On vaikea kuvitella, että nopeatempoisissa kontaktilajeissa päästäisiin eroon päävammoista, vakavistakaan. Yleensä vammat kuitenkin johtuvat taklaustilanteista tai ikävista vahingoista, kuten päiden kolahtamisesta yhteen.
Eino Muhoselle, 25, viime syksy oli dramaattinen ja ahdistava. Tapahtumat saivat alkunsa, kun futsalmaalivahti sai kovan laukauksen suoraan otsaansa. Tietyllä tapaa tapahtumien käsittely on yhä kesken.
Futsalpallo on jalkapalloa pienempi (ympärysmitta 62–64 senttiä) ja vähemmän kimmoisa, mutta yhtä painava (400–440 grammaa).
Futsalissa laukauksia tulee paljon, kovaa ja läheltä. Ei ole lainkaan harvinaista, että ottelu on keskeytettynä maalivahdin paikkailun takia. Touhu vaatii riittävästi hulluutta.
Muhosellekaan syyskuun harjoitusottelussa päähän jysähtänyt laukaus ei ollut sen isompi tapaus.
– Hetken puhaltelin, mutta ei mitään sellaista, että olisin ajatellut sen kummempaa. Pelasin loppuun.
– Ilalla huomasin outoa oloa, pientä huimausta. Menin käymään päivystyksessä. Siellä sanottiin, että jos ei ole muistinmenetystä tai oksentelua, mitään konkreettista, niin muutama päivä huilia ja takaisin.
Niinpä Muhonen jatkoi normaalisti joukkueensa Liikunnan Riemun maalivahtina. Liigakausi alkoi.
Sitten Muhonen sai uuden vedon päähänsä, ei tosin niin kovaa kuin kautta edeltäneessä treenimatsissa.
– Kun pelin jälkeen kopissa rauhoituin ja sykkeet laskivat, huomasin, että tuli samanlaisia oireita kuin ekan tällin jälkeen. Sitten otin yhteyttä neurologiin.
Muhonen hieman jossittelee, että tarkempiin tutkimuksiin olisi kannattanut hakeutua aiemmin. Toisaalta käväisy päivystyksessä oli rauhoittanut mieltä.
Puhelinsoitto pysäytti
Neurologin vastaanotolla päätettiin ottaa magneettikuva. Tässä vaiheessa ensimmäisestä iskusta oli kulunut jo useampi viikko.
Neurologin tutkimusten jälkeen Muhonen oli luonnollisesti sivussa treeneistä ja peleistä, kunnes magneettikuvan tulokset tulisivat. Siihen meni viikko. Tuota päivää Muhonen kuvailee värikkäästi.
– Tulokset tulivat Omakantaan, joten olin katsonut ne päivällä. En saanut täysin selvää, mutta tulkitsin, että ei näissä taida olla mitään. Olin jo innoissaan menossa treeneihin, samalla odottelin lääkärin soittoa.
Harjoituksissa Muhonen ei vielä tietenkään torjunut palloja, mutta teki lämmittelyjä ja liikkuvuusharjoitteita.
– Samalla venailin, että lääkäri soittaa ja saan niin sanotusti viimeisen lisenssin treenaamiselle.
Viimeinkin puhelu tuli. Lääkärin sanat olivat ikävä yllätys ja osoittivat, ettei maalivahdin oma tulkinta ollut osunut ihan nappiin.
– Lääkäri soitti, että keskellä aivoja on verenpurkauma. Nyt käsijarrua päälle, eikä mitään kontaktia.
Aivan sataprosenttista varmuutta siitä, tuliko verenpurkauma pallon osumasta, ei koskaan saada. Lääkäri oli kuitenkin sanonut, että siihen kaikki merkit viittaavat.
Aivojen moninaiset vammamekanismit
Verenpurkaumahan tunnetaan tutummin termillä mustelma. Lienee kuitenkin eri asia kuulla sellaisen löytyneen aivoista.
Muhosen magneettikuvan lausunnossa todetaan, että corpus pinealen seudussa on hemosideriinikertymään viittaava defekti. Liikuntalääketieteen erikoislääkäri Klaus Köhler ei luonnollisesti tiedä Muhosen tapausta tarkemmin, mutta suomentaa niin, että on löydetty ”mahdolliseen verenvuodon jälkitilaan sopiva muutos”.
Vakavuutta arvioitaessa on oleellista, onko kyse tihkuvuodosta vai laajemmasta, aktiivisesta vuodosta.
– On myös tärkeää, missä päin aivoja se on. Jos tulee pienempikin vuoto väärään kohtaan, voi olla kohtalokkaita seurauksia. Laajempi vuoto toisella alueella voi aiheuttaa vähemmän ongelmia, Köhler kertoo.
Aivotärähdyksiä urheilussa on seurattu entistä tarkemmin.
Futsalista Köhler kertoo löytäneensä tutkimuksen, joka tosin on vuodelta 2010. Siinä tutkittiin MM-kisaotteluita ja todettiin 5,15 aivotärähdystä tuhatta pelaajaottelua kohden – hieman enemmän kuin silloin jalkapallossa. Kaikki tapaukset liittyivät pelaajien välisiin kontakteihin.
Siihen ei ole vastausta, kuinka usein verenpurkaumia tai pään kuvantamisissa havaittavia muutoksia aivotärähdykset ovat aiheuttaneet.
– Pahimmillaan puhutaan sairaalahoidosta, seurannasta ja mahdollisesti leikkauksesta. Lievimmissä tapauksissa pelaaja voi olla lähes oireeton ja toipua nopeasti.
Köhler muistuttaa myös kommunikaation tärkeydestä terveydenhoidossa. Eri termien käyttö voi herättää erilaisia mielikuvia.
– Puujalka, ruhje, mustelma tai verenpurkauma reidessä ovat käytännössä samoja asioita, mutta vaikkapa verenpurkauma voi jollekin kuulostaa mustelmaa pahemmalta. Meidän pitäisi olla tarkkoja, että viesti välittyy potilaille oikealla ja ymmärrettävällä tavalla.
Muistin tarkkailu oli ahdistavinta
Muhosen ensimmäiset oireet olivat huimausta, jota on vaikea kuvailla.
– Ei sellaista perinteistä huimausta, vaan vähän kuin olisi juonut pari annosta alkoholia. Koordinaatio ja keskittyminen eivät olleet sataprosenttista.
Ahdistavin oire liittyi muistiin, kertoo Jyväskylän yliopistossa liikunnan yhteiskuntatieteitä opiskeleva Muhonen.
– Voit mennä olohuoneesta vessaan hakemaan jotain, etkä muistakaan, mitä tulit hakemaan. Sellaistahan sattuu, mutta tuntui, että nyt sitä sattui normaalia paljon enemmän. Toki tällaisessa tilanteessa tarkkailee kaikkea tuollaista enemmän, mutta väitän, ettei se ollut pelkkää luulosairautta.
Lääkärin ohjeena toipumiseen olivat lepo ja elämän jatkaminen normaalisti. Uutta iskua päähän ei saanut tulla. Fyysistä rasitusta sai ruveta nostamaan progressiivisesti.
Joulukuun 23. päivä Muhonen matkasi Vantaalle neuropsykologisiin testeihin, joilla mitattiin kognitiivisia kykyjä, suullista ja kirjallista ulosantia – normaali käytäntö aivovammoissa.
Jätti pienen pelon
Tammikuussa Muhonen sai vihreää valoa pelikentille paluusta. Alku ei ollut yksinkertaista. Torjuntatyöskentelyyn oli jäänyt ylimääräistä varovaisuutta ja jännitystä.
Neurologi oli sanonut, että tutkimusten perusteella pelaamisen jatkamista voi vielä suositella, mutta uusi isku ja uudet oireet voisivat katkaista maalivahtiuran lopullisesti.
– Sekin jätti pienen pelon.
Lauantaina Muhonen taistelee maalinsa suulla, ettei hänen joukkueensa putoaisi Futsal-Liigasta. Vastassa karsinnassa on JoSePa, ja ottelu pelataan Joutsassa. Samassa hallissa Muhonen sai syksyllä pallon otsaansa. Jonkinlainen ympyrä sulkeutuu.
Vaikka Muhonen ei ole ammattilaisurheilija, on futsalin pelaaminen rakasta puuhaa, joten tapahtuneen muistelu nostaa tunteetkin pintaan.
– Kun oli pitkään sivussa, ehti miettiä, että mitäs jos joutuu lopettamaan. Nyt kun on päässyt treenaamaan ja pelaamaan, on sellainen ajatus, että onneksi ei homma vielä katkennut. On niin saakelin kivaa.