Poliisi on pyrkinyt saamaan ja kirjaamaan Ukrainan sotaa Suomeen paenneilta tietoja heidän kokemistaan tai todistamistaan sotarikoksista
Näin on tehty jo maahantulon alkuvaiheessa, jos tulijat ovat itse halunneet kertoa asiasta.
Valtakunnallista tilannetta kartoittava keskusrikospoliisi saa tiedot paikallispoliisilta.
– Poliisin luoman toimintamallin mukaisesti tällaisia tapauksia on meillä esiselvityksessä noin kymmenen kappaletta, kertoo rikosylikomisario Risto Lohi keskusrikospoliisista.
Lohen mukaan tapaukset koskevat hieman yli kymmentä henkilöä.
– Kyse on henkilöistä, jotka ovat todistaneet sotarikosta tai ovat joutuneet sotarikoksen kohteeksi. Mutta tässä vaiheessa tätä tarkemmin en asiaa valitettavasti voi avata.
Poliisi ei kerro tiedonkeruun käytäntöjä
Poliisihallitus antoi ohjeet tietojen keräämiseksi viime keväänä. Se ei halua kommentoida ohjeiden eikä toimintamallin sisältöä.
Tarkkoja tietoja ei heru keskusrikospoliisistakaan. Lohi ei kerro tarkemmin, mitä yhdenmukainen malli käytännössä tarkoittaa.
– Tähän voi sisältyä puhutuksen lisäksi kuulustelu ja mahdollisten muiden todisteiden kirjaaminen ja tallentaminen.
– Luonnollisesti henkilön rooli ilmoitetuissa tapahtumissa – todistaja tai asianomistaja – vaikuttaa osaltaan kysymyksiin ja mahdollisiin jatkotoimenpiteisiin, sanoo Lohi.
Uhreja ja todistajia todennäköisesti ”selvästi” enemmän
Lohi myöntää, että Poliisihallituksen toimintamallin mukaisesti tietoon tulleiden tapausten määrää voidaan pitää matalana.
Tietoa kertyy kuitenkin myös muilla tavoilla, ja silloin puhutaan jo suuremmista määristä.
– Poliisi pitää muiden kartoitusten perusteella todennäköisenä, että mahdollisia todistajia tai asianomistajia voi olla Suomessa selvästi tätä enemmän.
Lohen mukaan on hyvin todennäköistä, että määrät tulevat myös kasvamaan ajan myötä.
Sotarikosten esitutkinnasta päättää valtakunnansyyttäjä
Poliisi tekee yhteistyötä tietojen saamiseksi Rajavartiolaitoksen ja Maahanmuuttoviraston kanssa.
Lohi kertoo, että KRP vastaa valtakunnallisen kokonaistilanteen kartoittamisen lisäksi myös tarvittavista lisäselvityksistä, mahdollisista kansainvälisistä tiedusteluista ja yhteistyöstä sekä yhteydenpidosta syyttäjälaitokseen.
Keskusrikospoliisi voi aloittaa varsinaisen esitutkinnan Ukrainassa tapahtuneista epäillyistä sotarikoksista vain valtakunnansyyttäjän päätöksellä.
Ukraina on itse tiedottanut yli 65 000 sota- ja hyökkäysrikoksesta. Tutkintoja on käynnissä myös eräissä muissa Euroopan maissa, esimerkiksi Saksassa, koska sotaa ulkomaille paenneita ukrainalaisia on miljoonia.
Tutkija: vähäiseen määrään voi olla monta syytä
Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden dosentti ja tutkija Immi Tallgren sanoo, että KRP:n ilmoittama kymmenen tapausta kuulostaa vähäiseltä verrattuna siihen, että Suomesta on tilapäistä suojelua hakenut liki 50 000 ukrainalaista.
Tallgren huomauttaa, että tulijoita oli toki alkuvaiheessa paljon alueilta, jotka eivät olleet Venäjän miehittämiä. Rikoksia on nähty eniten nimenomaan miehitysalueilla.
– Voidaan varmaan myös miettiä, että millaisia ovat olleet ne tilanteet, missä ukrainalaisia kuullaan. Onko luotu riittävän hyvä tilanne, missä ihmiset voivat turvallisesti puhua siitä, mitä he ovat kuulleet tai nähneet tai itse kokeneet.
– Kansallisessakin poliisitoiminnassa nähdään, että rikoksista, jotka ovat olleet väkivaltaisia, nöyryyttäviä tai seksuaalisuuteen liittyviä, on ylipäätään erittäin vaikea puhua.
Tallgrenin mukaan haluun kertoa rikoksista vaikuttavat monet muutkin asiat. Esimerkiksi se, minkälainen kuva viranomaisista on maahan tullessa syntynyt, onko poliisi nainen vai mies, onko tilanteessa oman äidinkielen tulkki tai onko tulkki samaa sukupuolta.
Tallgren sanoo myös, että ukrainalaisten luottamus poliisiin ei ole yhtä vahvaa kuin suomalaisilla.
Tietojen kerääminen tukee Ukrainan viranomaisia
Ukraina ei Tallgrenin mukaan selviä yksin tutkinnasta ja sotarikoksia tehneiden syyttämisestä ja tuomitsemisesta, vaikka ukrainalaiset viranomaiset toimivatkin ripeästi.
– Poliisin Suomessa hyvin tekemällä tiedonkeruulla tuetaan ukrainalaisia viranomaisia, joilla on ensisijainen toimivalta.
Euroopassa tehdään jo paljon yhteistyötä erilaisen avun järjestämisessä ja koordinoinnissa Ukrainalle, ja Suomi tekee siinä osansa.
Tallgren sanoo, että Haagin kansainväliseen rikostuomioistuimeen yritetään saada tuomittavaksi johtavassa asemassa olleet, suunnitelmia laatineet ja ylipäätään politiikasta tai sotilasoperaatioista päättäneet henkilöt.
– Suomi rikostuomioistuimen sopimusvaltiona tukee kansainvälisiä toimia, ja siellä on suomalaisia virkamiehiä mukana.
– Suomi voi myös antaa oikeusapua muille valtioille, luovuttaa epäiltyjä rikosten tekijöitä ja auttaa todistajien tai asianomistajien saannissa paikalle.
Ukraina on vaatinut, että venäläisjoukkojen tekemiä rikoksia selvittämään perustettaisiin erillinen kansainvälinen tuomioistuin.
Sotarikosoikeudenkäyntejä myös Suomessa
Tallgren sanoo, että Ukrainassa tapahtuneita sotarikoksia käsitellään todennäköisesti myös suomalaisissa tuomioistuimissa, koska niitä on valtavasti.
Suomessa on jo käsitelty ulkomailla tehtyjä sotarikoksia ja kansanmurhaa, koska syytetyt olivat asettuneet asumaan Suomeen.
Helsingin hovioikeus tuomitsi keväällä 2012 Francois Bazaramban elinkautiseen vankeuteen osallisuudesta Ruandan kansanmurhaan.
Liberian toisen sisällissodan aikaisista rikoksista syytetyn Gibril Massaquoin syytteitä käsitellään Turun hovioikeudessa.
Koska sotarikosten uhreja ja todistajia on Suomessa, tänne voitaisiin Tallgrenin mukaan tuoda tuomittavaksi sotarikollisia.
– Sellaista ei tietääkseni ole vielä tehty, että olisi haettu ulkomaalaisen luovutusta Suomeen ulkomailla tapahtuneista ja ulkomaisiin asianomistajiin kohdistuneista kansainvälisistä rikoksista.
– Mutta se ei ole minun mielestäni ole mahdotonta, jos siihen olisi selkeä käytännön syy. Jos esimerkiksi kaikki uhrit ja merkittävä osa todistajista olisivat täällä.
Tallgren korostaa, että syyttäjäviranomainen arvioi, mikä on tarkoituksenmukaista.
Ylen aamu 1.6.2022:
Sotarikokset Ukrainassa - millaisia haasteita rikosten tutkinnassa on?
Lue myös:
Kuvatodisteet kertovat, miten Venäjä varastaa Ukrainan lapsia