Vaasalainen Johanna Antila, 43, voitti 4. marraskuuta polkujuoksun äärimmäisen vaativan ultramatkan, sadan mailin (161 kilometriä ja 2 586 nousumetriä) kilpailun Båstadissa, Etelä-Ruotsissa.
Antilan loppuaika Kullamannen-tapahtumassa oli 17 tuntia ja 39 minuuttia. Häntä nopeammin matkan juoksi vain seitsemän miestä.
Kullamannenin naisten sarjan toiseksi paras suomalainen 161 kilometrin kilpailussa oli 11:nneksi sijoittunut, maratonin ja 10 000 metrin Suomen mestari sekä MM-Helsingin 2005 suomalaisedustaja Maija Oravamäki, joka on juossut maratonin parhaimmillaan aikaan 2.35.37 vuonna 2006. Oravamäki on kuusi vuotta Antilaa vanhempi. Antilan ennätys maratonilla on vuonna 2021 Helsingissä juostu 2.52.55.
Yleisurheilutaustainen Antila on ensimmäinen suomalainen voittaja UTMB World Series -sarjassa, joka kokoaa tapahtumaan maailman parhaat polkujuoksijat. Voitollaan hän lunasti paikan ensi vuoden elo-syyskuussa käytävään UTMB-finaaliin Ranskan Chamonix'hin.
Saavutus on erinomainen siihen nähden, että Antila on kärsinyt kauden mittaan loukkaantumisista. Helmikuussa 2023 hän oli vielä toinen Gran Canarialla, mutta mainio vire katkesi keväällä jalkavaivoihin ja hän joutui muun muassa jättämään MM-kisat väliin.
Lisäksi Antilalle Båstadin 160-kilometrinen polkujuoksun ultramatka oli vasta uran ensimmäinen yli 100 kilometrin mittelö. Ensi vuoden kisakalenteriin suomalaistähti suunnittelee keväälle vain yhden ultran ennen syksyn UTMB-finaalia.
Valmistautuessaan ensi kauteen Antila ottaa talvikaudella oheislajikseen hiihdon ja kesällä pyöräilyn säästääkseen jalkojaan. Pidempien matkojen huipulle tähtäävällä ultrajuoksijalla ei ole muuta mahdollisuutta.
Rankan ja menestyksekkään Båstadin kisareissun jälkeen Antilalla ei ole pitkään aikaan asiaa lenkkipoluille. Jalat ja koko kroppa ovat rankan ultramatkan jälkeen kovilla. Hän arvelee Yle Urheilulle, että menee 3–4 viikkoa ennen kuin on järkevää lähteä seuraavan kerran juoksulenkille.
Kammottavat olosuhteet
Startti oli perjantai-iltana 3.11. Etelä-Ruotsista Höganäsistä kello 18, jolloin oli jo umpipimeää. Kilpailijat juoksivat pohjoiseen päin länsirannikkoa pitkin Båstadiin 13 tunnin ajan pimeässä otsalamppujen varassa. Lauantaiaamuna kello 7 maissa aamu alkoi valjeta. Loput kisan neljä tuntia oli mukavampi juosta valoisassa säässä.
– Kahden viikon sateen jäljiltä reitti oli märkää ja mutaista. Välillä meno oli ”swimrunningia”, eli välillä joutui kahlaamaan ja sitten taas juoksemaan. Kengät olivat koko ajan ihan märät. Tästä kisasta sanotaan, että se on suomennettuna ”helvetillinen” ja sitä mainostetaan ”kärsimysten yliopistona”. Sitä se onkin, kurjuus on hyvin maksimoitu, kuvaa Antila.
Ultrajuoksuja käydään monenlaisilla alustoilla. Vaikka polkujuoksu nostaa koko ajan suosiotaan, niin suuremmista palkintorahoista ei vielä kannata haaveilla UTMB-sarjan voitolla.
Antila sai UTMB World Seriesin osakilpailun voitosta kupin, jossa oli kultavannelogo sekä mitalin, otsalampun ja osallistusmisoikeuden UTMB-finaaliin, mutta sinnekin pitää itse maksaa myöhemmin osallistumismaksu.
Hetken mielijohde parin viinilasillisen jälkeen
Johanna Antila on urheillut, pääosin juossut, koko elämänsä ajan. Hän kertoo kilpailleensa ensi kertaa seitsemän vuotiaana ja jatkaneen sitä yhtäjaksoisesti aina 22 ikävuoteen saakka. Yleisurheilun ja maastojuoksun lisäksi mukaan mahtui välillä hiihtoa ja telinevoimistelua.
– Nuorena, eli 13–20-vuotiaana juoksin 800, 1 500 ja 3 000 metriä radalla ja kokeilin esteitäkin, joka ei ollut kuitenkaan minun matkani. Lopettamispäätöksen tein vuoden 2002 syksyllä, kun ei tullut enää kehitystä, tyttönimellä Raja-aho tunnettu juoksija kertoo.
Vuosien 2002–2019 aikana Antila ei kilpaillut lainkaan, vaan keskittyi opintoihin, puolisoonsa ja kolmeen lapseen, omakotitalon rakentamiseen ja yksityisyrittäjyyteen.
Käänteentekeväksi tapahtumaksi Antila kertoo hetkellisen mielenjohteensa alkusyksyllä vuonna 2019, jolloin hänen ystävättärensä oli houkutellut häntä puheillaan mukaan polkujuoksukilpailuun Nuuksioon.
– Ystäväni oli jo ilmoittautunut kisaan, kun itse asiassa parin viinilasillisen jälkeen päätin lauantai-iltana lähteäkin mukaan ja ilmoittauduin samalla aiottua puolta pidemmälle, 74 kilometrin matkalle.
24 vuoden arvokisatauko
Antila voitti polkujuoksun täydellisenä untovikkona saman tien Nuuksion mittelön sekä myös neljä seuraavaa kotimaan kilpailua reittiennätysajoilla. Ulkomaan kisoissakin tuli menestystä, ja yhdeksässä ensimmäisessä polkujuoksutapahtumassa hän oli jokaisessa mitalikorokkeella.
– Edustin Suomea vuonna 1998 nuorten MM-maastojuoksussa Marokossa ja sitten heti seuraavan kerran 24 vuotta myöhemmin vuonna 2022 polkujuoksun MM-kisoissa Thaimaassa, jossa olin 13:s, naurahtaa Antila.
Ensimmäisen Nuuksion kisan voittonsa jälkeen kilpailukärpänen ei vielä puraissut. Kun hän tasan vuosi myöhemmin osallistui samaan kilpailuun toistamiseen – ja voitti senkin – liekki polkujuoksuun roihahti.
– Miesten kisan silloin vuonna 2020 voitti Juuso Simpanen, ja kysyin häneltä halukkuutta alkaa valmentaa minua. Vain viikko-kaksi siitä, ja harjoittelin jo nykyisen valmentajani Juuson ohjeilla, muistelee Antila.
Juoksemista aina intohimonaan pitänyt Antila oli kuluttanut lenkkitossujaan myös 18 vuoden kilpailutauon aikana kympin lenkeillä säännönmukaisesti paria raskausajan pientä taukoa lukuun ottamatta, joten hänen pohjansa oli vankka aloittaa päämäärätietoinen ultra- ja polkujuoksun harjoittelu.
– Peruskestävyystreenit eri sykkeillä tulivat tutuksi ihan niin kuin erimittaiset harjoitteet, kovemmat ja kevyemmät treeniviikot, lihaskunto- ja voimaharjoittelu sekä kehonhuolto. Sopeudun nopeasti uudenlaiseen harjoitteluun ja pääsin kympin lenkeistä helposti eroon.
Antilan mukaan hänelle on iso etu, koska valmentaja juoksee itsekin kansainvälisellä polkujuoksun tasolla. Juuso Simpanen oli Ruotsin UTMB World Seriesin osakilpailussa hienosti miesten sarjassa neljäs.
Urheilullinen perhe taustalla ja tukena
Johanna Antila herää läpi vuoden aamuisin jo klo 5 ja tekee lenkin heti aamutuimaan. Sen jälkeen puheterapeuttina toimiva urheilija paiskii arkihommia 8–14. Loppuillan hän pyhittää toiselle treenille. Yksityisyrittäjänä hän voi määritellä työaikansa itse.
Antila sanoo, että perheelle oli iso muutos, kun äiti alkoi yhtäkkiä viettämään enemmän aikaa harjoittelun parissa. Kodin rutiinit muuttuivat kertaheitolla.
– Äiti on taas koko päivän juoksemassa, kuului sporttiperheen lapsien suusta yhteen ääneen, mutta silti ymmärrystä riitti.
Antila koki myös, että korona-aikana 2020 oli hyvä hetki aloittaa uusi kilpailu-ura.
Polkujuoksijan puoliso, Jaakko Antila, pelasi pesäpalloa Superpesiksen tasolla vuosikymmenen ajan 2010 asti. Kolmen SM-mitalin ja kahden Itä–Länsi-ottelun pesäpalloilija toimii nykyisin vaimonsa huoltajana kaikissa kisoissa. Lapuan Virkiän pesiskasvatti tietää ja ymmärtää, mitä urheileminen huipputasolla vaatii.
Antilan koko perhe elää ja hengittää kilpaurheilua. Urheilullisen perheen 18-vuotiaat kaksoistytöt Misella ja Minea ovat telinevoimistelun maajoukkueessa ja käyvät Oulussa urheilulukiota. 14-vuotias Jaapo-poika pelaa jalkapalloa Vaasan Palloseurassa ja tavoittelee ikäluokan maajoukkueryhmää Tähtitarha-tapahtumassa.