Siks' oon mä suruinen, kun sua nyt muistelen.
Niin paljon meni kanssas kaunista pois.
Siks' oon mä suruinen, kun päivä huominen
niin toisenlainen mulle olla nyt vois.
Toivo Kärjen klassikko Siks oon mä suruinen kuvastaa hyvin sitä sielunmaisemaa, minkä suomalainen sydänsuruissaan kokee, toteaa sydänsurujen historiasta kirjoittanut Henna Karppinen-Kummunmäki.
Filosofian tohtori, tietokirjailija ja kulttuurihistorioitsija on sukeltanut sydänsurujen maailmaan teoksessaan Sydänsurujen historia. Hän nostaa siinä esiin myös omakohtaisia kokemuksia.
Kuin kohtalon oikkuna, kirjailija tuli jätetyksi tylysti Whatsapp-viestillä kirjan viimeistelyvaiheessa.
– Vaikka jokainen sydämensä särkenyt uskoo, ettei kukaan ole koskaan kokenut samanlaista tuskaa, olemme silti aikamme lapsia. Sanoitamme tunteitamme niille totutuilla tavoilla, joita omaan aikaamme ja kulttuuriympäristöömme kuuluu, Karppinen-Kummunmäki sanoo.
”Rakastuminen on tietynlainen hulluustila”
Lemmentuskissa on kieriskelty lukemattomien sukupolvien ajan.
– Antiikin lääkärit olivat sitä mieltä, että rakastuminen on tietynlainen hulluustila. Oireet ovat monenkirjavat: unettomuutta, levottomuutta, ahdistusta, jopa itsetuhoisuutta.
Jokainen rakastumisen tai eron tuskan kokenut voi varmasti samaistua näihin tunteisiin.
– Kun avaamme sydämemme rakkaudelle, otamme riskin myös surusta ja murheesta. Ennen kuin kuolema meidät erottaa, homma voi mennä pahasti pieleen, Henna Karppinen-Kummunmäki toteaa.
Lääketieteen mukaan sydänsurut voivat aiheuttaa jopa fyysistä kipua.
– Asiantuntijat sanovat, että suhteen pituus ei määrittele sydänsurujen rajuutta tai kestoa.
Karppinen-Kummunmäki kertoo matkansa sydänsurujen historiaan olleen tunteiden vuoristorataa.
– Paljon suklaata, nenäliinoja ja kokoelma erilaisia kirosanoja on kulunut matkan varrella. Matka oli terapeuttinen, joskin raskas. Tuli sanoitettua sellaisia kokemuksia, mitä ei ollut sanonut ääneen.
Laulut ja kirjat täynnä sydänsurua
Rakkaus ja sydänsurut lienevät käsitellyin aihe kirjallisuudessa ja musiikissa.
– Monelle tuttu tunne on varmasti se, miten kaikki laulut tuntuvat kertovan siitä omasta rakkaudesta ja kaipuusta sydänsurua potiessaan, Henna Karppinen-Kummunmäki kertoo.
Kirjoissa hänen suosikkinsa sydänsurutarinoissa on Charlotte Brontën kirjoittama Kotiopettajattaren romaani vuodelta 1847.
Sydänsuruissa voi velloa tai karistaa ne mielestään ajattelemaa jotain ihan muuta.
Karppinen-Kummunmäen sydänsuruihin paras lääke löytyy tanssista.
– Tärkeintä on, että tekee jotain kivaa, josta tulee hyvä mieli.
Mikä on sinun lääkkeesi sydänsuruihin? Voit keskustella aiheesta 15.2. kello 23:een asti.