Hyvinvointijournalismia seuratessani minulle on syntynyt kuva siitä, ettei nykyihminen osaa tehdä mitään oikein. Hän liikkuu ja nukkuu terveytensä kannalta riittämättömästi, istuu kaiket päivät nenä kiinni ruudussa, laiminlyö ihmissuhteensa ja panostaa aivan liian vähän palautumiseensa.
Hyvää tekeväksi naamioitu sisältö ei ole niin viatonta kuin siloteltu pinta antaa ymmärtää.
Niinpä hänelle kannattaa tarjoilla viisi vinkkiä siihen, miten voi tulla vielä vähän paremmaksi versioksi itsestään – nopeasti kulutettavassa muodossa tietenkin.
Ihmispolo ei myöskään tiedosta salakavalia käyttäytymismallejaan, jotka taatusti traumatisoivat jälkikasvun (IL 18.10.). On myös voinut käydä niin, että hän on sivuuttanut 28 merkkiä siitä, että kumppanilla on kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Olethan sinäkin jo tietoinen punaisista lipuista, jotka viestivät armottomasti siitä, että olet jäänyt jumiin toksiseen ihmissuhteeseen?
Vinkkilistojen lisäksi hyvinvointisisältöjen kuluttajia hemmotellaan tunteisiin vetoavilla kokemustarinoilla: ”Neljä tunnettua suomalaista kertoo, millaisilla aamurutiineilla he menestyvät” (HS Visio 26.10.).
Menestys näyttääkin olevan päivän sana. Sitä janoaville ihmisille kaupitellaan mitä erilaisimpia keinoja, joiden avulla voi maksimoida Minä oy:nsä kasvupotentiaalin ja kääriä suurimmat mahdolliset voitot elämässä.
Kun kerrotaan ihmisille, miten elää hyvää elämää, määritellään samalla, millainen on hyvä ihminen.
Hyvinvointisisällöillä meitä pommittavat toki monet muutkin tahot kuin perinteinen media. Sosiaalinen media, podcastit, videot ja verkkovalmennukset ovat pullollaan toisinaan kelpoja ja toisinaan taas kehnoja keinoja tulla onnelliseksi.
Hyvää tekeväksi naamioitu sisältö ei ole kuitenkaan niin viatonta kuin siloteltu pinta antaa ymmärtää. Kirjoittaessani hiljattain kirjaa self help -kulttuurin ongelmista ymmärsin, että tällaisella sisällöllä koukutetaan ihmiset loputtomaan itsensä tarkkailuun suhteessa ulkoapäin viestittyihin standardeihin.
Kun siis kerrotaan ihmisille, miten elää hyvää elämää, määritellään samalla, millainen on hyvä ihminen.
Tämän ajan hyvä ihminen on tehokas ja tuottava superihminen, itsestään huolehtiva oman elämänsä pomo ja vapaa elämäntarinansa käsikirjoittaja. Yksilön potentiaalia ja valinnanvapautta korostavassa viestinnässä unohtuu, ettemme suinkaan ole yksin oman hyvinvointimme seppiä.
Vielä vähemmän pahoinvointi on seurausta yksinomaan huonoista valinnoista tai kyvyttömyydestä elää suositusten ja vinkkilistojen mukaan.
Hyvinvointiviestintä on pahimmillaan kaksinaismoralistista. Ensin asiantuntija esittelee kolme simppeliä ja taatusti toimivaa keinoa pudottaa kymmenen kiloa, seuraavaksi uutisoidaan, että syömishäiriöt ovat lisääntyneet tähtitieteellisesti. Sen jälkeen korostetaan tietenkin armollisuutta itseä kohtaan. Onhan olemassa jo lukemattomia kaltaisiani mielensäpahoittajia, jotka ovat kyllästyneet vaatimuksiin hioa itsestään vielä hieman kirkkaampaa timanttia.
Vinkkilistat ja elämänohjeet toimivat tosielämässä kehnosti, ja juuri siinä piilee niiden kaupallinen potentiaali.
Nykyihmistä hallitaankin sisäistetyllä riittämättömyydellä. Ilmiöstä kirjoitti jo 1990-luvulla ranskalainen filosofi Gilles Deleuze. Hänen mukaansa ihmisten käyttäytymistä ohjaa nykyään ennemmin ankara sisäinen puhe ja -vaatimukset kuin kuriyhteiskunnan normit ja sanktiot.
Kukaan tuskin on silti syntynyt jatkuva huono omatunto mielessään soimaten – sen ääni on opittu.
Nykyään on sosiaalisesti suotavaa kuluttaa itseensä. Koska hyvinvointisisällöt trendaavat, ne ovat myös kelpo keino pistää rahoiksi. Vinkkilistat ja elämänohjeet toimivat tosielämässä kehnosti, ja juuri siinä piilee niiden kaupallinen potentiaali.
Elämäänhän mahtuu aina pahoinvointia ja kärsimystä, eikä ihmisenä koskaan tulla valmiiksi. Löytyy siis aina joku, joka on valmis kokeilemaan vielä seuraavaa menetelmää tai vippaskonstia, varsinkin jos edellisestä ei ollut apua.
Yksinkertaiset neuvot uppoavat myös kiireisiin ja riittämättömyyttä poteviin itsensä kehittäjiin. Jos oikeasti uskoisimme, että riitämme ihan omana itsenämme, meille olisi mahdotonta myydä koko loputtoman itsensä kehittämisen ideaa – vinkkilistoista puhumattakaan.
Emilia Kujala
Kirjoittaja on hyvinvointisisältöihin uskonsa menettänyt tietokirjailija ja psykoterapeutti.