Vuonna 1922 New Yorkissa järjestettiin mielenosoitus. Yli tuhat ihmistä protestoi, että yksityisautoilijat heikensivät kaupunkilaisten turvallisuutta ja vapautta.
Mielenosoittajien erityinen huoli oli, etteivät lapset voineet enää leikkiä turvallisesti kaduilla yksityisautoilun yleistyessä. Vastaavia mielenosoituksia nähtiin eri puolilla Yhdysvaltoja 1900-luvun alkupuolella.
Autoteollisuuden mainonta käänsi vapauden ihanteen päälaelleen: yksityisautoilu ei rajoita ihmisten vapautta vaan muka lisää sitä.
Kansalaiset hävisivät kamppailunsa. Autot ovat vallanneet Yhdysvaltojen kaupungit, joissa näkyy kaduilla leikkivien lasten ja eloisan kaupunkiympäristön sijaan silmänkantamattomiin yksitoikkoista maisemaa: parkkipaikkoja, automarketteja ja leveitä autokaistoja.
Autoteollisuuden tehokas mainonta onnistui kääntämään vapauden ihanteen päälaelleen: yksityisautoilu ei rajoita ihmisten vapautta vaan muka lisää sitä.
Samanlainen kehitys tapahtui 1900-luvulla myös Euroopassa, missä autot valtasivat kaupunkien keskustat ja työnsivät jalankulkijat katujen ahtaille reunoille. Myös Euroopassa kansalaiset protestoivat autoistuvan kaupungin aiheuttamia ongelmia vastaan, mutta vasta viime vuosikymmeninä eurooppalaisten kaupunkien päättäjät ovat alkaneet määrätietoisesti korjata 1900-luvun kaupunkisuunnittelun virheitä.
Mielenosoittajat sata vuotta sitten olivat poikkeuksellisen tarkkanäköisiä.
Amsterdam, Kööpenhamina, Oslo, Pariisi ja Tukholma ovat jo pitkällä tavoitteessaan palauttaa kaupunkitila viihtyisäksi ja turvalliseksi ympäristöksi. Myös Helsingissä on alettu ottaa varovaisia askelia eurooppalaiseen suuntaan, mutta takamatka on pitkä. Esplanadin liikennekokeilua vastustavat puheenvuorot muistuttavat argumentteja, joita esitettiin vuosia sitten muualla Euroopassa.
Mielenosoittajat sata vuotta sitten olivat poikkeuksellisen tarkkanäköisiä. Yksityisautoilu todella rajoittaa kansalaisten vapautta – sellaisella voimalla ja tavoilla joita emme tule mieltäneeksi.
Kyse on elämästä ja kuolemasta, mutta aivan valtavassa mittakaavassa.
Ilmeisin rajoite on vapaus turvalliseen ja viihtyisään liikkumiseen. Helsingissäkin katutilasta suurin osa on varattu autokaistoille ja pysäköinnille. Vuosina 2015–2019 lähes puolet jalankulkijoiden kuolemaan johtaneista taajamaonnettomuuksista Suomessa tapahtui suojatiellä, jonka pitäisi nimensä mukaisesti suojata jalankulkijaa.
Kyse on siis elämästä ja kuolemasta, mutta itse asiassa aivan valtavassa mittakaavassa. Liikkumisen vapaus – tai siis sen puute – on jättikokoinen kansanterveysongelma. Liikkumattomuus aiheuttaa miljardien eurojen kustannukset vuosittain Suomessa. Se on ”sysäämässä yhteiskunnan polvilleen”.
Suunnan voisi kääntää rakentamalla sellainen kaupunkiympäristö, joka kannustaa aktiiviseen arkiliikkumiseen yksityisautoilun sijaan. Jos helsinkiläinen joutuu pelkäämään henkensä puolesta joka kerta lähtiessään pyörällä töihin, hän jättää pyörän kotiin ja valitsee auton.
Harvaan asutulla maaseudulla auton käyttö on pakon sanelemaa, mutta kaupungeissa liikkumisen voi suunnitella toisella tavalla. Autoilun ja ruuhkien väheneminen hyödyttäisi myös niitä kaupunkilaisia, joilla olisi edelleen tarve käyttää autoa liikkumiseen.
Vasta hiljattain on huomattu, että renkaista irtoavat hiukkaspäästöt ja mikromuovit ovat jopa tuhatkertaisesti pakokaasuja suurempi hiukkaslähde.
Yksityisautoilu kaventaa myös vapauttamme terveelliseen ympäristöön. Liikenteen pienhiukkas- ja melupäästöt ovat niin merkittävä ongelma, että niiden takia jopa Helsingin kantakaupungin ydinalueita on pidetty asumiskelvottomina.
Sähköautoilukaan ei ratkaise ongelmaa. Vasta hiljattain on herätty siihen, että renkaista irtoavat hiukkaspäästöt ja mikromuovit ovat jopa tuhatkertaisesti pakokaasuja suurempi hiukkaslähde. Sähköautojen painavuus lisää renkaiden hiukkaspäästöjä edelleen. Sähköautot eivät myöskään helpota pysäköinnin tilantarvetta, ja ne kolhivat jalankulkijoita siinä missä polttomoottoriautotkin.
Yksityisautoilu kaventaa myös henkilökohtaista taloudellista vapautta. Monen kansalaisen tiukka taloustilanne helpottaisi merkittävästi, jos autoiluun käytettävät rahat voisi kohdentaa järkevämmin. Autoa kutsutaankin usein ”maailman tyhmimmäksi sijoitukseksi”.
Suomella on hieno historia onnistuneiden kansanterveyttä ja hyvinvointia edistävien projektien toteuttamisesta. 2020-luvun ”Pohjois-Karjala-projekti” voisi keskittyä 1900-luvun autokaupungin virheiden korjaamiseen. Sillä olisi laaja-alaiset vaikutukset paitsi kansalaisten terveyteen ja hyvinvointiin myös ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaan.
Pannaan Suomi kuntoon. Ehkä joskus kuvat autojen tukkimista kaupungeista voivat näyttää yhtä vierailta ja menneeltä kuin nyt näyttävät kuvat tupakansavun täyttämistä baareista.
Johanna Vuorelma
Kirjoittaja on Helsingin yliopistossa työskentelevä politiikan tutkija, joka seuraa inspiroituneena eurooppalaisten pääkaupunkien muutosta autokaupungeista ihmisten kaupungeiksi
Voit keskustella kolumnista 4.8. kello 23.00 asti.