Nuorukaiselle kuolla kuuluu, kun hällä vielä kutrissa tuoksuavat nuorteat kukkaset on.
Tuolla tavalla lauletaan Sibeliuksen säveltämässä Ateenalaisten laulussa.
Nuorukaiselle kuolla kuuluu, todellako? Ateenalaisten laulun tekstin on kirjoittanut ruotsalainen Viktor Rydberg, mutta kirjoittajan kansallisuus ei ole nyt olennaista.
Rydberg osuu nimittäin oikeaan. Suomen asevelvollisuuslain mukaan yli 60-vuotiaat eivät enää ole asevelvollisia. Tämäkös on näinä aikoina harmittanut monia huippukuntoisia ja maanpuolustushenkisiä aikuisia.
Heidän harminsa on helppo ymmärtää. Kädentaitoinen ja elämää monella kulmalla kokenut kuusikymppinen olisi paljon hyödyllisempi taistelija kuin veltto kaksikymppinen.
Myös kansantalouden kannalta olisi viisaampaa lähettää tykinruuaksi innokkaita eläkeläisiä kuin kukkaskutrisia nuorukaisia, joilla on edessään paljon enemmän työvuosia.
Ikä on aina väärä. Kukapa aikuinen ei muistaisi niitä aikoja, kun ikää ei vielä ollut liikaa, vaan liian vähän. Anniskeluravintolaan pääsi vain väärennetyillä tai lainatuilla papereilla.
Mietoja alkoholijuomia saa nykyään ostaa ja nautiskella, kun on täyttänyt 18 vuotta. Sama ikä vaaditaan autolla ajamiseen. Ehkä siksi Suomessa on perinteisesti ollut niin monta 18-vuotiasta, jotka yhdistävät nämä kaksi harrastusta.
Alkoholi, autoilu ja äänestäminen vaativat kaikki saman verran ikävuosia. Kansanedustajat ovat varmaan lakeja säätäessään arvioineet, että väärissä käsissä kaikki nämä kolme aiheuttavat täsmälleen yhtä paljon tuhoa.
Ikärajoja ei ole vedetty tieteestä, vaan hatusta.
18 vuoden ikä tarvitaan hauskoihin asioihin. Tylsyyksiin riittää vähempikin. Esimerkiksi työsopimuksen saa allekirjoittaa jo 15-vuotiaana.
Juuri niin. Ensin työ, sitten huvi. Mutta miksi huvi tulee tasan kolme vuotta myöhemmin? Tätä ei tiedekään osaa selittää.
Nykyisen hallituksen ohjelmassa lukee näin: ”Sitoudumme tietopohjaisen politiikan tekoon sekä systemaattiseen vaikutusarviointiin kaikessa lainvalmistelussa. Syvennämme yhteistyötä tiedeyhteisön kanssa.”
Mitä tuloksia tämä linjaus on tuottanut? Ainakin sen, että hallitus päätti nostaa oppivelvollisuuden ikärajan 18 vuoteen. Nuorille järjestettiin siis muuta tekemistä ennen kuin he saavat laillisesti ryhtyä latkimaan olutta ja polttamaan tupakkaa.
Tietopohjaisuus, systemaattinen vaikutusarviointi ja tiedeyhteisöyhteistyö eivät kuitenkaan ole löytäneet sellaista ikärajaa, jonka jälkeen saisi käyttää muitakin päihteitä kuin alkoholia ja tupakkaa.
Lainsäätäjän mielestä edes 90-vuotias ei ole riittävän kypsä päättämään kaikesta päihteidenkäytöstään. 90 vuotta täyttäneiltä tosin poistetaan lain mukaan kaikki tiedot rikosrekisteristä, joten eipä heidän tarvitse välittää mistään kielloista.
Lainsäätäjä voisi olla johdonmukaisempikin. Miksei otettaisi noilta rikosrekisterittömiltä 90 vuotta täyttäneiltä äänioikeutta pois ja jaettaisi sitä työsopimuskelpoisille 15 vuotta täyttäneille.
Alkaa tuntua siltä, että ikärajoja ei ole vedetty tieteestä, vaan hatusta.
Väestö ikääntyy. Suomalaisten keski-ikä kasvaa, koska lapsia syntyy aina vain vähemmän eivätkä vanhukset ymmärrä kuolla ajoissa.
Huoltosuhde heikkenee, eli työikäisten osuus väestöstä on vuosi vuodelta niukempi.
Työikäisyys on tosin määritelty aivan hassusti. Huoltosuhteessa työikäisiksi määritellään 15–64-vuotiaat. Tämä on hassua, koska oppivelvollisuusikä nousi 18 vuoteen ja eläkeikä nousee vaiheittain 70 ikävuoden tienoille.
Myös arkikokemus kertoo, että hyvin harva 15-vuotias elättää työllään 65-vuotiasta isovanhempaansa tai vanhempaansa. Taitaa olla pikemminkin päinvastoin.
Huoltosuhde haiskahtaa niiltä ajoilta, kun lapsityövoima oli valttia ja työelämä tappoi.
Joka vuosi marraskuun 20. päivänä Suomessa vietetään lasten oikeuksien päivää. Yksi lasten oikeuksista on ajaa polkupyörää jalkakäytävällä aina siihen saakka kun täyttää 12 vuotta. 15-vuotiaana lapsi saa alkaa ajaa mönkijää ja moottorikelkkaa maastossa. 17-vuotiaana hänellä on oikeus hakea autogyrolentäjän lupakirjaa.
Eiköhän tämä tullut jo selväksi. Ikärajat ovat mielivaltaisia.
Pekka Seppänen
Kolumnin kirjoittaja on 15–64-vuotias riippumaton tarkkailija.
Kolumnista voi keskustella 19.1. klo 23.00 saakka.