Kirjailija Esa Sirén, 75, kuuli lapsena paljon sotajuttuja, mutta ei suinkaan omalta isältään, vaan kavereiltaan. Naapurissa sattui asumaan majuri, joka kertoi lauantaisin saunassa omille pojilleen tositarinoita sodasta. Esa Sirén kipaisi joka sunnuntai naapuriin kuulemaan tuoreimman tarinan ystäviltään.
Sirénin oma isä oli ollut jatkosodassa, mutta ei hiiskunut lapsilleen mitään kokemuksistaan.
– Isä sanoi, että riittää, kun hän on ne kärsinyt. Enempää hän ei suostunut sanomaan.
Sirénien kodin lähellä oli myös kirjasto. Kouvolassa oli poikkeuksellisen suuri sotakirjojen osasto, joten Sirén ryhtyi jo nuorena lukemaan sotaromaaneja.
– Runsas sotakirjojen tarjonta herätti kiinnostuksen. Joka tosin jäi muiden kiinnostusten varjoon vuosikymmeniksi.
Esa Sirén tunnetaan paitsi sotakirjailijana myös jääkiekkoilijana. Hän pelasi SM-tasolla, kunnes siirtyi valmentajaksi. Pestit valmentajana ovat kuljettaneet häntä ympäri Eurooppaa.
Parikymmentä vuotta sitten asuessaan Italiassa Sirénillä oli vain vähän työvelvollisuuksia. Hän päätti ryhtyä kirjoittamaan vapaa-ajallaan. Kirjoitukset syntyivät keittiön pöydän ääressä ruutuvihkoihin. Kun tarina tuntui olevan lopussa, Sirén uskaltautui lähettämään puhtaaksi kirjoitetun käsikirjoituksen kustantajalle.
Gummeruksessa näytettiin vihreää valoa, ja vuodesta 2005 lähtien Sirén on kirjoittanut sotaromaanin joka vuosi.
Tänä syksynä julkaistiin 19. romaani Äänisen tuhopartiot.
Ukrainan sota on lisännyt kiinnostusta
Voisi kuvitella, että sotaromaanit ovat hiipuva kirjallisuuden lajityyppi, mutta näin ei ole. Esimerkiksi Esa Sirénin romaaneja on myyty yli 340 000 kappaletta.
Gummeruksen kotimaisen kaunokirjallisuuden kustantajan Aleksi Pöyryn mukaan sotaromaaneilla on edelleen suuri merkitys, sillä sodat ovat mille tahansa maalle keskeisiä käännekohtia.
– Sotakirjallisuuden avulla voidaan tutkia ja ymmärtää oman maan historiaa. Se on eräänlaista yhteisen trauman käsittelyä, Pöyry perustelee.
Sodan traumat ulottuvat useiden sukupolvien yli ja niitä käsitellään yhä ahkerasti kirjallisuudessa. Esimerkiksi Kjell Westö kertoi haastattelussa , että pystyi vasta nyt tarttumaan sukunsa kohtaamaan sotatraumaan ja kirjoittamaan fiktiivisen tarinan sotavuosilta.
Etenkin siviiliväestön ja naisten kokemukset sodasta ovat olleet viime vuosina vahvasti esillä kotimaisessa kirjallisuudessa. Tänä vuonna esimerkiksi Sari Elfvingin Saattaja ja Silja Elisa Laitosen Haavat ovat käsitelleet sotakokemuksia naisten näkökulmasta.
Perinteisillä sodan tapahtumista kertovilla sotaromaaneilla on yhä vankka lukijakunta.
Ukrainassa käytävä sota on lisännyt kiinnostusta Suomen sodista kirjoitettuihin tarinoihin.
– Venäjän hyökkäyssodan vuoksi myös nuoremmat lukijat ovat löytäneet sotakirjojen äärelle. Myös äänikirjat ovat tuoneet lisää nuoria kuuntelijoita, sanoo Aleksi Pöyry.
Sotaromaanien lukijakunta on perinteisesti melko miehistä. Vuosikymmeniä sitten, sotakirjallisuuden kultavuosina, isänpäivän tienoilla julkaistiin kymmeniä uusia teoksia. Vaikka tarjonta on kaventunut, ovat sotaromaanit yhä suosittu isänpäivälahja.
– Kyllä siinä on yhä selkeä myyntipiikki nähtävillä, vahvistaa kustantaja Aleksi Pöyry Gummerukselta.
Tarkat lukijat
Esa Sirén on aloittanut jo seuraavan romaaninsa kirjoittamisen. Se käsittelee partisaanisissejä. Idean tarinaan hän sai eräältä naislukijalta, joka otti yhteyttä Siréniin.
Lukijat vinkkaavat aiheita ja kyselevät aktiivisesti kaikenlaista. Usein hän on auttanut koululaisia jopa esitelmien teossa.
Sotaromaanien lukijat ovat hyvin tarkkoja yksityiskohtien suhteen. Asioiden on oltava oikein.
Sirèn on saanut pari kertaa noottia siitä, että kirjan hahmo on ladannut aseen väärin. Siksi hän yleensä pohjaa tarinansa tiukasti faktoihin eikä sepittele liikaa omasta päästä.
– Sotilaiden väliset keskustelut ja ajatukset toki keksin. Muuten yritän kuvata asioita niin kuin ne olivat. Yritän eläytyä, miten itse reagoisin sotatilanteessa.
Välillä lukijoiden viitseliäisyys yllättää.
– Kerran eräs lukija kertoi tarkistaneensa kaikki kirjan tiedot. Eikä hän ollut löytänyt yhtään virhettä!
Nykyään faktojen hankkiminen ja tarkistaminen on helppoa. Internet on ehtymätön tietopankki. Sieltä voi saada selville oliko tiettynä päivänmääränä täysikuu tai millainen maasto oli taistelupaikalla.
– Maastoprofiilikartoista voin katsoa, oliko jollain reitillä ylämäkeä, ja oliko tien vasemmalla puolella järvi vai peltoaukea.
Jääkiekkotaustasta on ollut Sirénille hyötyä kirjoittamisessa, sillä joukkojen organisointi ja liikuttelu on tuttua.
– Joukkueista löytyy myös aina erilaisia persoonallisuuksia, mutta silti kaikkien on puhallettava yhteen hiileen. Se pätee niin jääkiekossa kuin sodassa.
Talvet Sirén viettää Espanjassa ja kirjoittaa siellä seuraavana syksynä ilmestyvän romaaninsa. Hän aikoo jatkaa vuosittain ilmestyvien romaanien kirjoittamista niin kauan kuin aiheita riittää.
Lisää aiheesta: