Helsingin energiayhtiö Helenillä on käsissään upouusi laitos, jonka polttoaineen saatavuuden yllä leijuu ikävä varjo.
Vuosaareen rakennettu biolämpölaitos on suurin yksittäinen pala uusien tuotantolaitosten sarjassa. Niiden avulla kivihiilen poltto loppuu Hanasaaressa ja Salmisaaressa.
250 miljoonaa euroa maksanut laitos voi tuottaa melkein neljänneksen koko Helsingin kaukolämmön tarpeesta nollakeleillä.
Vuosaaren biolämpölaitos on moniruokainen ja erittäin energiatehokas. Se voi polttaa lukuisia erilaisia puuperäisiä polttoaineita.
Teknisesti ottaen sekaan voisi poikkeusoloissa heittää myös jonkin verran turvetta tai hieman kivihiiltä, mutta niiden polttamiseen ei ole haettu ympäristölupaa.
Valmistumisen ajankohta on sikäli hyvä, että laitos on jo tänä talvena auttanut Helsingin energiayhtiötä Heleniä, jonka tärkeimmät polttoaineet ovat olleet venäläinen maakaasu ja osin venäläinen kivihiili.
Ajankohta on sikäli huono, että metsien käytön kestävyydestä on juuri tullut karuja tutkimustuloksia. Ja nimenomaan puuta Vuosaaren laitos syö.
Hiilinielujen romahdus yllätti energiayhtiön
Helen ei joudu maksamaan päästömaksuja polttaessaan biomassaa, joka tarkoittaa Vuosaaren tapauksessa pääasiassa oksia, latvoja, pikkupuita, kuoria ja sahanpurua.
Silti myös biomassan poltolla ja tuotantotavalla on yhteys Suomen maan- ja metsänkäytön ilmastolaskelmaan. Laskelma on juuri se, jonka karu käänne tuli tutuksi isolle yleisölle viimeistään viime vuoden lopulla.
Se havahdutti myös energiayhtiö Helenissä.
– Kyllä me huolestuimme Luonnonvarakeskuksen (Luke) arvioista. Olemme luottaneet siihen, että metsätalous on kestävää, Helenin vastuullisuusjohtaja Maiju Westergren sanoo.
Puuperäisten polttoaineiden käyttö kasvaa roimasti, mutta tilapäisesti
Helenin tämänhetkinen arvio on, että Vuosaaressa palaisi biomassaa 1,5 terawattitunnin verran vuodessa. Laitokseen tuodaan siis vuosittain noin 12 000 täysperävaunurekallista puuta.
– Pyrimme hankkimaan kotimaasta niin paljon kuin mahdollista. Keskikuljetusmatka on 90 kilometriä, mutta tulee sitä 200 kilometrinkin päästä. Ulkomaan hankinnalla täydennetään ja varmistetaan polttoaineen saatavuus, Westergren sanoo.
Helenin muissa puuta polttavissa laitoksissa palaa pellettejä. Niiden varastointi ja kuljetus on helpompaa, ja siksi niillä on laajat kansainväliset markkinat.
Puun poltto on Helsingissä kiivaimmillaan vuonna 2026, kun Salmisaaren kivihiililaitos on muunnettu pellettikattilaksi. Puuperäisen lämmön osuuden pitäisi tippua alle puoleen vuonna 2030.
Luvut ovat karkeita arvioita. Lopullinen kulutus riippuu talvien kylmyydestä, polttoaineiden ja sähkön markkinoista sekä ilmasto- ja energiapolitiikasta.
– Uskon, että meillä Suomessa riittää bioenergiaa jatkossakin, mutta tarvitsemme kokonaisvaltaista tarkastelua tässä asiassa, vastuullisuusjohtaja Westergren sanoo.
Etelä-Suomessa haketta tarvitaan enemmän kuin metsästä voi kestävästi ottaa
Noin kolmannes Vuosaaren biomassasta on metsä- ja rakennusteollisuuden sivuvirtoja eli kuorta, purua ja puhdasta jätepuuta. Sen saatavuus riippuu siitä, kuinka kiivaasti tehtaat, sahat ja rakennustyömaat pyörivät.
Suurin osa biomassasta on metsähaketta eli erilaisten hakkuiden yhteydessä syntyviä pikkupuita, latvoja ja oksia.
Metsähake on Luken erikoistutkijan Perttu Anttilan erikoisalaa. Hän oli pari vuotta sitten laskemassa metsähakkeen riittävyyttä erityisesti energiaturpeen korvaajana Suomessa. Mukana olivat myös Vuosaaren laitossuunnitelmat.
Tuolloin arvio Helenin haketarpeesta oli 1,25 terawattituntia, eli neljänneksen enemmän kuin energiayhtiön nykyinen arvio.
Luken laskelmien lopputulos oli, että energiapuun kysyntä ylittää kestävät hankintamahdollisuudet Uudellamaalla, Kanta-Hämeessä ja Päijät-Hämeessä. Sisämaassa ja idässä tarjontaa on yhä enemmän kuin kysyntää.
– Kyllä sitä metsähaketta löytyy. Kyse on enemmänkin siitä, millä hinnalla. Joka tapauksessa kuljetusmatkat pitenevät, tuotiin se sitten Suomesta tai ulkomailta, Anttila summaa.
Lukenkin laskelmat ovat nyt vanhentumassa, koska niissä käytetty määritelmä kestävästä metsänkäytöstä ei kohta enää päde.
Suomalainen tapa käyttää metsiä on nyt tarkassa syynissä
Metsähakkeen saatavuuteen vaikuttaa paitsi se, kuinka paljon metsiä ylipäätään käytetään, myös se, miten hakkuut tehdään ja kuinka tarkasti tähteet kerätään talteen.
Esimerkiksi ensiharvennus tehdään, kun avohakkuun jälkeen tiheään istutetut taimet ovat ehtineet varttua. Parhaiten kasvaneille puille tehdään tilaa kaatamalla huonompia puita ympäriltä.
Helenillä tiedetään, että työn ajoitus ja tekotapa ovat yksi syy Suomen hiililaskelmien notkahdukseen.
– On ajateltu, että ensiharvennus on metsänhoidollinen ja tärkeä toimenpide ja se tehdään oikea-aikaisesti ja oikealla tavalla. Mutta nyt näyttää siltä, että sitä ei tehdä niin, sanoo Westergren.
Helenin usko kestävyysmerkintöihin horjuu
Hiililaskelmien lisäksi metsien käyttöön vaikuttavat tavoitteet hillitä luontokatoa. Esimerkiksi moni uhanalainen laji kaipaisi metsiin nykyistä enemmän lahopuuta ja monimuotoisuutta.
Helen varmistaa hankkimansa polttoaineen ekologisen kestävyyden sertifikaatteja ja alkuperää valvomalla sekä edellyttää lahopuiden jättämistä metsään.
Suomen talousmetsistä valtaosalla on PEFC-sertifikaatti.
Ympäristöväen mielestä PEFC:n kriteerit eivät ole ottaneet riittävästi huomioon luonnon monimuotoisuutta.
Nyt Helenillä horjuu usko siihen, onko sertifikaattien kriteereitä oikeasti noudatettu.
– On ajateltu, että kun on sertifikaatteja, niin ne pitävät huolen kestävyydestä. Nyt näin ei selvästi olekaan. Kyllä me ketjun loppupäässä olemme huolissamme, jos se alkupää ei toimikaan, sanoo Westergren.
- Lisää: Laittoman rankat hakkuut rikkovat metsäsertifikaattien ehtoja, eikä sertifioimaton puu käy kaupaksi
Biomassan saatavuus vähenee, mutta kukaan ei tiedä, kuinka paljon
Helen joutuu ottamaan uuden laitoksensa kanssa askeleen kohti tuntematonta.
– Luulen, että kukaan ei vielä tiedä, miten bioenergian määrän jatkossa käy. Siksi ainakin meidän linjauksemme on, että siirrymme vahvasti pois polttamisesta, Westergren vakuuttaa.
Kristallipalloa ei löydy erikoistutkijankaan pöydältä.
– Esimerkiksi EU:ssa on suunnitteilla monenlaista sääntelyä, joiden tarkkaa vaikutusta metsähakkeen hankintamahdollisuuksiin ei voida vielä laskea. Mutta vaikutus tulee joka tapauksessa olemaan negatiivinen, Anttila sanoo.
Niukkuus helpottaa sitä mukaa kun energiayhtiöt saavat valmiiksi lämpölaitoksia, joissa ei pala mitään.
Helsingissä suurimmat odotukset ovat vuodessa 2030. Silloin Helenin olisi tarkoitus alkaa pumpata lämpöä hyisestä itämerestä jättikokoisella lämpöpumppulaitoksella. Helen selvittää myös pienten ydinreaktoreiden soveltumista kaupungin energiantuotantoon.
– Kyllä me vähän hölmöjä olemme, jos me vielä 50 vuoden päästä isossa mittakaavassa risuja polttelemme, sanoo erikoistutkija Anttila.
Katso animaatio merivesilämpöpumpun toiminnasta:
Voit keskustella aiheesta 16.2. kello 23:een saakka.