Saamelaiskäräjien tämän syksyn vaaleissa on ehdolla yhteensä 34 henkilöä. Joukossa on niin nykyisiä edustajia, täysin uusia ehdokkaita kuin politiikkaan palaavia ehdokkaita.
Ehdokkaista viisi haluaisi palata takaisin saamelaiseen parlamentaariseen työhön. Yksi näistä viidestä yritti viime vaaleissa päästä saamelaiskäräjille, muttei tullut valituksi. Kaksi piti yhden vaalikauden verran taukoa ja kaksi on ollut pitempään poissa saamelaispolitiikasta.
Heihin kuuluu inarilainen opettaja Marjaana Aikio. Hän oli yli 30 vuotta sitten ehdokkaana saamelaisparlamenttiin, joka oli saamelaisten parlamentaarinen elin ennen saamelaiskäräjiä. Aikio ei päässyt tuolloin jäseneksi, mutta pääsi jaostoihin eli lautakuntiin.
Aikio kertoo ihmisten kyselleen ehdokkaaksi alkamisesta, ja perusteellisen pohdinnan jälkeen hän totesi, että hänellä voisi olla vielä jotakin annettavaa.
– Minulla on aika laajalti kokemusta saamelaisista elinkeinoista, nimenomaan porotaloudesta ja käsitöistä. Myös koulutusasiat ovat lähellä, kun olen niiden parissa työskennellyt.
Saamelaisten oikeuksien edistäminen on monelle tärkeää
Utsjokelainen insinööri Markku Porsanger on ollut kerran ehdolla saamelaiskäräjille 2000-luvun alkupuolella. Porsanger uskoo, että hänellä on nyt enemmän aikaa yhteisten asioiden hoitamiseen jäädessään eläkkeelle reilun vuoden päästä.
Porsanger on seurannut aina saamelaispolitiikkaa, ja Tenojokivarren ihmisenä hän pitää kalastusta ja lohiasioita tärkeinä.
– On oltava jatkuvasti hereillä, jotta saamelaisten oikeudet ja itsetunto vahvistuisivat.
Yrittäjä Pentti Pieski on nyt kolmatta kertaa ehdolla saamelaiskäräjävaaleissa. Hän oli ensi kertaa ehdolla vuonna 1999, muttei päässyt läpi. Vuonna 2015 Pieski pääsi sisään, ja hän istui saamelaiskäräjillä kauden 2016–2019.
Päätös ehdokkuudesta kypsyi kauan. Pieski on taistellut oikeusteitse saamelaisten oikeuksista kalastukseen Tenojoella, ja se innosti hänet lähtemään jälleen ehdolle. Pieski haluaisi työskennellä enemmän kalastusasioiden ja saamelaisten perusoikeuksien eteen.
Utsjokelainen opettaja Nilla Tapiola on istunut neljä kautta saamelaiskäräjillä, ja edellisen kerran hän oli jäsenenä vaalikaudella 2016–2019.
Tapiola lähti jälleen ehdolle, koska haluaa edistää saamelaisten oikeuksia sekä saamen kielen ja kulttuurin säilymistä. Hän näkee saamelaiskäräjät paikkana, jonka kautta voi edistää asioita.
Espoon kaupunginvaltuuston varavaltuutettu Janne Hirvasvuopio oli ehdolla vuoden 2019 saamelaiskäräjävaaleissa, muttei tullut valituksi. Hän yrittää nyt toista kertaa päästä saamelaiskäräjille.
Hirvasvuopio näkee, että Saamen kansaan kuuluu monenlaisia ihmisiä. Sateenkaarisaamelaisena vähemmistön vähemmistöön kuuluva Hirvasvuopio pitää tärkeänä, että moninaisuus näkyy myös saamelaiskäräjävaalien ehdokasasettelussa.
– Ihmisillä on vaihtoehto, että voidaan saada moninaisuus näkymään saamelaiskäräjien kokoonpanossa.
Miten saamelaispolitiikka on muuttunut vuosien aikana?
Monen ehdokkaan mielestä saamelaispolitiikka on muuttunut siitä, kun he olivat edellisen kerran ehdokkaana.
Marjaana Aikion mielestä jotkut saamelaisasiat ovat edistyneet, toiset eivät. Esimerkiksi saamelaisten kielelliset oikeudet ovat vahvistuneet kielilain kautta. Opetusasiat ovat edistyneet pohjoissaamen kielen osalta, mutta inarin- ja koltansaamen kielten osalta on yhä haasteita, hän sanoo.
Nilla Tapiolan mielestä saamelaispolitiikka on mennyt parempaan suuntaan saamelaisten oikeuksien osalta. Hän mainitsee esimerkkinä tuomioistuinten päätökset saamelaisten kalastusoikeusasioissa.
– On kuitenkin sanottava, että ne menevät erittäin hitaasti siihen suuntaan. Se vaatii päämäärätietoista ja kovaa työtä sekä uskoa siihen, että saamme ne oikeudet, jotka meille oikeasti alkuperäiskansana kuuluvat.
Janne Hirvasvuopion mielestä ilmapiiri saamelaispolitiikassa on muuttunut vuosien aikana kireämmäksi. Hän mainitsee esimerkkinä saamelaiskäräjälain, joka on herättänyt tunteita sekä saamelaisten keskuudessa että saamelaisyhteisön ulkopuolella.
Markku Porsangerin mielestä saamelaispolitiikka on muuttunut täysin siitä, kun hän oli ehdokkaana. Hän mainitsee, että nykyisin on enemmän välineitä, joilla saa omia näkemyksiään laajemmin esiin. Porsanger näkee nykypäivän ongelmana populismin.
Pentti Pieskin mielestä saamelaispolitiikka ei ole juuri muuttunut siitä, kun hän oli viime kerralla saamelaiskäräjillä.
– Uudet mukamas saamelaisryhmät ovat tulleet ja vaativat ääntään kuuluviin, ja valtion puolelta ovat esillä suunnilleen samat asiat kuin silloinkin. Edistystä on kuitenkin tullut joidenkin lakien kautta.
Lue lisää aiheesta: