Joulussa ovat eri ihmisille tärkeimpiä erilaiset asiat. Yhden jouluun kuuluu joulukirkko, toiselle kuusen hakeminen, kolmannelle kynttilöiden sytyttäminen poisnukkuneiden haudalle. Yksi asia on suurimmalle osalle meistä joulussa tärkeää: joulu on hyvän ruuan ja yhdessä syömisen aikaa.
Ruoka on koko ajan kalliimpaa, mutta joulupöytään hankitaan takuulla jotain erityistä. Monissa perheissä ruokia suunnitellaan ja valmistetaan pitkään ja huolella, ja niistä nautitaan monessa kattauksessa pitkin juhlapyhiä. Sanontakin kertoo, että jouluna saa syödä myös yöllä!
Tänä vuonna toivon kaikkien suomalaisten juhlapöytiin kehorauhan rinnalle jouluruokarauhaa.
Suvut ja perheet kokoontuvat yhteen. Aikuiset lapset tapaavat vanhempiaan, lapsenlapset isovanhempiaan, appivanhemmat uuden vävyn tai miniän, serkukset toisiaan, uusperheiden perheenjäsenet toistensa sukulaisia. Kun ei olla nähty pitkään aikaan, ehkä vuoteen tai useampaan, ihmiset voivat näyttää erilaisilta!
Hämmentävän monilla ihmisillä on edelleen käsitys, että muiden ihmisten kehojen kommentoiminen olisi hyvä ajatus. Joissain porukoissa siitä tuntuu tulleen tavallinen puheenparsi. Muiden kehoja kommentoidaan kuten säätä: aina kun nähdään.
Joulunaikaan tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että äiti kertoo aikuisille tyttärille aina jälleennäkemisen aluksi arvionsa vuoden aikana tapahtuneesta muutoksesta: kumpi on laihtunut ja kumpi lihonut.
Kommentointi voi olla mukaleikillisiä havaintoja, vitsejä, muka-asiallisia raportteja kehon muutoksesta tai ihan vaan toisen ihmisen kehon kauhistelua kovaan ääneen. Mikään tällainen ei ole koskaan ookoo.
Kehorauhasta on puhuttu viime aikoina ilahduttavan paljon. Kehorauha tarkoittaa sitä, että annetaan muiden ihmisten kehojen olla sellaisia kuin ne ovat. Ei esimerkiksi onnitella jos jonkun keho on pienentynyt, eikä voivotella jos suurentunut. Emme voi tietää mitä kaikkea kehon muuttumiseen liittyy, onko syömishäiriöstä vaikka parannuttu tai onko se puhjennut, onko sairautta, murhetta, kriisiä, keskenmeno.
Kun kohtaat tuttuja pitemmän ajan jälkeen – tai vaikka jonkun ensimmäistä kertaa – ja tämän keho näyttää erilaiselta kuin odotit, tilanteesta selviää helpoilla muistisäännöillä: ei kommentoida eikä vitsailla, ei tehdä huomioita, ei vertailla. Suhtaudutaan kertakaikkisen neutraalisti. Luotetaan, että jos ihminen kaipaa kommenttia kehostaan, hän kyllä kertoo siitä itse.
Tänä vuonna toivon kaikkien suomalaisten juhlapöytiin kehorauhan rinnalle jouluruokarauhaa. Mitä se tarkoittaa?
Jouluruokarauha tarkoittaa sitä, että omia syömisiä tai ruokavalintoja ei juonneta.
Santsatessa ei ole tarpeen naureskella: "tammikuussa pitää kyllä syödä pelkkää salaattia". Jälkiruokia annostellessa ei tarvitse raportoida miten kevyesti on syöty koko joulukuu ja että sen takia nyt voi ottaa sekä kakkua että pullaa.
Jouluruokarauha tarkoittaa ymmärrystä siitä, että ruoka, herkullinen ruoka ja kaikenlainen nautiskelu kuuluvat jokaiseen päivään, myös jouluun. Ruokaa ei ansaita, eikä joulun syömisiä tarvitse "sovittaa" tammikuussa alkavalla kuntosalijäsenyydellä.
Jouluruokarauha tarkoittaa, että muiden syömisiä ei kommentoida. Ruuan ravintosisältö, kalorit tai pelätty lihottavuus eivät kuulu joulun ruokapöytäkeskusteluun (eivätkä oikeasti mihinkään keskusteluun!). Joulupöydän ruokamääriä tai kenenkään annoskokoja ei kommentoida, arvostella tai kauhistella.
Jouluruokarauha tarkoittaa myös sitä, että kaikenkokoisilla kehoilla on rauha valita joulupöydästä haluamiansa ruokia sen verran kuin haluavat, kenenkään kommentoimatta.
Jos pyyntö jouluruokarauhasta ei auta, niin yksi tapa päästä eroon häiritsevästä keho- ja ruokapuheesta on siirtyä viettämään omannäköistä joulua. Suosittelen sitäkin.
Raisa Omaheimo
Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija ja läskiaktivisti, joka aikoo tänäkin jouluna tehdä omalla hittireseptillään vegaanisia piparirullia.
Kolumnista voi keskustella 21.12. klo 23.00 saakka.