Oulun yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan 18–35-vuotiaista nuorista aikuisista jopa 70 prosenttia koki, että somen käyttö oli ongelmallista, vaikka ongelmakäytön kriteerit eivät täyttyneet.
Noin kymmenellä prosentilla tutkimukseen osallistuneista somen käytön voitiin todeta olevan ongelmallista.
Oululainen Ada Maarala, 25, kokee sosiaalisen median käyttönsä ainakin osittain ongelmalliseksi. Kun käsi tarttuu puhelimeen, some nappaa heti koukkuunsa. Asian myöntäminen ja ääneen sanominen tuntuu kuitenkin helpottavalta.
– Se on karu fakta. Se pitää vain myöntää.
Someajasta huono omatunto
Maarala viettää somessa aikaa päivittäin muutamia tunteja, joskus puoli päivää. Ruutuaika vaihtelee paljon sen mukaan, onko hänellä töitä, sovittuja menoja vai kuluuko päivä kotona. Toisinaan somessa vietetystä ajasta aiheutuu huono omatunto.
– Aikaa voisi käyttää johonkin muuhun, esimerkiksi harrastamiseen tai kotihommiin, varsinkin jos olen yksin kotona. Se vaikuttaa myös ruoanlaittoon, ettei jaksa laittaa ruokaa vaan ottaa helposti jotain vähän epäterveellisempiä pika- tai valmisruokia, Maarala kertoo.
Lisäksi sosiaalisen median käytöllä on vaikutusta Maaralan kokemuksen mukaan myös hänen mielenterveyteensä ja lähipiiriin. Porukassa somen nopea selailu ei häiritse, mutta mitä pidemmäksi aikaa somen pariin jäädään, sitä herkemmin tulee ulkopuolinen olo.
– Se on vähän kuin kolmas pyörä. Myönnän itsekin, että näitä tilanteita on, mutta olen pyrkinyt olemaan käyttämättä puhelinta, jos näen kavereita.
Some vaikuttaa niihinkin, jotka eivät sitä käytä
Myös somen käyttämättömyydestä voi tuntea paineita. Näin on käynyt oululaiselle Enna Järviselle, 30, jonka sosiaalisen median käyttö on nykyään epäaktiivista.
Esimerkiksi läheisten kuulumiset tai tapahtumakutsut ovat saattaneet mennä Järviseltä kokonaan ohitse, sillä tieto ei ole tavoittanut häntä muuta kautta.
– Nuorempana käytin somea huomattavasti aktiivisemmin, mutta nyt olen tippunut pois kärryiltä. Sen käyttö tuntuu raskaalta, koska alustoja on niin paljon. En koe, että saan niistä enää hirveästi mitään.
Vaikka Järvinen ei itse aktiivisesti käytä sosiaalista mediaa, kiinnostaa se häntä ilmiönä.
– Se on kuitenkin yhteiskunnassa aika uusi keksintö ja sen kanssa on vielä valtavasti opettelua. Ei tällaista ollut silloin, kun olin lapsi. Se on hassua, hämmentävää ja joskus jopa pelottavaa.
Riippuvuutta aiheuttava elintapa
Väitöskirjatutkija Krista Hylkilän mukaan digimedian käyttö pitäisi nähdä yhtenä elintapana.
Jotta ongelmakäyttö voidaan havaita terveydenhuollossa, vaatii se koulutusta ja tiedon lisäämistä sotealalla.
– Tällä hetkellä sotealan ammattilaisilla ei ole varsinaisia työkaluja ongelmallisen käytön tunnistamiseen. Meidän tutkimuksessa käytettyjä mittareita ei ole tarkoitettu kentälle, joten tarvitsemme tulevaisuudessa työkaluja siihen, jotta ongelmakäyttö voidaan tunnistaa ajoissa ja siihen voidaan puuttua.
Hylkilän mukaan sotealalla ei välttämättä aina osata yhdistää sosiaalista mediaa muihin ongelmiin.
– Siksi myös somen käytöstä pitäisi kysyä samalla tavalla kuin unesta, ravinnosta tai liikunnasta.
Somen ongelmakäytölle ei ole ainakaan toistaiseksi olemassa diagnoosia toisin kuin digipeliriippuvuudelle, joka luetaan yhdessä rahapeliriippuvuuden kanssa peliriippuvuuden alle.
Kaikissa on kyse toiminnallisesta riippuvuudesta.
Hylkilän mukaan ongelmallisessa somen käytössä on paljon samankaltaisuuksia digipeliriippuvuuden kanssa, minkä vuoksi omaa diagnoosia myös somen ongelmakäytölle olisi hyvä miettiä. Aihe vaatii kuitenkin lisää tutkimusta.
– Mutta mikä sitten tulee olemaan se termi? Tutkimuskentällä puhutaan puhelinaddiktiosta, sosiaalisten verkkoyhteisöpalveluiden ongelmakäytöstä, someriippuvuudesta ja internetriippuvuudesta.
Voit keskustella aiheesta lauantaihin 8. heinäkuuta kello 23:een asti.