Aiheesta väitellyt, yli 20 vuotta aivovammakuntoutusta tehnyt, Pihlajalinnassa neurologista fysioterapiaa toteuttava ja aivovammoihin sekä aivotärähdyksiin perehtynyt Matti Vartiainen toteaa, että nyrkkeilijä Robert Heleniuksella on henkilökohtaisen riskianalyysin paikka.
Asiantuntija perustelee näkemystään sillä, että raskaansarjan suomalaistähdellä on alle vuoteen kaksi päähän kohdistunutta tyrmäystappiota, jonka johdosta siitä lankeaa Suomen ammattinyrkkeilyliiton sääntöjen mukaan kahden kuukauden ottelukielto.
– Isoin riski hänelle (Heleniukselle) teoriassa on se, että tulee uusi vamma ja mikä sen seuraus sitten on. Se ei periaatteessa katso, onko kyseessä viides tälli vai ensimmäinen aivovamma. Nyrkkeily on lajina sellainen, että se voi olla ensimmäinen pudotus, ja se oli siinä, sanoo Vartiainen.
Nyrkkeily on ammatillisesti Vartiaisen näkemyksen mukaan hyvin ristiriitainen laji, koska siinä pyritään lähtökohtaisesti tuottamaan aivovamma vastustajalle.
– Tietyllä tavalla perspektiiviin nousee se, että onko useita aivotärähdyksiä tai aivovammoja, ja onko urheilijalla enemmän ikää kuin nuorella miehellä sekä uraa enemmän takana kuin edessä. Eli kysymys kuluu, mitä olen valmis uhraamaan?
Pääosin aivotälleihin reagoidaan liian myöhään
Vartiainen tekee paljon töitä pitkittyneiden aivotärähdysten ja aivovammojen kanssa. Urheilijan itsensä tuntemus on tärkein merkki mahdollisesta isommasta tällistä.
– Pääsääntöisesti tähän reagoidaan liian myöhään. Vähän urheilua, ja sitten taas levätään ennen takaisin paluuta. Lopulta vasta useiden viikkojen jälkeen aletaan ajatella, että tässä on varmasti nyt jotain ”muuta” kyseessä.
– Yksi tyypillinen (aivovamman) tilanne on se, etteivät urheilijan aivot välttämättä tunnista epänormaalia tilaa. Tässä tarvitaan myös objektiivistä seurantaa.
Jos Vartiainen olisi mukana Heleniuksen kaltaisen urheilijan prosessissa, niin ”Robbe” olisi tarkassa syynissä ennen ja jälkeen tapahtuman.
– Jos vuoden aikana on tullut kaksi kertaa valot sammuu -efektiä, niin oleellista on silloin, kuinka kauan henkilö on ollut oireinen tai pahimmillaan, että jääkö siitä jotain jälkitilaa. Tilanne pitää perata tarkasti, jotta tiedetään, koska palata normaaliarkeen, saati urheiluun tai kontaktiin.
Vartiaisen mukaan keskushermosto saa iskuista impaktin, jossa ”tietokone” ikään kuin häiriintyy. Tämä kertoo yleensä, että jonkinasteinen, lievemmän asteinen mekanismi on ylittynyt.
– Mustavalkoisin viiva, joka liittyy aivotärähdyksiin on se, että seuraa tajuttomuus. Kynnys on silloin ylittynyt. Tieteessä tiedetään, että jos on useita aivotärähdyksiä, saati lieviä aivovammoja, niin silloin sillä on väestötasollisesti todennäköisemmin kauskantoisempia vaikutuksia.
Toipuminen aivotärähdyksistä, eli lievistä aivovammoista on pitkälti yksilöllistä.
– Heleniuksella oli vielä viikkoa ennen Anthony Joshua -matsia ottelu (Mika Mielosta vastaan). Vaikka hän ei neurologisesti kärsinyt oireita siinä, mutta hän on silti saanut mojovia iskuja siitäkin ottelusta. Tietyllä tavalla iskujen määrä sekä kuinka kovia iskuja tulee päähän, ja mitä niistä seuraa, on oikeastaan se yhtälö, niputtaa Vartiainen.
Helenius vuosi sitten Efter Niolle – ”Aivot ovat kunnossa”
Deontay Wilder tyrmäsi Heleniuksen viime vuoden lokakuussa ensimmäisessä erässä. Helenius oli tapahtuman jälkeen vieraana Ylen Efter Nio -ohjelmassa. Tuolloin hän kertoi, ettei muistanut kehästä poistumista.
– Muistan, että virkosin ambulansissa ja kysyin, miten matsi meni. Siellä oli lääkäreitä, jotka tutkivat ja seurasivat minua. Valmentaja oli huolissaan, sillä en tunnistanut häntä tai muita siellä olleita. Olihan se pelottavaa, kun virkosin ambulansissa, Helenius myönsi ohjelmassa.
Helenius on kertonut aiemmin käyvänsä vähintään kerran vuodessa aivojen magneettikuvissa – aina ennen matsia ja etenkin tyrmäyksen jälkeen.
Magneettikuvissa tarkastetaan, ettei aivoissa ole verenpurkaumia. Heleniuksen aivoja on nyrkkeilijän mukaan seurattu 18-vuotiaasta asti, eikä muutosta huonompaan ole havaittu.
Asiantuntija Matti Vartiainen korostaa, etteivät mitkään maailman skannausmetodit ole hänen mielestään ainoa mittapuu sille, että ”kaikki on kunnossa” aivoissa.
– Voin sanoa, että magneettikuvat eivät dikotomisesti ole se kriteeri, että voiko urheilija jatkaa ottelemista vai ei. Jos kuvissa löytyy jotain muutosta, niin sitten puhutaan jo oikeasti aivovammasta.
– Kukaan ei voi myöskään sanoa varmuudella ja täysin aukottomasti, voiko nyrkkeilijä otella vai pitäisikö lopettaa.
Liigapelaajia syynätään tarkemmin kuin Heleniusta
Vartiainen huomauttaa, että jääkiekon SM-liigassa esimerkiksi jokainen pelaaja testataan ennen kautta erilaisilla testeillä, joissa syynätään tarkemmin urheilijoiden muistia, tasapainoa ja reaktioita. Näin on toimittu säännönmukaisesti aina vuodesta 2015 lähtien.
– Liigassa käytetään testistöä, jolla pystyy tarkemmin mittaamaan muun muassa reaktionopeutta, muistia tai tasapainoa. Yksilöiden toimintakyvyistä on olemassa henkilökohtaista dataa, joka kertoo aina enemmän kuin pelkät kuvat tai vertaus ikäviitearvoihin.
– Väittäisin, että jääkiekon SM-liigapelaajia tutkitaan yksilötasolla tarkemmin aivovammoista, ja -tärähdyksistä kuin esimerkiksi nyrkkeilijöitä, kuten Robert Heleniusta. Nyrkkeilyssä näiden asioiden syynääminen on mielestäni hyvin paljon karkeammalla tasolla. Olen mielelläni väärässä tässä asiassa, toteaa Vartiainen.
Asiantuntijan mukaan aivotärähdysten huolellinen tutkiminen ei rajoitu vain urheilijatarinoihin.
– Jokainen ihminen, joka on kaatunut vaikka pyörällä, rullaluistimilla tai sähköpotkulaudalla, niin prosessi on hyvin samankaltainen, vaikka lähtötason dataa ei löytyisikään.
Jos päätällien jälkeen havaitsee itsessään piirteitä, jotka eivät ole normaaleja (päänsärky, huimaus, väsymys, muistin tai keskittymiskyvyn puute, aistiyliherkkyys), niin hälytyskellojen pitäisi alkaa soida nopeasti.
– Ei kannata jäädä odottelemaan ja kuormittamaan itseään, koska esimerkiksi aivotyö tällien jälkeen voi olla enemmän myrkkyä kuin urheiluun palaaminen, aivovammakuntoutuksen ekspertti muistuttaa.