, että FIS uskaltaisi viheltää fluorisaagassa pelin poikki, fluorikiellon toteutuksessa on tapahtunut myös positiivinen käänne.
Niin Norjan, Saksan kuin Suomen hiihtoliitossa kiitellään erityisesti, että tiedonvälityksen osalta vaikeiden ensimmäisten vuosien jälkeen FIS on päästänyt maiden huoltojoukot osaksi fluorikieltoa valvovan laitteen kehitystyötä.
Fluorikiellon ytimessä on Kansainvälisen hiihtoliiton hallituksessa toimiva Roman Kumpost. Tshekki johtaa työryhmää, jonka tehtävänä on ollut luoda edellytykset fluorikieltoa valvovan laitteen kehitykselle.
Alkujaan FIS valitsi laitteen kehittäjäksi saksalaisen Kompass-nimisen yrityksen, jonka kanssa FIS teki Kumpostin mukaan maksueristä koostuvan sopimuksen. Saadakseen seuraavan maksuerän yrityksen on täytettävä FIS:n asettamat vaatimukset.
Kumpostin mukaan tuoreimmat laitepäivitykset eivät ole vastanneet FIS:n tavoitteita, joten raha ei viime aikoina ole liikkunut FIS:n tileiltä Kompassin suuntaan. Kumpostin mukaan saksalaisyritys jatkaa kuitenkin laitteen kehittämistä.
Juuri nyt FIS:n toiveet lepäävät yhdysvaltalaisessa Bruker-nimisessä yrityksessä, joka valmistaa kemikaalipitoisuuksia selvittäviä mittausinstrumentteja. FIS:llä on nyt mittauslaite, muttei algoritmia.
– Markkinoilla on uusia aineita, jotka meidän on pystyttävä liittämään testilaitteen matemaattiseen malliin. Näitä aineita ei ollut vielä viime vuonna, Kumpost sanoo.
– Jos kansalliset liitot tekevät yhteistyötä ja tuovat pöytään omat versionsa uusista aineista, pystymme tarjomaan luotettavan testin. Jos kaikki noudattavat sääntöjä eivätkä käytä fluoreja, meillä ei ole ongelmaa. Sama kuin dopingin osalta.
Kansallisten liittojen huoltotiimit pyrkivät tällä hetkellä takaamaan testilaitteen luotettavuuden huijaamalla sitä minkä pystyvät. Toisin sanoen: testilaitteen on pystyttävä löytämään fluoratut sukset erilaisten peiteaineiden alta.
Suomen hiihtoliitolle fluorisaagassa töitä tehneen Teemu Lemmettylän mukaan tie luotettavaan valvontalaitteeseen on vielä pitkä.
FIS maksaa tällä hetkellä Brukerille matemaattisen mallin kehittämisestä. Mallilla olisi tarkoitus pystyä kalibroimaan muun muassa Yhdysvaltain liittovaltion poliisin käyttämä 30 000 euron laite fluorikiellon valvontaan sopivaksi.
Vaikka laite valmistuisi, sen kustannukset ovat rahapulassa kärsiville kansallisille liitoille tuntuvat.
– Tshekin huoltojoukkueen jäsenet ajoivat kesällä Oberhofissa järjestettyyn fluorilaitteen testitilaisuuteen henkilöautolla, jossa he myös nukkuivat. Tshekin liitolla ei ollut varaa majoittaa heitä hotelliin, Lemmettylä kertoo.
Vertailun vuoksi: saksalaisen yrityksen keskeneräisen testilaitteen hinta-arvioksi on annettu noin 5 000 euroa, joten yhdysvaltalaisen yrityksen tuote on sitä lähes kuusi kertaa kalliimpi.
Ei enää lykkäystä
Jos fluorikieltovastaavaa Roman Kumpostia on uskominen, hiihtoväen ei tarvitse kärvistellä ensi keväänä, tuleeko fluorikielto voimaan vai ei.
– Tämän kauden jälkeen meillä on fluorikiellosta perustavanlaatuinen päätös. Emme voi viivästää sitä jälleen yhdellä vuodella. Se ei ole mahdollista. Teemme parhaamme, että testilaite valmistuu, ja olen luottavainen, että onnistumme, Kumpost sanoo.
Kerrataan vielä. Budjetiltaan kakkoskategorian mailla eli Suomella ja Saksalla fluorikieltoon palaneet ylimääräiset kulut ovat yhteen laskettuna jo yli puoli miljoonaa euroa. Jos tähän lisätään suurten maiden eli Norjan, Venäjän ja Ruotsin sekä keskikastin maiden kuten Yhdysvaltojen ja Ranskan kuluerät, yhteissumma nousee asiantuntija-arvioiden mukaan reilusti päälle kahden miljoonan euron.
Vertailun vuoksi: FIS maksaa maastohiihdon miesten ja naisten maailmancupeissa palkintorahoja 2,5 miljoonaa euroa kaudessa.
Ja tässä kohtaa ei puhuta vielä mitään FIS:n kolme vuotta maksamista palkkioista mitä tulee fluorikiellon valvontalaitteen kehitykseen.