Huhtikuun ensimmäisenä sunnuntaina toistuu edustuksellisen demokratian tärkein rituaali, eduskuntavaalit. Puhumme usein demokratian tärkeydestä, mutta harvemmin siitä, mitä edustuksellisuus tarkoittaa. Kuinka meitä oikeastaan edustetaan politiikassa?
Nykyiset valtapuolueet edustivat alkujaan yhteiskuntaluokkia, mutta nykyään luokkaan kuulumisen taju on pirstaloitunut yhteiskunnallisen muutoksen myötä. Koodari, lääkäri, opettaja tai kiinteistövälittäjä ei löydä politiikasta sellaista puoluetta, joka ilmiselvällä tavalla edustaa juuri hänen ammattiryhmänsä intressejä.
Keskiluokka on sopivan epämääräinen kategoria, kun liikkeessä oleva todellisuus pakenee selkeitä määritelmiä.
Harva meistä osaa määritellä omaa yhteiskuntaluokkaansa tai sitä, mitkä tekijät vaikuttavat siihen. Ei ole ihme, että suurin osa suomalaisista sanoo olevansa keskiluokkaa. Se on sopivan epämääräinen kategoria, kun liikkeessä oleva yhteiskunnallinen todellisuus pakenee selkeitä määritelmiä.
Tutkimuksissa politiikan edustuksellisuutta tarkastellaan perinteisesti kahdella eri tavalla.
On sellaista edustuksellisuutta, joka perustuu poliitikkojen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Sellaisessa tapauksessa äänestäjä etsii ehdokkaan, joka on mahdollisimman samankaltainen hänen kanssaan.
Esimerkiksi Espoossa asuva insinööri-isä äänestää espoolaista insinööri-isää, joka mielellään asuu vielä samassa kaupunginosassakin; tai maahanmuuttajataustainen nainen etsii ehdokaslistoilta toisen maahanmuuttajataustaisen naisen. Ideana on, että yhteiset ominaisuudet tarkoittavat samankaltaista maailmankuvaa ja yhteisiä intressejä.
Toinen edustuksellisuuden muoto perustuu politiikan asiakysymyksiin. Silloin äänestäjä ei etsi itseään muistuttavaa ehdokasta vaan ehdokkaan, joka ajaa hänelle tärkeitä kysymyksiä. Espoolainen insinööri äänestääkin nuorta naisopiskelijaa, koska ehdokas ajaa äänestäjälle tärkeitä eläinten oikeuksia. Maahanmuuttajataustainen nainen taas äänestää eläkkeellä olevaa miestuomaria, koska ehdokas edustaa naiselle tärkeitä tasa-arvokysymyksiä.
Puhe ”boomereista”, ”setämiehistä” tai ”kukkahattutädeistä” rakentaa kuvaa, jonka mukaan ikä, sukupuoli tai ulkonäkö kertovat ihmisen arvoista ja mieltymyksistä.
Näistä kahdesta tavasta juuri henkilökohtaisiin ominaisuuksiin kytkeytyvää edustuksellisuuden muotoa on alettu viime vuosina korostaa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Puhe ”boomereista”, ”setämiehistä” tai ”kukkahattutädeistä” rakentaa kuvaa, jonka mukaan ikä, sukupuoli tai ulkonäkö kertovat ihmisen arvoista ja mieltymyksistä.
Ehdokas voi vahvistaa ryhmäidentiteettiään tällaisen identiteettipuheen avulla, mutta sellainenkin riski on, että tulee ärsyttäneeksi niitä, jotka kokevat tulleensa väärällä tavalla edustetuiksi. Esimerkiksi sen julistaminen, mitä ”me nuoret miehet” haluamme, voi saada osassa nuoria miehiä aikaan vastareaktion: minä en ainakaan ajattele noin.
Tunteista puhuva poliitikko sopii hyvin nykypäivän mediavälitteiseen yhteiskuntaan, jossa yksilön tarinat ja omakohtaiset kokemukset valtaavat tilaa.
Osa poliitikoista pyrkii edustamaan kansalaisia kertomalla julkisuudessa tunteistaan ja kipeistä kokemuksistaan. Henkilökohtaista tunnepuhetta tuottava poliitikko sopii hyvin nykypäivän mediavälitteiseen yhteiskuntaan, jossa yksilön tarinat ja omakohtaiset kokemukset valtaavat tilaa.
Silloin edustuksellisuusside äänestäjän ja ehdokkaan välillä ei löydy yhteisistä ominaisuuksista tai asiakysymyksistä vaan jaetusta tunteesta. Ehdokas onnistuu sanoittamaan äänestäjän henkilökohtaiset tunteet muita paremmin. Sosiaalinen media on erityisen tehokas kampanjoinnin areena tunnepuhetta tuottaville ehdokkaille, koska alustat ruokkivat vahvoja tunteita.
Äänestäjä, sinun tulee tässä pelissä tunnistaa ne tekijät, jotka johdattavat sinut tietyn ehdokkaan luokse. Tilannetta voi tarkastella kolmen kysymyksen kautta: tuntuuko ehdokas sopivalta edustajalta, koska hän on…
1) kaltaiseni?
2) ajaa minulle tärkeitä asioita?
3) sanoittaa osuvasti tunteitani?
Ja kun näihin on vastannut, jäljellä on vielä yksi kysymys, se kaikkein tärkein.
4) Mikä on ehdokkaan puolueen linja?
Sillä Suomen poliittisessa järjestelmässä puolueet määrittävät lopulta sen, mitä läpi menneiden ehdokkaiden ominaisuudet, tunteet ja tärkeinä pitämät asiat tarkoittavat seuraavan neljän vuoden aikana Arkadianmäellä.
Johanna Vuorelma
Kirjoittaja on Helsingin yliopistossa työskentelevä politiikan tutkija, joka yrittää ymmärtää, miksi äänestää kuten äänestää.
Voit keskustella kolumnista 23.3. kello 23.00 saakka.