– Itseni tuntien voisin olla nyt tilanteessa, jossa luottotiedot ovat menneet ja kämpän vuokrat olisivat rästissä.
Näin sanoo haminalainen Maria Strübing, 21. Hän on ollut lastensuojelun jälkihuollon piirissä lähes kolme vuotta, siitä asti kun hän muutti omilleen Sahakosken perhetukikeskuksesta syksyllä 2019.
Jälkihuolto tarkoittaa Strübingille aikuisuuteen jatkettua lastensuojelun tukea. Hän on oikeutettu esimerkiksi sosiaalityöntekijän apuun arjessa ja saamaan opiskeluiden ajan toimeentulotukea opintolainan nostamisen sijaan.
Jälkihuollon aikuiset ovat Strübingille kuin varavanhemmat.
– Onneksi jälkihuolto-ohjaaja neuvoo ja vahtii rahankäyttöä, kun olen impulsiivinen ja minulla on ADHD. Jos opintolaina olisi kilahtanut kerralla tilille, olisi mennyt päivässä kolme tonnia, Strübing kertoo.
Hän on yksi tuhansista nuorista, joiden oikeutta jälkihuoltoon pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallitusohjelmassa aiotaan lyhentää. Kun nyt lastensuojelun asiakkuus voi jatkua korkeintaan 25-vuotiaaksi asti, tulevaisuudessa yläikäraja voi laskea 23:een.
Ministeri: ”Erityiskohtelu pitkälle aikuisuuteen ei ole perusteltua”
Jälkihuolloksi kutsutaan huostaanoton tai pitkittyneen avohuollon päättymisen jälkeen jatkuvaa lastensuojelun asiakkuutta. Asiakkaalle voidaan esimerkiksi järjestää asunto ja maksaa hyväksyttyjä menoja elämisen ja opiskelun tueksi.
Jälkihuollon ikärajaa on rukattu viimeksi vuonna 2020, kun ikää nostettiin 21:stä 25:een.
Jälkihuollossa olevien yli 18-vuotiaiden määrä on noussut vuodesta 2020 usealla tuhannella.
Syynä muutokselle on raha. Valtiovarainministeriö on arvioinut leikkausten säästävän 12 miljoonaa euroa vuonna 2024 ja siitä eteenpäin 24 miljoonaa euroa vuodessa.
Yle kysyi sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juusolta (ps.), miksi ministeriö kohdisti leikkauksia lastensuojeluun ja mitä vaikutuksia niillä voi olla.
Sähköpostivastauksessa Juuso viittaa valtion budjetin rajallisuuteen ja edellisen hallituksen ottamaan velkaan, joka ”edellyttää tasapainottavia toimenpiteitä”.
– Kustannukset huomioiden ei ole perusteltua, että lastensuojelua jatketaan peräti seitsemän vuotta täysi-ikäistymisen jälkeen, vaan järkevämpää on käyttää voimavarat lastensuojelun parantamiseen varsinaisena lapsuusaikana, hän vastaa.
Perusasioidenkin opettelu on todella tärkeää
Jälkihuollossa nuoret käyvät läpi tavallisia aikuiseksi kasvamiseen liittyviä asioita. Sosiaalityön aikuisen kanssa pidetyissä tapaamisissa käydyt asiat ovat jokaiselle nuorelle erilaisia, aina Kelan lomakkeiden täyttämisestä pyykinpesuun.
Jälkihuolto voi auttaa nuoria myös terapian omavastuiden kustantamisessa. Tähän tamperelainen Sanna, 22, suunnittelee käyttävänsä itsenäistymisvarojaan. Hän on yhä jälkihuollon piirissä, kiitos aiemman ikärajan noston.
Sanna esiintyy tässä jutussa muutetulla nimellä, sillä haastattelu käsittelee arkaluontoisia asioita. Yle on nähnyt juttua varten hänen jälkihuollon asiakkuuteensa liittyviä dokumentteja.
Kun Sanna oli kolmivuotias, hänen isänsä teki itsemurhan. Sanna oli lastensuojelun asiakas jo ennen kouluikää, mutta vasta teini-ikäisenä hänet sijoitettiin sijaisperheeseen kodin väkivaltaisuuksien vuoksi. Hän kokee, että sijoitus olisi voinut tapahtua jo aiemmin, mutta ongelmat eivät ”kympin tytöstä” näkyneet ulospäin.
Jos ei ole normaaleja vanhempia auttamassa tai on viettänyt lapsuuden selviytyen, silloin ihan perusasioidenkin opettelu on todella tärkeää, jotta voi oppia huolehtimaan itsestään.
Sanna
Sanna kertoo hyötyvänsä tuesta arkielämän asioiden hoitoon totuttelussa. Terapiassa harjoitellaan lapsuudessa oppimatta jääneiden tunnetaitojen käsittelyä, tukihenkilön kanssa hän taas ratkoo arkisia asioita.
– Jos ei ole normaaleja vanhempia auttamassa tai on viettänyt lapsuuden selviytyen, silloin ihan perusasioidenkin opettelu on todella tärkeää, jotta voi oppia huolehtimaan itsestään.
THL:n tutkija: ”Hallitukselta täysin moraaliton teko”
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori (emerita) Tarja Heino on tutkinut lastensuojelutyötä Suomessa ja kansainvälisesti yli 30 vuoden ajan.
Valtiovarainministeriön arvioimat säästöt ovat Tarja Heinon mielestä häilyvän pienet.
Hän pelkää nyt esitettyjen leikkausten aiheuttavan jopa lisää kustannuksia.
– Monen huostaanotetun lapsen elämässä on taustalla todella traumaattisia tapahtumia. Täydellistä välinpitämättömyyttä tai väkivaltaisen lapsuuden kokeneet lapset ja nuoret tarvitsevat korjaavia kuntoutumista, jotta he voivat luottaa aikuisiin ja toisiin ihmisiin. Se kestää kauan, Heino sanoo.
Heinon mielestä yhteiskunta on moraalisesti velvollinen huolehtimaan lastensuojelun piirissä olleista nuorista ja toimia vanhemman asemassa myös nuorena aikuisena.
– Korostan, että tämä on hallitukselta täysin moraaliton teko. Meillä THL:ssä on arvioitu näiden leikkausten kohdistumista ja tiedämme, että tulevat leikkaukset asumistukeen, opintoihin ja perheiden tukeen kohdentuvat näihin nuoriin.
Kukaan ei tiedä, miten muutos vaikuttaa
Ikärajan alentamisen vaikutuksista ei osaa vielä sanoa niin ministeri Juuso kuin Lastensuojelun keskusliiton erityisasiantuntija Johannes Janhukainenkaan.
Janhukaisen mukaan kattavaa tietoa jälkihuollon toimivuudesta on vaikea saada, sillä heti yhden ikärajan muutoksen jälkeen tehdäänkin toinen muutos vastakkaiseen suuntaan.
– Tietoa on kerättävä paremmin ja monipuolisemmin, Janhukainen summaa.
Korostan, että tämä on hallitukselta täysin moraaliton teko.
Tarja Heino, THL
Sosiaali- ja terveysministeriössä arvioidaan nyt säästöehdotuksen vaikutuksia.
Ministeri Kaisa Juuso kertoo Orpon hallituksen aikovan laatia toimenpideohjelman nuorten syrjäytymisen torjumiseksi ja mielenterveysongelmien hoitamiseksi. Hallitus aikoo siirtää painopistettä korjaavista palveluista varhaisempaan tukeen.
– On selvää, ettei pahoinvoivia nuoria ole perusteltua kohdella eriarvoisesti peräti seitsemän vuotta täysi-ikäistymisen jälkeen riippuen siitä, onko heillä taustaa lastensuojelun asiakkaina vai ei, Juuso toteaa.
Jälkihuollon aikuinen saattaa olla nuoren ainoa läheinen
Sannasta olisi tärkeää, että hänen kaltaisillaan nuorilla on mahdollisuus soittaa tukiaikuiselle, vaikka elämässä ei olisi kriisiä päällä. Hän näkee nykyisen 25 ikävuoden rajan sijoituksena nuorten hyvinvoinnille.
– Lastensuojelunuorilla on paljon riskejä, joihin pudota, joten hyvien kokemusten saaminen ja rinnallakulkijan tuki on olennaista, hän sanoo.
Tarja Heino on nyt huolissaan erityisesti nuorista, joista on tulossa vanhempia pian lastensuojelun kontaktin päättymisen jälkeen.
– Jos on tapahtunut jotain pahaa, tarvitsee nuori enemmän ja enemmän terapeuttista tukea. Kun tästä leikataan, se on useamman sukupolven leikkaus.
Maria Strübingiin ikärajan mahdollinen alentaminen ei todennäköisesti ehtisi vaikuttaa. Hänen mielipiteensä asiasta on silti selvä.
– Lastensuojelussa on paljon ongelmia, jotka ei leikkaamalla parane, vaan pahenevat. Jälkihuollon aikuinen saattaa olla nuoren ainoa läheinen, joka lähtee käymään kaupassa tai hakemaan passia, eikä sitä pitäisi ottaa meiltä pois.
Voit keskustella aiheesta torstaihin 20.7. kello 23:een asti.