Pariskunnan toinen osapuoli sanelee, minkä verran toisen on säästettävä joka kuukausi, jotta pari voi lähteä toisen valitsemalle kaukomatkalle. Toinen toivoisi edullisempaa kohdetta, mutta puoliso ei suostu. Perillä toisella ei ole lainkaan käyttörahaa jäljellä, kun taas loman sanellut osapuoli shoppailee itselleen kalliita matkamuistoja.
Tämä on vain yksi esimerkki Elisa Kokkosen ja Veera Päiviön pro gradu -tutkielmasta miehiin kohdistuvasta taloudellisesta väkivallasta. Taloudellista väkivaltaa ei ole tutkittu hirveästi, mutta vaikuttaa siltä, että se on yleisempää kuin on luultu. Olen itse kuullut lukuista esimerkeistä, joissa puoliso päättää vahingoittaa toista taloudellisesti. Enkä puhu mistään tavallisista parisuhteen rahariidoista, vaan väkivallasta.
On tärkeää, että ihminen tunnistaa, milloin häntä kontrolloidaan taloudellisin keinoin. Tilanteesta on päästävä eroon mahdollisimman pian.
Turun yliopiston erikoistutkija Anniina Kaittila jakaa rahaan liittyvät konfliktit neljään kategoriaan: arkisiin erimielisyyksiin, rahariitoihin, eskaloituneisiin konflikteihin ja taloudelliseen väkivaltaan.
Yksittäisiä arkisia erimielisyyksiä on melkein kaikilla. Itse olen joskus motkottanut puolisolleni hänen energiajuomaostoksistaan, mutta kun hän on huomauttanut, että saa tehdä omilla rahoillaan mitä huvittaa, olen lopettanut mussutukseni.
Rahariidat taas voivat olla yksittäisiä tilanteita, mutta usein aihe toistuu riidasta toiseen ja yhteisymmärryksen löytäminen voi olla vaikeaa.
Jos konflikti eskaloituu pitkäkestoiseksi tilanteeksi, se voi alkaa määritellä koko suhteen vuorovaikutusta.
Pahimmillaan rahakonflikti muuttuu taloudelliseksi väkivallaksi. ”Tällöin kyse ei enää ole pariskunnan riitelystä vaan väkivallan tekijän valinnasta vahingoittaa kumppaniaan rahan avulla”, Kaittila kuvailee väitöskirjassaan. Taloudelliseen väkivaltaan saattaa liittyä myös henkistä ja fyysistä väkivaltaa.
Muutamat miehet kokivat, ettei heillä ollut mahdollisuuksia ostaa itselleen tai kotiin mitään sellaista, mistä itse piti, vaikka rahaa olisi ollutkin, koska puolisot päättivät hankinnoista.
Joskus taloudellisesti tasa-arvoinen suhde muuttuu vaikkapa toisen työn perässä ulkomaille muuton tai lapsen saamisen myötä epätasa-arvoiseksi, ja siinä alkaa olla taloudellisen väkivallan piirteitä.
Olen seurannut sivusta tilanteita, joissa lapsiperheessä toisella vanhemmalla on paljon enemmän käyttörahaa ja toinen makselee pienistä tuistaan yhteisten lasten menoja.
Eräässä suhteessa paremmin tienaava halusi maksaa puolisonsa ravintolaillallisia ja matkoja. Eron hetkellä hän rupesi kuitenkin vaatimaan rahaa toiselta kaikista kuluista. Perheessä vanhempien erokaan ei välttämättä auta, sillä toinen osapuoli saattaa kieltäytyä hänelle määrätyistä maksuista.
Toisaalta myös vähemmän tienaava voi pyrkiä kontrolloimaan toista. Kokkonen ja Päiviö olivat haastatelleet miehiä, joiden puolisot olivat vaatineet miestä antamaan kaikki rahat perheen käyttöön niin, ettei omaa rahaa jäänyt jäljelle yhtään. Muutamat miehet kokivat, ettei heillä ollut mahdollisuuksia ostaa itselleen tai kotiin mitään sellaista, mistä itse piti, vaikka rahaa olisi ollutkin, koska puolisot päättivät hankinnoista.
Elokuvissa ja tv-sarjoissa vitsaillaan, miten ihminen joutuu piilottamaan ostokset puolisoltaan, jottei tämä suuttuisi.
Yksi kammottava taloudelliseen väkivaltaan liittyvä asia on se, että siitä väännetään edelleen niin paljon huumoria populaarikulttuurissa. Elokuvissa ja tv-sarjoissa vitsaillaan, miten ihminen joutuu piilottamaan ostokset puolisoltaan, jottei tämä suuttuisi.
Vitsiä väännetään myös siitä, kun mies ja nainen muuttavat yhteen, ja mies joutuu luopumaan kaikesta omaisuudestaan, sillä ”se ei ole tarpeeksi tyylikästä”.
Tällainen ei ole hauskaa, eikä se ole normaali osa ihmissuhdetta. Tunne siitä, että menettää kontrollin omiin rahoihin tai omaan elämään masentaa ja runnoo itseluottamusta pohjamutiin.
Onneksi taloudelliseen väkivaltaan on herätty pikkuhiljaa ja siihen on saatavilla apua.
Julia Thurén
Kirjoittaja on toimittaja, joka on tehnyt kaksi podcast-jaksoa taloudellisesta väkivallasta. Tässä ja tässä.
Kolumnista voi keskustella 14.7. kello 23.00 saakka.