KABUL Länsi-Kabulin kuraisilla poluilla sekoittuu avoimien viemärien saasta, loska ja muta.
Kaupungin laidalla sijaitseva Dasht-e-Barchin kaupunginosa koostuu pääosin pienistä vieri viereen rakennetuista savitiilitaloista. Aluetta asuttaa pääosin Afganistanin vainottu shiialainen hazara-vähemmistö.
Dasht-e-Barchin naapurusto tunnetaan Isisin hazaroihin kohdistamista pommi-iskuista.
Suomen maahanmuuttovirasto tiedotti aiemmin tässä kuussa, että se alkaa ottaa turvapaikkahakemuksissa hazara-taustaa entistä vahvemmin huomioon. Suurin osa afganistanilaisista turvapaikanhakijoista Suomessa on shiialaisia hazaroita. Euroopan turvapaikkaviraston EUAA:n raportin mukaan vähemmistön asema on huonontunut Afganistanissa.
Yhteisöä on historian saatossa syrjitty muusta väestöstä poikkeavan uskonnon ja ulkonäön vuoksi. Varsinkin edellisen Taliban-hallinnon aikana 90-luvulla hazaroihin kohdistettiin joukkomurhia ja syrjintää. Nyt Taliban on yrittänyt korjata välejään vähemmistöryhmään.
Viime viikkoina Länsi-Kabulissa on ollut hiljaista.
Nelilapsisen perheen isä Hussain Dad saapuu portille, joka johtaa pienelle lumen peitossa olevalle sisäpihalle. Sisällä kaksihuoneisessa talossa lämpöä antaa puuhella, jonka liedellä porisee kaksi pannua.
Lattialla perheen ainoa tytär Marwa Muhammadi, 17, auttaa pikkuveljeään läksyissä. Tytöllä on ikävä koulunpenkille, vaikka kaikki muistot opiskelusta eivät olekaan hyviä.
Itsemurhapommittaja iski koulutuskeskukseen
Syyskuun lopussa, kun Taliban vielä salli tyttöjen opiskella yksityisissä opinahjoissa, Muhammadi oli Dasht-e-Barchissa sijaitsevassa Kaj-nimisessä koulutuskeskuksessa valmistautumassa harjoituskokeeseen. Sitten räjähti.
– En tiedä, mitä minulle tapahtui. Löysin itseni pulpetin alta. Sitten yritin vain päästä ulos luokkahuoneesta, Muhammadi muistelee.
Ulkona hän näki loukkaantuneita opiskelutovereitaan.
Kuolonuhreja oli YK:n mukaan lopulta 53 ja loukkaantuneita 110. Suurin osa heistä oli Muhammadin kaltaisia hazaratyttöjä tai nuoria naisia, jotka olivat valmistautumassa yliopiston pääsykokeisiin.
– En pystynyt nukkumaan moneen päivään sen jälkeen.
Mikään ryhmä ei ottanut vastuuta itsemurhapommituksesta, mutta Isisin Afganistanin haara ISKP on jo vuodesta 2016 lähtien tehnyt vastaavanlaisia iskuja juuri Länsi-Kabulin hazara-alueilla. Kohteina ovat olleet koulut, moskeijat ja jopa synnytyssairaala.
Muhammadi menetti hyökkäyksessä myös parhaan ystävänsä Zahra Ahmadin.
– Hän oli niin älykäs ja ahkera tyttö. Mutta Zahra istui ensimmäisessä rivissä siinä luokassa, jossa itsemurhapommittaja räjäytti itsensä.
Muhammadi näyttää puhelimeltaan kuvia edesmenneestä ystävästään.
– Zahra ei valitettavasti saavuttanut unelmiaan. Tämä on niin tuskallista minulle ja koko hazara-yhteisölle, hän sanoo.
Jonkin ajan päästä Muhammadi päätti kaikesta huolimatta palata koulunpenkille.
– Päätin jatkaa opiskelua, tapahtui mitä hyvänsä, sillä tavoitteeni ovat niin tärkeitä minulle.
Pommitus johti mielenosoituksiin. Hazarat vaativat hyökkäyksien loppumista ja tyttöjen koulujen avaamista.
Turvallisuustilanne oli paha edellisenkin hallinnon aikana
Vastaavia iskuja tapahtui jo vuosia ennen Talibanin valtaantuloa.
Muhammadin isän Hussain Dadin mielestä entisen hallituksen aika oli kaikista vaikein hazaroille.
– Täällä oli lukemattomia itsemurhapommituksia, eikä kukaan uskaltanut mennä väkijoukkojen keskelle. Elimme jatkuvassa pommituksien pelossa.
– Turvallisuusuhkia on edelleen, mutta tilanne ei ole aivan niin paha kuin ennen, hän toteaa.
Afghanistan Analysts Networkin tutkija Ali Adili ei ole kuitenkaan aivan samaa mieltä.
– En ole sitä mieltä, että iskut hazaroita kohtaan olisivat vähentyneet, vaikka pieni tauko niissä olikin heti Talibanin tultua valtaan, hän sanoo.
Talibanin ja hazaroiden välillä yhä jännitteitä
Hazarat ovat olleet entisten kokemuksiensa perusteella epäluuloisia Talibania kohtaan. Hallinto on kuitenkin pyrkinyt parantamaan suhteitaan vähemmistöryhmään muun muassa tapaamalla yhteisön johtajia.
– Jos kuuntelemme mitä Taliban sanoo, se kuulostaa ihan hyvältä. Mutta jumala tietää, mitä heidän oikea käytöksensä tulee olemaan. He väittävät, että he tulevat kohtelemaan kaikkia hyvin, Dad sanoo.
Taliban on ottanut hazaroita hallintoon töihin. Ministereinä heitä ei kuitenkaan ole. Adilin mukaan varsinkin shiialaisen islamilaisen lain tunnustaminen on tärkeää yhteisölle. Tammikuussa 2022 äärisunnalainen Taliban erotti kaikki shiialaiset hazaratuomarit töistään.
Hazarat ovat kokeneet syrjintää jo ennen neljäkymmentä vuotta kestäneiden sotien alkua. Tilanne parani jossain määrin vuodesta 2001 ja hazarajohtajia pääsi hallitukseenkin. Yhteisö ei silti kokenut saavansa ääntään kuuluviin. Presidentti Ashraf Ghanin hallinnon alla hazarat osoittivat jatkuvasti mieltä hallitusta vastaan, sillä sen nähtiin suosivan suurinta ryhmää pataaneja.
– Ajat olivat vaikeita Ashraf Ghanin hallinnon alla, myös koulutuksen suhteen. Hän aloitti kiintiöjärjestelmän opiskelijoille, joka vaikutti negatiivisesti hazaroihin, Dad sanoo.
Adilin mukaan kiintiöjärjestelmä oli tarkoitettu auttamaan opiskelijoita kaikilta alueilta pääsemään yliopistoihin. Se oli kuitenkin hyvin kiistanalainen ja varsinkin hazarat kritisoivat sitä ankarasti, sillä joiltain alueilta saattoi päästä yliopistoon alemmilla arvosanoilla.
– Se saattoi epäsuorasti vaikuttaa hazaroihin, sillä joka vuosi [tietyltä alueelta] hyväksytyille oppilaille laitettiin katto.
Yliopistojen sulkeminen murskasi unelmat
Hazaroita pidetään usein Afganistanin koulutetuimpana etnisenä ryhmänä. Myös tytöt palasivat koulunpenkille suurissa määrin edellisen Taliban-hallinnon kaaduttua vuonna 2001.
– Hazara-alueilla ei ollut kulttuurisia esteitä [tyttöjen koulunkäynnille], joten tytöt ja pojat pääsivät kouluun, Adili huomauttaa.
Taliban kielsi jo vuonna 2021 teini-ikäisten tyttöjen koulunkäynnin julkisella puolella. Joulukuussa myös yksityisten opinahjojen ja yliopistojen ovet suljettiin. Taliban on sanonut kiellon olevan väliaikainen, mutta tammikuussa naisilta kiellettiin myös yliopistojen pääsykokeisiin osallistuminen.
Muhammadille tämä on tarkoittanut valtavaa pettymystä.
– Tämä on niin tuskallista meille. Toivon, että saamme vielä opiskella, mutta en usko siihen.
Kauppiaana työskentelevä Dad käytti pienistä tuloistaan suuren osan saadakseen tyttärensä koulutettua. Nyt kaikki näyttää valuneen hukkaan.
– Söimme vähemmän, jotta saisimme järjestettyä lukukausimaksut tyttärelleni. Hän oli todella kiinnostunut opiskelusta ja yritin pienentää kustannuksiamme, jotta hän voisi ottaa osaa yliopistojen pääsykokeisiin.
Muhammadi toivoo nyt pääsevänsä Turkkiin opiskelemaan lääketiedettä. Hän haaveilee stipendistä.
Perheellä, kuten monella muullakaan afganistanilaisella, ei ole varaa viisumeihin ja kalliisiin lukukausimaksuihin.
– Kaikki haluavat lähteä maasta. Valitettavasti toivoa ei ole, Dad sanoo.