Hogwarts Legacy teki Sonja Tarvaisesta pelaajan, vaikka pelit eivät ole hänen juttunsa

Harry Potter -maailmaan pohjautuva videopeli on tavoittanut myös uusia pelaajia. Pelitutkijan mukaan pelin suosio ei kuitenkaan ole kovin poikkeuksellista.

Sonja Tarvainen perustelee videolla pelin vetovoimaa.
  • Roosa Sarajärvi

Kun Sonja Tarvainen, 20, oli nuorempi, pelaaminen ei juurikaan kiinnostanut häntä. Nyt Hogwarts Legacy tuo mukavaa vastapainoa Tarvaisen korkeakouluopintojen keskelle.

– Olen ollut pikkutytöstä asti Harry Potter -fani. Olen pienenä pelannut joitain lasten pelejä, mutta mielenkiinto ei koskaan riittänyt pelaamaan sen kauempaa, Tarvainen kertoo.

Pelaaja pääsee heti Hogwarts Legacyn alussa luomaan oman velho- tai noitahahmonsa sekä valitsemaan tuvan neljästä Harry Pottereista tutuista vaihtoehdoista: Rohkelikko, Puuskupuh, Korpinkynsi tai Luihuinen.

– Tein hahmosta vähän itseni näköisen ja annoin sille velhonimen netistä löytyvän nimigeneraattorin avulla. Päästyäni Tylypahkaan siellä oli kirjoista ja elokuvista tuttu lajitteluhattu ja valitsin tuvaksi Puuskupuhin, kertoo Sonja Tarvainen.

Valinta oli hänelle helppo, sillä Tarvainen on samaistunut aina eniten kyseisen tuvan hahmoihin.

– Puuskupuhia kuvaillaan siten, että siellä on kilttejä, ystävällisiä ja tunnollisia ihmisiä. Näin psykologiaa opiskelevana se kuulosti tosi paljon itseltäni.

Teekkari haalarit roikkuvat seinällä ja TV:ssä on kuva Harry Poter pelistä.
Hogwarts Legacy oli Tarvaisen ja hänen poikaystävänsä yhteinen hankinta. Playstation 5 kotoa jo löytyikin. Kuva: Janne Körkkö / Yle

Vaikka Hogwarts Legacy pitää sisällään kirjoista ja elokuvista tuttuja ominaisuuksia, tarjoaa se Harry Potter -faneille aivan erilaisen tarinan, sillä pelillä on oma juoni.

– Pelissä pääsee etenemään ja tekemään erilaisia tehtäviä, kuten loogisen päättelyn tehtäviä omaan tahtiin. Pelissä oleville hahmoille voi myös itse valita, mitä heille vastaa ja sillä tavoin voi ohjata peliä. Se tuntuu vähän siltä kuin olisi itse siellä maailmassa.

Suosio ei poikkeuksellista

Vaikka Hogwarts Legacy pohjatuukin menestyneisiin kirjoihin ja elokuviin, ei se kuitenkaan ole suora kopio aiemmista julkaisuista. Puhutaan siis lisenssipelistä.

Yleensä pelin tekijät haluavat itse päättää, minkälaisen tarinan ja hahmot he peliin luovat, eivätkä siksi perusta peliä kirjaan, elokuvaan tai jo muihin olemassa oleviin ideoihin.

Lisenssipelissä esimerkiksi tarina tai hahmo on jo kuitenkin valmiiksi olemassa jonkun toisen ansiosta. Siksi pelin lisensointia varten laaditaan sopimus. Pelin tekijät sopivat immateriaalioikeuksien omistajan kanssa, mitä jo olemassa olevaa ja uutta peliin saa luoda. Esimerkiksi sovittavat asiat voivat liittyä pelin hahmoihin, väreihin tai käytettyyn kieleen.

Pelitutkija Annakaisa Kultima ei näe Hogwarts Legacyn suosiota erityisen poikkeuksellisena, mutta pitää sitä kiinnostavana. Hänen mukaansa monet lisenssipelit ovat usein tuottaneet valtavia pettymyksiä, mutta vuosien saatossa ne ovat kivunneet kilpailemaan menestyspelien kärkisijoista.

– Jokaiselle vuodelle löytyy jokin peli, josta puhutaan paljon ja joka on sen vuoden hienoin saavutus. Pelejä tulee niin paljon ja monet onnistuvat hienosti sekä omissa tavoitteissaan että yleisönsä löytämisessä.

Kultima arvelee, että videopelin menestys voi osittain selittyä open world -peligenren valintana. Hogwarts Legacyssa pelaaja voi tutkia fantasiamaailmaa hyvin rajattomasti ja tutustua esimerkiksi keskeisiin rakennuksiin.

– Tämä genre on ollut pitkään asia, jota pelikehittäjät ovat halunneet tehdä. Teknologian suoritusteho on mahdollistanut koko ajan suurempia pelimaailmoja, joissa pelaajilla voi olla vapautta. Nyt se alkaa olla mahdollista tehdä ja osaamista riittää niin, että se voidaan tehdä kiinnostavalla tavalla.

Sonja Tarvainen katsoo oikealle ylös.
Sonja Tarvaisella on niin Harry Potter -kirjat kuin elokuvatkin. Nyt Hogwarts Legacy mahdollistaa tuttuun maailmaan sukeltamisen uuden juonen parissa. Kuva: Janne Körkkö / Yle

Pelaamisesta on tutkitustikin hyötyä

Pelaaminen nähdään usein negatiivisessa valossa, vaikka eri tutkimustulosten perusteella pelaaminen vaikuttaa moniin aistitoimintoihin ja kognitiivisiin taitoihin.

– Negatiivinen näkökulma on yleensä niillä, jotka eivät itse pelaa. Pelaamisesta voi toki aiheutua haittoja, jos pelaa liikaa, mutta siitä on myös tutkitusti paljon hyötyä, Sonja Tarvainen kertoo.

Hän itse saattaa viettää pelin parissa aikaa noin pari tuntia päivässä, kun aiemmin sama aika on kulunut iltaisin televisiota katsellessa. Pelaaminen muun muassa kehittää ongelmanratkaisutaitoja ja vahvistaa havaintokykyä sekä työmuistia.

– Olen huomannut, että pelaaminen alentaa oikeasti todella hyvin omiakin stressitasoja. Varsinkin silloin, kun pääsee sukeltamaan pelin maailmaan, näkemään peliin luotuja maisemia ja löytämään siellä uusia reittejä.

Mitä sinä olet oppinut pelaamisesta? Voit keskustella aiheesta 6. toukokuuta klo 23 saakka.