– Prii, prii, prinsessa. Pree, pree, preeria.
Mari-Johanna Knuutti harjoittelee koulusta saatuja äänneohjeita 7-vuotiaan tyttärensä Matildan kanssa kotona Laihialla.
Ensimmäisellä luokalla olevalta Matildalta puuttuu vielä se yleisin äänne, jonka kanssa usea ikätoverikin painii: r-äänne. Ärrää päristellään perheessä lähes joka päivä pieninä annoksina.
Äiti ei ole nykytilanteeseen kokonaisuutena tyytyväinen. Yhtään kontaktikäyntiä perhe ei ole saanut, vaan opetusta on tarjottu vain verkon kautta.
Äännevirhettä on yritetty paikata esikoulusta lähtien etäopetuksen avulla kotona jo puolentoista vuoden ajan. Tuloksia on alkanut tulla vasta hiljattain, vaikka harjoiteltu on hartaasti.
Olen kokenut, että tästä on tullut tosi paljon paineita.
Mari-Johanna Knuutti
– Olen kokenut, että tästä on tullut tosi paljon paineita. Harjoitukset ovat pääsääntöisesti vanhempien harteilla ja on tullut olo, että meidät on jätetty yksin, Knuutti pohtii.
Nyt alakoulussa puheopetusta annetaan kerran viikossa noin varttitunnin verran. Tähän Knuutti on ihan tyytyväinen, koska tuloksia on alkanut syntyä.
Myös motivaatio on ollut ekaluokkalaisella viime aikoina kohdallaan.
Knuutti sanoo kuulleensa, että erityisopettajan vetämää opetusta on tiedossa kuitenkin vain ensimmäisen luokan ajan. Sen jälkeen koulusta ei ole ainakaan aktiivisesti luvassa Knuutin mukaan apua tilanteeseen.
– Yksityiset puheterapeutit ovat kalliita, ja niihin on pitkiä jonoja. Nyt on onneksi täry löytynyt ja asia on mennyt isoin harppauksin eteenpäin. Ja on toivoa, että se ärrä sieltä löytyy pian ihan kunnolla, Knuutti sanoo.
Kuntoutuksen ylihoitaja Heidi Kotanen Pohjanmaan hyvinvointialueelta kertoo, että alueella on täyttämättömiä toimia, mutta puheterapeuttitilanne on kuitenkin parantunut viimeisen vuoden aikana.
Hyvinvointialue kehittää parhaillaan etäpalveluita, että palvelu olisi tasavertaisempaa koko alueella.
– Täytyy muistaa, että lapset kehittyvät yksilöllisesti ja yksittäiset äännevirheet ovat osaa tyypillistä puheen kehitystä. Lisäksi on yksilöllistä milloin lapsen kannalta on otollinen aika harjoitella, ja äänteiden spontaani kypsyminen on myös tavallista, Heidi Kotanen toteaa.
Voi aiheuttaa sosiaalisen haitan
Puheterapeuttipulan vuoksi monilla alueilla on jouduttu vähentämään yksittäisten äännevirheiden kuntoutukseen suunnattuja resursseja, kertoo Suomen Puheterapeuttiliiton puheenjohtaja Sirkku Ikonen-Hwang.
Pula on edelleen kova joka puolella Suomea ja kaikilla hyvinvointialueilla, sanoo Ikonen-Hwang.
Myös tämän takia asiakkaita on ohjattu lievien äännevirheiden takia esimerkiksi etäpalvelujen pariin. Etäyhteydellä toteutettu puheterapia sopii monille asiakasryhmille hyvin.
– Tämänhetkisen pulan vuoksi puheterapian lakisääteinen hoitotakuu ei useinkaan toteudu ja jonot voivat kasvaa epäinhimillisenkin pitkiksi. Voi myös käydä niin, että asiakas ei saa lainkaan tarvitsemaansa palvelua, Ikonen-Hwang sanoo.
Ikonen-Hwang muistuttaa myös, että äännevirheissä, kuten muussakin puheterapeuttisessa kuntoutuksessa, kotiharjoittelu on aina keskeinen osa prosessia riippumatta siitä, tapaako asiakas puheterapeuttia etä- vai läsnätapaamisissa.
– Yksittäinen äännevirhe voi aiheuttaa henkilölle merkittävän sosiaalisen haitan, ja siksi se on peruste saada puheterapeutin palveluja.
Ikonen-Hwang pitää hyvin tärkeänä sitä, että lapsi hallitsisi kaikki suomen kielen äänteet jo koulun alkuun mennessä. Näin ei kuitenkaan aina käy.
Myös tutkimusta suomalaisten kouluikäisten lasten äännevirheiden esiintymisestä on tehty suhteellisen vähän, kertoo Ikonen-Hwang.
– Aineistosta riippuen äännevirheiden esiintyvyys vaihtelee alakouluikäisillä lapsilla 10–34 prosentin välillä.
Perustason palveluja tarvittaisiin enemmän
Mari-Johanna Knuutti olisi kaivannut äänteen etsimiseen enemmän tukea heti esikouluvaiheessa.
Hän ei ole päässyt käymään vuorovaikutteista keskustelua kasvotusten puheterapeutin kanssa lainkaan, vain videon kautta.
– Kaikilla vanhemmilla ei välttämättä ole aikaa niin paljon harjoitella, jos on vaikka useampi lapsi. Motivaatiota ja kärsivällisyyttä vaaditaan paljon.
Knuutti arvelee myös, että puheterapiaan pääsy olisi voinut helpottaa äänteen löytymistä nopeammin.
Puheterapeuttitilanteeseen on luvassa helpotusta, koska ammattiin valmistuvien puheterapeuttien määrä nousee merkittävästi seuraavien 5–10 vuoden aikana.
Perustason puheterapiapalvelujen parantuminen vaatii kuitenkin lisää vakansseja, Sirkku Ikonen-Hwang muistuttaa.
– Hyvinvointialueilla tulee siis olemaan tulevaisuudessa mahdollisuus ohjata enemmän resursseja myös yksittäisten äännevirheiden kuntoutukseen.
Mari-Johanna Knuutti muistaa sanojensa mukaan ikuisesti päivän, kun Matilda tuli syksyllä koulusta kotiin iloisena ja pyysi kuuntelemaan, miten ärrän täry oli löytynyt.
Vaikka Matilda oli aiemmin sanonut, ettei äänteen puuttuminen häntä haittaa, kertoi iloinen reaktio kuitenkin äidin mielestä siitä, että se oli vaivannut ainakin jonkin verran.
– Itkuun taisin pillahtaa siinä, että nytkö sinä sen löysit. Se oli hänelle ja koko perheelle iso asia, ja hän oli niin onnellinen onnistumisesta. Hyvä, ettei kakkukahveja pidetty siinä, Knuutti hymyilee.
– Mielestäni näitä lieviä äännevirheitä ei pitäisi vähätellä tai ajatella, että ne eivät vaikuttaisi lapseen. Se voi olla lapselle tosi tärkeä juttu, Knuutti pohtii.
Aiheesta voi keskustella keskiviikkoon 25. tammikuuta kello 23 asti.
Artikkelia korjattu 25.1.23 klo 13.24: Korjattu otsikon ”r-kirjainta” r-äänteeksi.
Aiheesta enemmän:
Eikö ärrä kierry tai ässää löydy? Äännevirheistä voi päästä eroon myös kotikonstein