Telinevoimistelun EM-kisat Turkin Antalyassa 11.–16.4. Yle näyttää kisoja kanavillaan. Lähetystiedot löydät jutun lopusta.
Urheilu näyttää taas raadollisesti tunneskaalaansa. Kävin viime viikolla Pääkaupunkiseudun urheiluakatemian Urhean tiloissa tapaamassa Suomen miesten telinevoimistelumaajoukkuetta.
Kävi heti selväksi, että Urheassa asuvilla, päivittäin yhdessä harjoittelevilla voimistelijoilla on letkeä meininki. Nauru raikasi ja odotukset EM-kisoihin olivat katossa.
Sitten kävi ilmi myös se, että joukkueesta löytyy aivan poikkeuksellisen lupaava nuorukainen, 18-vuotias Joona Reiman.
Muutamaa päivää myöhemmin pamahti karu tiedote: Reimanin arvokisadebyytti siirtyy polven eturistisidevamman takia.
Sitä ennen niin Reiman itse kuin hänen valmentajansa Riku Koivunen ehtivät jo puhua EM-mitalin mahdollisuudesta.
– Totta kai se on tavoite, että hänestä tulee miehissä maailman kärki. Siitä lähdetään nytkin EM-kisoissa. Turha sitä tavoitetta on siirtää eteenpäin, Koivunen sanoi ennen suojattinsa polvivammaa.
Historiallinen Euroopan mestaruus
Joona Reiman toki nousi otsikoihin jo viime vuonna, sillä poikkeuksellisuudelle löytyy muutakin katetta kuin haastattelut. Valmentaja Koivunenkin suhtautuu hehkutukseen maltillisesti tietäen, että ylisanoihin on ollut syytäkin.
Viime kesänä Reiman teki 17-vuotiaana suomalaista urheiluhistoriaa. Hänestä tuli Münchenissä ensimmäinen suomalainen telinevoimistelun nuorten EM-mitalisti ja Euroopan mestari.
– Joona oli taas ylivoimainen. Hän ei ole koko viikon aikana tehnyt yhtään epäonnistunutta kisahyppyä edes harjoituksissa, hämmästeli Koivunen.
Reimanin hypyn kokonaispisteet 14,549 olisivat Tokion olympialaisissa 2021 riittäneet kuudenteen sijaan. Ensimmäinen hyppy oli mitalitasoa.
Reiman suoritti ensin Dragulescu-hypyn (vaikeus 5,6), josta tuli pisteet 14,833. Toisena hyppynä hänellä on ollut Kasamatsu 1,5 kierteellä (vaikeus 5,2).
Nyt Turkin EM-kisoissa Reimanin piti osallistua hyppyyn ja nojapuihin. Miesten kuusiottelun telineet ovat permanto, hevonen, renkaat, hyppy, nojapuut ja rekki.
– Kuusiottelija olen, teen kaikkia telineitä. Hyppy on vain noussut vahvuudeksi, Reiman kertoi.
Reiman tietää, miksi hyppy on vahvuus. Ominaisuuksista nopeus ja räjähtävyys ovat huippuluokkaa. Suurimpiin kehityskohteisiin kuuluvat liikkuvuus ja voima.
”Tuo niin paljon energiaa saliin”
Reimanin ominaisuuksien taustalla ovat harjoitteluvimma ja monipuolinen urheilutausta, vaikka telinevoimistelussa tarvitaan toki erilaista nopeutta kuin vaikkapa jalkapallossa.
Riku Koivunen kertoi Aamulehdessä, että hän oli saanut kymmenen vuotta sitten valmennustutkintoa suorittaessaan tehtäväksi seurata jonkun liikuntamääriä. Reiman liikkui tuolloin viikon aikana yli 50 tuntia, mutta hänelle se oli leikkiä ja ajanviettoa.
Ylöjärveltä kotoisin oleva Reiman aloitti telinevoimistelun 5–6-vuotiaana. Lopullinen lajivalinta tapahtui 12–13-vuotiaana, hän muistelee.
– Pelasin myös jalkapalloa. Oli sellainen tilanne, että piti lähteä futisturnaukseen Viroon tai telinevoimistelussa ensimmäisiin Pohjoismaiden mestaruuskisoihin. Ne olivat päällekkäin.
Siinä vaiheessa alkoi olla niin paljon treenejäkin, ettei molempiin panostaminen ollut hedelmällistä.
– On kyllä ollut hyvä päätös.
Valmentaja Koivunen kuvailee Reimanin nopeutta ennen kaikkea liikenopeudeksi, mikä ei tarkoita juoksunopeutta.
– Ja hän on nopea reagoimaan. Esimerkiksi jos hän huomaa ilmassa, että hyppy lähti huonosti, hän ehtii sitä vähän korjaamaan.
Välillä Reiman on liiankin nopea. Koivunen nauroi remakasti, ettei valmentaja aina pysy perässä, onko voimistelija ehtinyt harjoituksissa jo tehdä kaiken, mitä on suunniteltu.
Lisäksi Koivunen nostaa esille Reimanin valtavan palon huippu-urheiluun sen, mistä Reiman itsekin puhui, harjoittelukyvyn. Reiman pystyy toistamaan tehokkaasti asioita, mikä on taitolajeissa kehittymisen kannalta tärkeää.
Puheet nuoresta ”energiapakkauksesta” allekirjoitti myös joukkueen kapteeni, Oskar Kirmes, 27, jolle EM-kisat ovat jo kymmenennet.
– Tosi hyvä kaveri. Tuo niin paljon energiaa saliin. Hän on aina niin aktiivinen, liikkuu niin nopeasti.
Vaikka Reiman tekee töitä liikkuvuutensa eteen, kankeus on hypyssä jopa eduksi. Erityisen nopeat ihmiset ovat usein luonnostaan hieman kankeita. Hevosella ja renkailla kankeudesta on haittaa täyden liikelaajuuden saamiseksi.
Huolenaiheeksi Koivunen nosti Reimanin selkävamman. Hänellä todettiin tammikuussa selästä rasitusmurtuman esiaste.
Koivusen mukaan Reiman on ”pikkaisen loukkaantumisherkkä”. Se kuulostaa nyt erityisen kurjalta, kun tiedämme, mitä haastattelujen jälkeen kävi.
Polvivamma tuli EM-kisojen viimeistelyharjoituksessa. Reiman oli tehnyt kilpailuhyppyjään ja yhdessä alastulossa kierre oli jäänyt vajaaksi. Magneettikuvaus paljasti, että eturistiside polvesta on katkennut.
Maajoukkue yhdessä päivittäin
Reiman muutti viime syksynä Urheaan, jossa harjoittelee koko miesten EM-kisajoukkue. Porukalla on hauskaa. Kun joku esittää kuvaajalle pienen tempun, tulee muilta spontaaneja aplodeja ja huuteluita.
Reimania käytännössä koko uran valmentanut Koivunen toimii nyt Urheassa nuorten vastuuvalmentajana. Lisäksi Reiman pääsee Urheassa miesten maajoukkueen päävalmentajan Timo Holopaisen sekä Kirmeksen veljesten isän Mati Kirmeksen oppiin.
Muitakin tukitoimintoja riittää. On urheilupsykologia, voimavalmentajaa, fysioterapeutteja ja kaksoisura-asiantuntijoita. Reimankin opiskelee helsinkiläisessä Perhon koulussa liiketaloutta.
– Joskus on oppitunteja siten, että opettajat tulevat tänne. Etänä voi tehdä paljon. Täällä on kyllä kaikki hoidettu hyvin.
Kovaonnisella Emil Soravuolla ei ole hymy hyytynyt
EM-kisajoukkueesta puuttuu toinenkin kova nimi. Emil Soravuo otti permannolta MM-pronssia 2021. Se oli Suomen ensimmäinen MM-mitali sitten Jani Tanskasen kultamitalin 1997.
Helmikuussa Soravuolta katkesi akillesjänne. Kun Yle Urheilu vieraili Urheassa, ilmestyi Soravuokin harjoituksiin. Hän kertoi päässeensä juuri samana päivänä eroon kepeistään, mutta jalkatuki kulkee mukana jonkin aikaa.
Soravuo temppuili nojapuilla jalkatukensa kanssa ja pyöri ympyrää maajoukkuekavereidensa ympärillä vitsaillen ”opettelevansa jälleen kävelemään”.
Seuraavaksi Reimanin palo huippu-urheiluun on tositestissä. Onneksi maajoukkueesta löytyy vertaistukea ja esimerkkiä rajuun urakkaan, pitkään kuntoutukseen.
Ja onneksi taustalla myös vaikuttaa olevan vahva tukiverkosto, joukkuehenki ja paljon iloisia voimistelijaystäviä.