On ollut opettavaista seurata reaktioita hallituksen leikkaus-, supistus-, sopeutus- ja kurjistustoimiin.
Muutamankin prosentin vähennys etuihin, tukiin ja määrärahoihin mitä ilmeisimmin romahduttaa sekä hyvinvoinnin, terveyden, toimeentulon että tulevaisuuden. Valitus ei vaimene, vaikka tuet olisivat vähennysten jälkeen yhä moninkertaiset takavuosiin verrattuina.
Tukien saajat suhtautuvat leikkauksiin samaan tapaan kuin aina ennenkin. Jos valtio on vuosikausien ajan antanut tukea vaikkapa 1 000 euroa, mutta tukee vastedes 900 eurolla, tuensaajan johtopäätös on se, että valtio vei häneltä 100 euroa. Todellisuudessahan valtio antaa hänelle 900 euroa kaikkien tähänastisten eurojen lisäksi.
Parasta-päiväys ei ehkä ole tänään.
Meillä on taipumus ajatella, että nykyinen asiaintila on normaali ja että kaikki muu on epänormaalia. Näin on hyvä, eikös niin.
Suomen kestomenestys kansainvälisessä onnellisuusvertailussa kielii juuri tällaisesta parasta-päiväys on tänään -ajattelusta. Onnellisuuttahan mitataan siten, että vastaajia pyydetään arvioimaan omaa elämäänsä asteikolla 0–10, jossa 0 on huonoin mahdollinen elämä ja 10 on paras mahdollinen elämä.
Suomalaisten mielestä nyt on hyvin ja oikein. Siksi he mäiskäisevät kyselykaavakkeeseen täydet kymmenen pistettä. Ja niin suomalaiset ovat jälleen kerran valinneet itsensä maailman onnellisimmaksi kansaksi.
Nyt käydään huutokauppaa siitä, kuka kannatti Nato-jäsenyyttä aikaisimmin.
Viime vuoden alussa Suomessa oli paljon enemmän Nato-jäsenyyden vastustajia kuin Nato-jäsenyyden kannattajia.
Nyt on päinvastoin. Suomalaisten Nato-kanta muuttui, koska tilanne muuttui. Se on viisautta.
Mutta viisautta ei ole se, että taannoiset jäsenyyden vastustajat on leimattu väärinajattelijoiksi. Nyt käydään huutokauppaa siitä, kuka kannatti Natoa aikaisimmin, riippumatta siitä, olisiko Nato-jäsenyydessä ollut tuolloin mitään itua.
Ikään kuin etevin loton pelaaja olisi se, jolla oli viime viikon oikea lottorivi kupongissaan jo viisi vuotta sitten.
Nato-keskustelu on havainnollinen esimerkki siitä, kun kaikkea arvioidaan tämän hetken muotivirtausten mukaan. Tulevaisuus voi aivan hyvin osoittaa, että Natoon liittyminen oli paitsi hätiköidyin myös onnettomin päätös, joka Suomen historiassa on tehty.
Koronaepidemian alkuvaiheissa Ruotsissa ryhdyttiin erilaisiin toimiin kuin Suomessa. Suomessa rajoitettiin kaikkea kanssakäymistä, Ruotsissa ihmiset saivat kaikin mokomin tavata toisiaan.
Suomalaisten mielestä ruotsalaiset olivat välinpitämättömiä ihmishenkiä kohtaan ja muutenkin täysin väärissä, koska tekivät eri tavalla kuin suomalaiset juuri silloin tekivät.
Suomessa sai ihmisvihaajan maineen, kun yritti piipittää, että Ruotsin koronapolitiikka voi myöhemmin osoittautua viisaammaksi kuin Suomen. Numeroiden valossa näyttää siltä, että piipittäjät olivat oikeassa. Koronavuosien ylikuolleisuus oli Ruotsissa paljon vähäisempää kuin Suomessa.
5 euron menetys harmittaa enemmän kuin 50 000 euron menetys.
Leikkaava ja supistava hallitus ei ole ainoa mielenrauhanhäiritsijä. Aikamoinen älämölö syntyi myös opposition ehdotuksesta, jonka mukaan eläkeläisten verotusta kiristettäisiin puolisen prosenttiyksikköä.
Parintuhannen euron eläkettä saava olisi joutunut maksamaan veroja melkein viisi euroa enemmän kuukaudessa.
Vuonna 2017 voimaan tullut eläkeuudistus vei eläkeikää lähestyviltä jopa kahden vuoden työeläkkeet. Parintuhannen euron kuukausieläkettä saava menetti siis noin 50 000 euron eläketulot. Tästä ei syntynyt minkäänlaista poliittista porua. Vajaasta viidestä eurosta syntyi.
Ihmiskunnan huolestuttavin ominaisuus on likinäköisyys. Tai laskutaidottomuus. Tai suhteellisuudentajun puute.
Pekka Seppänen
Kolumnin kirjoittaja on riippumaton tarkkailija.