Painostamista, nimittelyä ja kiinnipitämistä. Tapaamisten, liikkumisen ja kaverisuhteiden vahtimista somessa. Pakottamista kosketteluun, suuteluun tai seksiin.
Muun muassa näitä väkivallan muotoja 15–20-vuotiaat nuoret ilmoittivat kokeneensa ja tehneensä kumppanilleen seurustelusuhteen aikana. Tämä selviää Tampereen yliopiston tutkijatohtori Anu Isotalon ja hänen kollegoidensa tuoreesta selvityksestä.
Moni nuori on kyselyn perusteella kokenut suhteessaan väkivaltaa. Yleisintä oli digitaalinen väkivalta, jota oli jossain muodossa kokenut lähes puolet noin 800 kyselyyn vastanneesta, seurustelusuhteessa olleesta nuoresta.
Isotalo pitää tuloksia merkittävinä. Ne osoittavat, ettei parisuhdeväkivalta ole vain täysi-ikäisten, yhdessäasuvien ja perheellisten parisuhteisiin liittyvä ilmiö.
– Väkivaltaa tapahtuu paljon myös nuorten seurustelusuhteissa. Siitä on tärkeää puhua, jotta nuoret itse tunnistaisivat väkivallan selkeämmin omissa ja kaveripiirinsä parisuhteissa ja jotta aikuiset ymmärtäisivät nuortenkin suhteissa voivan olla väkivaltaa.
Parisuhteen rajat voivat nuorena olla epäselviä
Helpointa monille on tunnistaa fyysinen väkivalta, kuten kiinnipitäminen tai lyöminen. Erilaiset kontrollin, painostamisen ja hyväksikäytön muodot ovat sen sijaan vaikeampia.
– Ensimmäisissä seurustelusuhteissa koetaan monia asioita ensimmäistä kertaa. Nuorella voi olla epätietoisuutta tai epävarmuutta siitä, millaiset asiat ovat seurustelusuhteessa ok ja missä on niin sanotun normaalin käytöksen raja, Isotalo sanoo.
Esimerkiksi omistushaluinen mustasukkaisuus sekä liikkumisen ja kaverisuhteiden kontrollointi voi olla hämmentävää. Tällaisia piirteitä tai käytöstä nuori ei välttämättä tunnista kumppanin digitaaliseksi väkivallaksi. Nuori voi ajatella, että kyse on hyvin omistautuvasta kumppanista, joka on hänestä valtavan kiinnostunut.
Painostamiseksi ja rajojen rikkomiseksi ei aina tunnisteta myöskään sitä, jos seksiin painostetaan suostumaan seurustelusuhteeseen vedoten tai jättämisellä uhaten.
Nuoruuden seurustelukokemuksilla on Isotalon mukaan valtava merkitys nuoren psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia sekä aikuiselämää ajatellen.
– Jos ensimmäisissä suhteissa tapahtuu väkivaltaa, sillä voi olla kauaskantoisia vaikutuksia myöhempiin intiimisuhteisiin.
Miksi nuorten parisuhdeväkivalta jää helposti piiloon?
Vaikka seurustelusuhteet eivät aikuisen näkökulmasta olisi vakavia tai aina pitkiäkään, ne ovat nuorelle hyvin merkityksellisiä. Väheksyvä asenne voi Isotalon mukaan vaikuttaa siihen, uskaltaako nuori kertoa seurustelusuhteensa asioista.
– Jos nuoren kohtaamiin ongelmiin suhtaudutaan vähätellen teinidraamana, myös mahdolliset väkivaltakokemukset voivat jäädä piiloon.
Nuori voi tuntea kokemastaan häpeää, syyllisyyttä tai pelkoa. Myös mahdollisia väkivallasta kertomisen seurauksia itselle, kumppanille ja parisuhteelle epäröidään.
– Nuori voi esimerkiksi ajatella, että kertoessaan kokemastaan väkivallasta vanhemmilleen, nämä eivät anna enää tavata kumppania. Kiintymyssuhde voi olla voimakas, ja suhteen loppumisen sijaan nuori haluaa vain väkivallan loppuvan.
Tutkimuksen mukaan väkivaltakokemuksista kerrotaan useimmiten ystäville tai kavereille. Toiseksi eniten puhuttiin äitien tai äitipuolien kanssa.
Vakavimmista seurustelusuhdeväkivallan kokemuksista kertominen ei ollut harvinaista. Samanaikaisesti merkittävä osa nuorista ei kuitenkaan ollut puhunut kenellekään. Isotalo huomauttaa, että lähisuhdeväkivallasta voi yleensäkin olla vaikea kertoa ulkopuolisille.
Apua tarvitsevat sekä uhrit että tekijät
Tutkimukseen osallistuneista nuorista lähes kaikki olivat olleet heterosuhteessa. Tytöt ilmoittivat poikia yleisemmin kokeneensa eri väkivallan muotoja. Lisäksi tytöt ilmoittivat useammin väkivallan toistuvuudesta sekä entisen seurustelukumppanin tekemästä väkivallasta. Kuitenkin myös poikien kokema väkivalta oli kyselyn mukaan yleistä.
Pojat ilmoittivat tehneensä digitaalista väkivaltaa selvästi vähemmän kuin mitä tytöt ilmoittivat kokeneensa. Samanaikaisesti tytöt kertoivat tekemästään digitaalisen väkivallan määrästä hyvin samansuuntaisesti kuin miten pojat ilmoittivat sitä kokeneensa.
Isotalon mukaan väkivallan tunnistamisessa voi olla myös sukupuolittuneisuutta.
– Voidaan pohtia, kertovatko tulokset siitä, miten hyvin itse tehtyä ja koettua väkivaltaa tunnistetaan ja miten se määritellään. Eroja voi olla siinäkin, miten kokemuksista raportoidaan kyselyssä.
Kyselyn tulokset osoittavat, että parisuhdeväkivallan eri muodot kasautuvat samoille nuorille. Monesti samat nuoret olivat sekä kokeneet että tehneet itse väkivaltaa kumppanilleen useammalla eri tavalla.
Erityistä nuorten seurustelusuhteissa aikuisiin verrattuna on Isotalon mukaan se, että nuori usein jakaa saman arjen ympäristön entisen kumppaninsa kanssa. Eron ja mahdollisen väkivallan jälkeen käydään esimerkiksi yhä samaa koulua.
Väkivallan yleisyys nuorten seurustelusuhteissa alleviivaa Isotalon mukaan tarvetta käsitellä turvallisen ja vahingollisen ihmissuhteen tunnusmerkkejä osana ihmissuhde- ja seksuaalikasvatusta.
– Nuorten väkivallasta seurustelusuhteissa on puhuttava, jotta väkivaltaa voidaan ehkäistä ajoissa ja jotta sekä kokijat että tekijät saavat ajoissa apua, Isotalo sanoo.
Millaisia ajatuksia juttu herättää? Voit keskustella aiheesta keskiviikkoon kello 23 asti.