Tamperelainen Melinin perhe on tullut neuvolaan. Seitsenviikkoinen Eedi-vauva mitataan ja punnitaan, lisäksi hän saa rotavirusrokotteen. Äiti Mila Melinillä on synnytyksen jälkitarkastus.
Isä Niklas Meliniltä kysytään lähinnä kuulumisia; miten aikaisin hän lähtee töihin, ehtiikö hän nukkua riittävästi ja niin edelleen.
Tampereella myös Niklas Melin on kirjattu neuvolan asiakkaaksi, vaikka laki ei sitä edellytä.
– Kun saman katon alta tarjotaan äidille palvelut, niin miksei sitten isällekin. Yhtä lailla isä on vanhempi kuin äitikin ja ihan yhtä tärkeässä roolissa isäkin on siinä, että perhe pyörii, Niklas Melin toteaa.
Puoli tuntia lisää aikaa riittää
Tampereella on pilotoitu runsaan vuoden ajan uudenlaista puolisoneuvolamallia. Ajatus pilottiin virisi kahvipöytäkeskustelusta, jossa puitiin sitä, miksi isät edelleen kokevat, ettei heitä huomioida neuvoloissa riittävästi.
Asiaa ryhdyttiin tutkimaan ja ongelman juurien oivallettiin olevan rakenteissa, Koilliskeskuksen neuvolan terveydenhoitaja Hanna Vastamäki kertoo.
– Meillä on nimensä mukaisesti äitiysneuvola ja lastenneuvola. Äidit ja lapset kirjataan asiakkaiksi, mutta puolisoita ei. Kun asiakkuus on puuttunut, ei työhön ole myöskään mitoitettu aikaa ja resursseja eikä hoitopolkuja ole määritelty.
Ratkaisuksi tähän Tampereella päätettiin alkaa varata ensikäynnille ja lakisääteiseen laajaan terveystarkastukseen puoli tuntia enemmän aikaa.
– Siinä ehtii käydä kunnolla kaavakkeita läpi ja myös kirjata puolison tietoihin. Silloin hoidolla on jatkuvuus ja suunnitelma ja myös puoliso ohjataan tasa-arvoisesti samalla tavalla hoitoon tarvittaessa kuin äitikin, Vastamäki kuvailee.
Esimerkiksi neuvolapsykologin palveluita tarjotaan usein vain äidille ja puoliso ohjataan tarpeen vaatiessa muihin terveyspalveluihin. Tampereella puolisollakin on ollut oikeus päästä neuvolapsykologin juttusille, mikäli hänellä on ollut esimerkiksi vanhemmuuteen liittyviä huolenaiheita ja mielialaoireilua. Tämä madaltaa kynnystä avun hakemiseen, kun kaikki palvelut saa ikään kuin samalta luukulta.
– Isät käyvät kuitenkin usein vielä töissä, kun vauva-arki pyörii, niin se saattaa välillä käydä vähän voimille. Aina ei välttämättä jaksa ja jos neuvolapsykologille menemiseen olisi mahdollisuus, niin ainahan se helpottaisi arjessa jaksamista, Niklas Melin pohtii.
Yksilökäyntejä ja ryhmätoimintaa
Erilaisia isäneuvola-malleja on kokeiltu ja otettu käyttöön viime vuosina muuallakin Suomessa.
Esimerkiksi Vaasassa on vuodesta 2013 lähtien toiminut isäneuvola, jossa isille on järjestetty oma vastaanottokäynti. Käynnillä keskitytään erityisesti isän terveyteen ja hyvinvointiin sekä keskustellaan muun muassa vanhemmaksi tulemisesta. Samantyyppistä toimintaa on ollut tarjolla runsaan vuoden verran myös Etelä-Karjalassa Lappeenrannan ja Imatran kaupungeissa.
Raumalla taas on kutsuttu vuodesta 2016 lähtien isiä puolivuotiaiden vauvojensa kanssa ryhmämuotoiseen neuvolaan. Sen tarkoituksena on osallistaa isiä lastenhoitoon ja tarjota heille vertaistukea.
Vantaan ja Keravan hyvinvointialueelle ollaan parasta aikaa kehittämässä omaa isä-toimintamallia.
Tampereella ei tarkoituksella lähdetty kehittämään puolisoille omaa käyntiä.
– Ajattelimme, että emme lähde kilpailemaan työterveyden kanssa. Kaikista tärkeintä on se merkittävä elämänmuutos, joka tulee lapsen syntymän myötä. Tuetaan vanhemmaksi kasvamista ja matkaa pariskunnasta perheeksi, terveydenhoitaja Vastamäki sanoo.
Mila Melin on kokenut tärkeäksi sen, että hänen miehensä huomioidaan neuvolassa tasavertaisena vanhempana ja että hän ylipäätään on ollut mukana neuvolassa.
– Se on ollut parisuhteen kannalta hyvä. Se lähentää meitä vanhempina ja sitä kautta auttaa meidän perhettä toimimaan. Isä pysyy mukana lasten kehitykseen liittyvissä asioissa ja se taas lähentää heidän välistä suhdetta.
Sanavalinnoilla on merkitystä
Tänä päivänä iso osa isistä haluaa osallistua aktiivisesti ja tasavertaisesti vauvan hoitamiseen. Tämän havainnon tekivät innovaatiotutkijat Annika Järvelin ja Hanna Castrén-Niemi, kun he jalkautuivat Helsingin neuvoloihin syyskuussa.
He toimivat Helsingin kaupungin, HUSin, Aalto-yliopiston, Helsingin yliopiston sekä Metropolian yhteisessä Biodesign-ohjelmassa, jonka yhtenä tarkoituksena on tutkia, miten julkisen terveydenhuollon toimintaa voisi tulevaisuudessa kehittää.
Tutkijat havaitsivat, että osa neuvoloiden terveydenhoitajista puhui vastaanotolla edelleen enemmän äidille kuin isälle. Annika Järvelinin mukaan puolisot tulisi kohdata neuvoloissa nykyistä paremmin ja myös termeihin, joilla vanhemmista puhutaan, pitäisi kiinnittää huomiota.
– Tulisi puhua enemmän lapsen toisesta vanhemmasta eikä puolisosta tai tukihenkilöstä. Onhan ei-synnyttävä vanhempikin vanhempi siinä missä synnyttäväkin vanhempi. Se, että toisia vanhempia kutsuttaisiin vanhemmiksi jo ennen lapsen syntymää, auttaisi heitä myös valmistautumaan lapsen tuloon ja vanhemmuuteen, Järvelin uskoo.
Sama ongelma havaittiin neuvoloiden materiaaleissa ja esimerkiksi synnytysvalmennuksissa. Ei-synnyttävät vanhemmat kaipaisivat enemmän juuri heille kohdistettua tietoa.
– Ei välttämättä riitä, että materiaali on katsottu läpi sillä silmällä, että se ei ole syrjivä toista vanhempaa kohtaan tai kirjoitettu siihen muotoon, että ei tehdä sukupuolista oletusta. Jos ei-synnyttäville vanhemmille olisi spesifiä materiaalia, he ymmärtäisivät paremmin, että se on myös heitä varten, Järvelin sanoo.
”Kahta ei saa hoidettua yhden hinnalla”
Vaikka erilaisten isä- ja puolisoneuvolamallien kehittäminen on hyvä asia, kokevat innovaatiotutkijat sen eriarvoistavan eri puolilla Suomea asuvia toisia vanhempia. Annika Järvelin penää puolisotyöhön lisää resursseja ja asetuksia.
– Ei riitä, että sanotaan, että isät pitää huomioida paremmin, vaan pitää miettiä, miten se on käytännössä mahdollista tehdä. Ei pitäisi odottaa sitä, että isät aktivoituvat ja alkavat vaatia parempaa palvelua. Kyllä tasa-arvo nousee siitä, että tehdään sellaisia päätöksiä, missä isät huomioidaan paremmin.
Isä- ja puolisoneuvolatoiminnan kehittäminen on tällä hetkellä usein yksittäisten aktiivisten terveydenhoitajien harteilla. Näin on ollut myös esimerkiksi Kiteellä, jossa useamman vuoden pyörinyt isäneuvolatoiminta uhkaa nyt hiipua resurssipulan vuoksi.
Tampereen pilotin rahoitus päättyy vuoden lopulla, mutta terveydenhoitaja Hanna Vastamäki uskoo toiminnan jatkuvan, sillä kaupungin johto on hyvin sitoutunut tukemaan toimintaa. Vastamäki toivoo, että muuallakin nähtäisiin puolisotyön tärkeys.
– Ennaltaehkäisevä toiminta on yhteiskunnankin kannalta hyvin kustannustehokasta. Tarvitsemme selkeän kansallisen ohjeistuksen siihen, kuinka puolisotyötä tehdään ja kuinka paljon siihen resurssoidaan. Kahta ei saa yhden hinnalla millään hoidettua.
Juttua muokattu 9.12.2022 klo 14.53: Täsmennetty kohtaa puolisoiden pääsystä neuvolapsykologille Tampereella.