Tämän kevään eduskuntavaaleissa on ensimmäistä kertaa mahdollista äänestää niin kutsuttuja ”superpoliitikkoja” Arkadianmäelle.
Eduskuntavaaleissa 428 ehdokasta kaikista 2 424 ehdokkaasta on jo valmiiksi kunnanvaltuutettuja ja aluevaltuutettuja. Tämä selviää 20.3. päivitetystä oikeusministeriön eduskuntavaalien tietopalvelusta.
Istuvia kunnanvaltuutettuja vähintään tuplarooliin hakee 960 ehdokasta, istuvia aluevaltuutettuja vähintään tuplarooliin taas 499 ehdokasta.
Triplarooleja kokeillaan ensimmäistä kertaa tositoimissa. Nyt käytävät eduskuntavaalit ovat ensimmäiset varsinaiset hyvinvointialueajan vaalit, kun alueet aloittivat toimintansa vuoden alussa.
Triplapäättäjiksi haluavista 85 on jo istunut kolmella jakkaralla kuluvalla vaalikaudella. Triplapäättäjät ovat siis jo tuttu ilmiö eduskunnassa, kun kaikista 200 kansanedustajasta miltei puolet ovat hoitaneet valtion, alueen ja kunnan asioita samaan aikaan.
Moni triplapäättäjistä on tunnettuja nimiä, kuten pääministerikandidaatit Petteri Orpo (kok.) ja Riikka Purra (ps).
Jos kokoomus tai perussuomalaiset päätyvät hallitusneuvotteluista pääministeripuolueeksi, tulee Orpo tai Purra toimimaan todellisessa poliitikon superpositiossa: samanaikaisesti kunnanvaltuutettuna, aluevaltuutettuna, kansanedustajana, puolueen puheenjohtajana sekä pääministerinä.
Sosiaalidemokraattien Sanna Marin yltää ”vain” neljään päällekkäiseen tehtävään, joissa hän on ollut pääministerikautensa ajan. Marin ei lähtenyt vuoden 2022 aluevaaleissa ehdolle.
Vitoisrooli ei ole yläraja. Ei ole mitään lakia tai epävirallista käytäntöä, joka estäisi poliitikkoa toimimasta samanaikaisesti pääministerinä, puolueen puheenjohtajana, kansanedustajana, aluevaltuutettuna, aluehallituksen jäsenenä, kunnanvaltuutettuna ja kunnanhallituksen jäsenenä.
Kolmen kappaleen probleema
Eduskuntaan pyrkivistä ehdokkaista 1 031 hoitaisi valituksi tullessaan useampaa kuin yhtä luottamustoimea. Tämä on 43 prosenttia kaikista ehdokkaista.
Tampereen yliopistolla maalikuussa käynnistyneessä HALKO-hankkeessa tutkitaan ”hyvinvointialueuudistuksen synnyttämää uudenlaista julkisen hallinnon kokonaisuutta”. Pääpaino on hyvinvointialueiden ja kuntien välisessä suhteessa, johtamisessa ja valtionohjauksessa.
– Minkälaiseksi hyvinvointialueiden rooli muodostuu? Niiden rahoitus on kokonaan valtion varassa ja tehtävät tiukasti säänneltyjä, mikä rajaa ratkaisevasti itsehallintoa ja toiminnanvapautta, miettii kunta- ja aluejohtamisen yliopistonlehtori Anni Jäntti, yksi HALKO-hankkeen johtajista
Jäntin mukaan tulevalla vaalikaudella aluevaltuutettujen työ voi olla taloustilanteen takia haastavaa, ja on vaara, että hyvinvointialueiden rooli lähentelee kumileimaisimina toimimista. Jos leikkauksia on edessä, hyvinvointialueiden päätettäväksi jää, minkä paikkakuntien palveluista nipistetään.
– Kenen etua he ajavat ja mistä näkökulmasta?
Anni Jäntti, yliopiston lehtori, Tampereen yliopisto
Jäntti ei kadehdi niitä päättäjiä, jotka tulevat toimimaan tilanteessa kolmella tasolla.
– Kenen etua he ajavat ja mistä näkökulmasta? Tarkastelevatko he tilannetta hyvinvointialueen asukkaiden, oman kuntansa vai koko Suomen näkökulmasta?
Esimerkiksi aluevaltuutettuina istuvat kansanedustajat ovat päättämässä oman hyvinvointialueensa rahoituksesta. Samaan aikaan kun jaettava raha on tiukassa, pitäisi ajaa oman hyvinvointialueen asukkaiden etua.
Ristipaineen lisäksi isoja haasteita kolmoisroolissa ovat työmäärä, aikataulut ja yksinkertaisesti logistiikka.
Viime elokuussa Helsingin Sanomat uutisoi tapauksesta, jossa sosiaalidemokraattien kansanedustaja Kimmo Kiljunen osallistui Vantaan kaupunkitilalautakunnan kokouksessa samanaikaisesti Vantaa-Keravan hyvinvointialueen aluevaltuuston kokoukseen etäyhteydellä. Tapauksesta kysyttäessä Kiljunen kertoi kirjautuneensa aluevaltuuston selostustilaisuuteen sisään, koska hän halusi osoittaa ”läsnäolonsa mahdollisuuden”.
Muun muassa Kuntaliitto seuraa vaaleja nyt tiukalla silmällä. Kuntaliiton tutkimuspäällikkö Marianne Pekola-Sjöblom nostaa esille myös kunnan- ja aluevaltuustojen puheenjohtajat, joita on ehdolla useita tämän kevään vaaleissa.
– Valtuustojen kokouksia on harvakseltaan: korkeintaan kuukaudessa. Mutta jos poliitikko on puheenjohtajatehtävässä tai hallituksissa, niin ne kokoontuvat monissa kunnissa ja kaupungeissa lähes viikoittain.
Sen lisäksi, että kukin tehtävä on jo sellaisenaan vaativa ja vastuullinen, on hyvinvointialueilla edessä myös uuden toimintakulttuurin luominen, Pekola-Sjöblom painottaa.
– Voin vain kuvitella, miten aikaavievä ja vaativa tämä tehtävä parhaimmillaan on, varsinkin jos olet puheenjohtajana.
Esimerkiksi ministerinpesti tai tärkeä valiokuntapaikka tarkoittaa kansanedustajilla matkustelua ulkomailla ja Helsingissä pidettäviä kokouksia, joista ei voi jäädä pois. Jos tällaiset tehtävät estävät kansanedustajaa osallistumasta esimerkiksi kunnan- tai aluevaltuuston kokouksiin, voi hänen tehtävänsä hoitaa hänelle nimetty varavaltuutettu.
– Jos varavaltuutettu on jatkuvasti hoitamassa jotakin tehtävää, niin onhan se äänestäjien näkökulmasta ongelmallinen tilanne, Tampereen yliopiston Anni Jäntti sanoo.
Varavaltuutettuja voidaan joutua käyttämään myös, jos päättäjä on jossain asiassa intressiristiriitojen takia esteellinen, eli jäävi.
Mitä enemmän päällekkäisiä tehtäviä, sitä enemmän esiintyy intressiristiriitoja. Tätä ajatuspaja Libera nosti esille viime syksyn Politiikan polttava tuolileikki -raportissaan. Raportissa Vaasan yliopiston sosiaali- ja terveyshallintotieteen tutkijatohtori Jari Autioniemi kirjoittaa, että ”odotukset eri yleisöiltä voivat altistaa politiikkoja epäeettiseen käyttäytymiseen.”
Suomessa virkamiehiä sitoo virkamieslaki, mutta lainsäädännössä ei löydy varsinaista määritelmää eturistiriidalle, vaan erilaisia esimerkkitilanteita.
Autioniemen mukaan asiasta tarvitaan lisää tutkimusta, ja eritoten kansalaisten mielipiteen tunnustelua. Autioniemen mukaan ”vastuullisilla henkilöillä löytynee motivaatiota jäävätä itsensä, mutta riskejä on aina olemassa. Henkilö saattaa esimerkiksi liioitella kykyään hallita eturistiriitoja, mikä voi johtaa tahattomiin, kielteisiin seurauksiin.”
Autioniemen mukaan kuten muidenkin lakien, myös jääviyslainsäädännön muutokset tapahtuvat usein viiveellä, usein vasta ongelmien jo realisoiduttua. Intressiristiriitoja politiikan eri tasoilla aiheuttavat edustajan ristiriidat: onko oma uskollisuus kotikunnalle, maakunnalle vai valtiolle?
– Oma kotiseutu vaikuttaa aina taustalla. Politiikkojen pitää joka käänteessä miettiä omien päätöksien perusteluja ja vaikutuksia. Tämä herättää kysymyksiä päätöksenteon läpinäkyvyydestä, Jäntti sanoo.
Hyvinvointialueuudistuksen ja päällekkäisten tehtävien lisääntymisen positiiviseksi puoleksi on usein nostettu politiikan ammattimaistuminen. Mitä enemmän kokouksia, tiedon sisäistämistä ja karttunutta kokemusta, sitä tehokkaampia politiikkoja Suomi saa. Jäntti tunnistaa ammattimaistumisen mahdollisuudet, mutta on epäileväinen.
– Demokratiaperiaatteiden näkökulmasta ei ole tärkeää, että poliitikot ovat ammattimaisia. Valtuustoihin ja eduskuntaan pitäisi nimenomaan olla mahdollisuus päästä myös ei-ammattimaisten poliitikkojen, jotta kansalaisia edustaisi mahdollisimman monipuolinen joukko.
Kaiken takana on vaalitapa
Jäntti korosta, että nykyisen järjestelmän riskit eivät ole yksittäisten poliitikkojen syytä. Esimerkiksi triplaroolissa toimivia tai siihen pyrkiviä on turha nostaa tikunnokkaan heidän asemansa takia. Vallan keskittymiseen johtaa Suomen vaalitapa, joka suosii jo valmiiksi tunnettuja ehdokkaita ja puolueiden sisäisessä ehdokasasettelussa ääniharavia.
– Puolueiden sisältä tulee painetta yksittäisille ehdokkaille, eritoten kansanedustajille. Heidän saamaansa äänimäärä vaikuttaa suoraan puolueen paikkojen määrään, Jäntti sanoo.
Näin syntyy kierre, jossa usealla tasolla toimivien, tunnettujen ehdokkaiden on puolueen edun mukaista asettua ehdolle, oli vaali mikä hyvänsä.
Vastavuoroisesti tämä ohjaa vähemmän tunnettujen ehdokkaiden ääniä ääniharaville ja vähentää väen vaihtumista ja uusia kasvoja päätöspöydissä.
Nykysysteemin toimivuus toki nähdään vasta uuden eduskunnan aloitettua työnsä. Hyvinvointialueiden toiminta saattaa myös muuttua isosti: esimerkiksi alueille ehdotettu verotusoikeus vaikuttaisi ratkaisevasti Jäntin mainitseman aluevaltuustojen itsehallinnon tilaan.
Kuitenkin jo nyt enemmistö suomalaisista haluaisi rajoittaa politiikkojen päällekkäisiä tehtäviä, kertoo Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA:n tutkimus vuodelta 2022.
– Toistaiseksi Suomessa ei ole ollut poliittista tahtoa tilanteen muuttamiseen.
Anni Jäntti, yliopistonlehtori, Tampereen yliopisto
Taloustutkimuksella teetetyn tutkimuksen mukaan 29 prosenttia suomalaisista haluaisi rajoittaa tehtävien määrän yhteen kerrallaan ja 39 prosenttia haluaisi vetää rajan kahteen päällekkäiseen tehtävään kerrallaan.
Verrokkimaa Ruotsissa on käytössä listavaalit, jossa äänestetään puolueita. Valtiopäivä-, alue- ja kuntavaalit järjestetään samana päivänä samanaikaisella äänestyksellä. Ruotsissa puolueet ovat sopineet keskenään käytännön, jonka mukaan valtiopäivävaalien ehdokas ei asetu samanaikaisesti ehdolle alue- tai kuntavaltuustoon.
Verrokkimaiden järjestelmiin perehtyneen Kuntaliiton Pekola-Sjöblumin mukaan Ruotsissa periaate on yleensä pitänyt, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.
Suomessa kolmen tason järjestelmästä pitää nyt käydä julkista keskustelua, jotta mahdolliset kehityskeinot nousisivat esille, toteaa Tampereen yliopiston Jäntti.
– Toistaiseksi Suomessa ei ole ollut poliittista tahtoa tilanteen muuttamiseen. Jos muutosta halutaan, niin vaihtoehtoja olisi esimerkiksi puolueidenvälisen käytännön sopiminen tai kaksois- ja kolmoisroolien rajoittaminen lainsäädännössä, Jäntti sanoo.
Vuodesta 2025 lähtien Suomessakin käydään kunta- ja aluevaalit samaan aikaan.
Siitä eteenpäin päällekkäisten roolien hahmottamista helpottanee ratkaisevasti se, että tuplapäättäjän saadakseen äänestäjän pitää kopissa raaputtaa saman henkilön numero kahdelle eri tiketille.