Namibialainen Christine Mboma, 20, on yksi viime vuosien puhutuimmista urheilijoista. Tokion kesäolympialaisissa 2021 pikajuoksun huippulahjakkuus saavutti hopeaa naisten 200 metrillä.
Menestys ei ole kuitenkaan suurin syy, miksi Mboma on maailmankuulu. Yleisurheilussa on monia, jotka kokevat, ettei Mboma olisi saanut osallistua Tokion olympiakisoihin ollenkaan – ainakaan naisten sarjassa.
Jokaisella naisella on veressään mieshormonina tunnettua testosteronia. Mboman kehossa sitä on naiseksi tavanomaista enemmän. Paljon enemmän. Vaikka testosteronin absoluuttinen määrä ei vielä automaattisesti paranna suoritusta, Kansainvälinen yleisurheiluliitto World Athletics katsoo sen rangaistavaksi kilpailueduksi.
Liitto on kirjannut sääntöihinsä vuosien saatossa erilaisia raja-arvoja. Ne määrittävät, kuinka paljon naisella saa olla veressään testosteronia, jotta tämä voi kilpailla naisten sarjassa.
Tuorein sääntöuudistus sulki Mboman ja muut raja-arvot ylittävät naiset liiton toiminnasta 31. maaliskuuta 2023. WA:n mukaan Mboma voisi palata naisten kisoihin vain, jos hän suostuu lääketieteellisiin hoitoihin. Niillä testosteronitaso lasketaan keinotekoisesti WA:n määrittämän raja-arvon alle.
Mboma ei ole ensimmäinen nainen, jolle vaatimus on esitetty. Valtaosa kyseisistä naisista on poistunut säännön myötä kentiltä. Ihmisoikeusjärjestöt, lääkärit ja useat valovoimaiset urheilutähdet ovat tyrmänneet WA:n toiminnan, mutta liiton säännöllä on myös kannattajansa.
Monien yllätykseksi Mboma lähti testosteronitasonsa lääketieteelliseen manipulointiin, vaikka sen toimivuudesta huippu-urheilijoille ei ollut takeita eikä merkittävästi tutkittua tietoa.
”Yhtä nopea kuin Tokiossa”
Hypätään ajassa puoli vuotta eteenpäin.
Puoli vuotta on aika, joka testosteronisäännön kanssa painivan urheilijan on vietettävä yhtäjaksoisesti raja-arvojen sisällä, jotta hän voi palata kilpailuihin. Yle Urheilu tiedustelee 13. marraskuuta Namibian yleisurheiluliitolta mahdollisuutta haastatella Mbomaa, joka on juuri saanut kilpailuoikeutensa takaisin.
Juoksijan haastattelu ei onnistu, mutta hänen valmentajansa Henk Botha suostuu puhumaan aiheesta vielä samana iltana videopuhelussa. Bothalla on paljon sanottavaa.
Bothan pääviesti voi olla vaikea nieltäväksi niille, jotka ovat ajaneet tai toivoneet Mboman poistamista yleisurheilukisoista.
– Voin sanoa brutaalin rehellisesti, että hän on yhtä nopea kuin Tokiossa.
Valmentaja kertoo, että pieni lääketieteilijöiden joukko suunnitteli Mboman testosteronitasoja laskevan hoidon. Hän antaa kiitosta vaimolleen, joka on koulutukseltaan lääkäri.
– Vaimoni tekemän tutkimuksen ansiosta löysimme toimivan lääkityksen. Konsultoimme eteläafrikkalaista ja paikallista lääkäriä, ja ratkaisu löytyi lopulta kahdessa viikossa, Botha kertoo.
Botha on saanut Mbomalta luvan kertoa tämän henkilökohtaisia terveystietoja. Kaksikko haluaa ihmisten ymmärtävän, mitä Kansainvälinen yleisurheiluliitto on vaatinut Mbomalta ja minkälaisia vaikutuksia toimilla on ollut vasta 20 vuotta täyttäneeseen namibialaiseen.
Ennen lääketieteellisten tietojen avaamista on aiheellista kerrata, mistä testosteronisäännössä on kyse.
Erittäin kyseenalainen sääntö
Mboma on elimistöltään poikkeuksellinen nainen, muttei ainutlaatuinen. 800 metrin juoksija Caster Semenya tuli tunnetuksi niin ikään korkeista testosteronitasoistaan, kun eteläafrikkalainen menestyi kansainvälisillä areenoilla vuosina 2009–2019. Mieshormonin liikaeritystä naisilla kutsutaan hyperandrogenismiksi.
Semenyaa ja Mbomaa käsitellään ns. DSD-urheilijoina (Differences in Sex Development), mikä tarkoittaa, että heidän sukupuolinen kehityksensä eroaa muista naisista.
Semenyan ura 800 metrillä päättyi heinäkuussa 2019. Tuolloin Kansainvälinen yleisurheiluliitto WA epäsi kilpailuoikeuden DSD-naisilta, joiden veren testosteronipitoisuus on viisi nanomoolia tai enemmän litraa kohden.
Polemiikkia aiheutti, että WA rajasi säännön koskemaan naisten juoksumatkoja 400 metristä mailiin (1609 metriä) – toisin sanoen matkoja, joilla Semenya kilpaili.
Semenyalle tilanne ei ollut uusi. WA esitteli testosteronisäännön ensimmäisen version jo vuonna 2011, jolloin se määritteli raja-arvoksi kymmenen nanomoolia litraa kohden.
Semenya suostui lääketieteelliseen testosteronitason manipulointiin, joka aiheutti hänelle kovaa fyysistä kipua. Semenya on kertonut kokemuksistaan vastikään ilmestyneessä elämäkerrassaan. Tästä huolimatta eteläafrikkalainen voitti kultaa vuoden 2012 Lontoon olympialaisissa.
Urheilun kansainvälinen vetoomustuomiostuin CAS kumosi kymmenen nanomoolin säännön vuonna 2015, koska WA:n lääketieteelliset perusteet olivat puutteelliset.
WA sai palautettua nanomoolisäännön voimaan useiden oikeuskäsittelyjen jälkeen vuonna 2019, tällä kertaa edellä mainitulla viiden nanomoolin rajalla.
Semenya ei suostunut aloittamaan lääketieteellisiä toimenpiteitä uudelleen eikä ole sittemmin kisannut paraatimatkallaan saati sivulajeissaan.
Päästään Mbomaan ja alussa mainittuun WA:n maaliskuiseen ilmoitukseen. Siinä liitto laajensi Semenyan matkoille viritetyn testosteronisäännön koskemaan kaikkia yleisurheilulajeja. Lisäksi nanomooliraja puolitettiin jälleen, nyt viidestä 2,5:een. Valmentaja Botha kertoo tiedon tulleen yllätyksenä.
– Olin shokissa ja pettynyt. Olimme valmistautumassa Budapestin MM-kisoihin 100:lle ja 200 metrille. Yhtäkkiä meille vain kerrottiin, ettemme voi juosta.
Bothan mukaan Kansainvälinen yleisurheiluliitto WA lähestyi asiassa Mbomaa ainoastaan sähköpostilla. Siinä WA listasi tuolloin 19-vuotiaalle namibialaiselle kahdeksan ehtoa, jotka hänen olisi täytettävä saadakseen kilpailuoikeutensa takaisin.
Bothan mukaan päätös vaatimuksiin suostumisesta ei syntynyt helposti.
– Istuin alas keskustelemaan Christinen kanssa. Meidän oli tutkittava, miten lääkitys vaikuttaisi hänen kehoonsa ja psyykeeseensä.
– Sanoin alusta alkaen, ettei yleisurheilulla ole väliä. Sinä tulet ihmisenä ensin. Heti kun sinusta tuntuu, ettei tämä toimi, et ole tyytyväinen tai lääkitys vaikuttaa sinuun negatiivisesti, lopetamme välittömästi ja unohdamme yleisurheilun, Botha kertoo.
Rajuja heilahteluja
Suomalaisen lääkäriseuran Duodecimin mukaan naisilla veren testosteroniarvo vaihtelee normaalisti 0,4:stä 2:een nanomoolia litralta. Kansainvälinen yleisurheiluliitto ilmoittaa omissa tutkimuksissaan vaihteluväliksi 0,06–1,68.
Sääntöjä laadittaessa ongelmaksi muodostuu, että huippu-urheilijan kehon vertaaminen tavalliseen kansalaiseen on vähintään kyseenalaista.
– Ihmiset kysyvät, mitä tarvitaan, jotta voi olla maailmanluokan urheilija. Vastaan, että jokaisella on oltava jotain, mitä muilla ei ole. X-factor. Jos menestymiseen vaadittavat asiat olisivat yksinkertaisia, meillä olisi miljoonia huippuja, Botha sanoo.
– Konsultoimamme lääkärit ovat sitä mieltä, että 2,5 nanomoolia on testosteronirajaksi erittäin, erittäin alhainen. He uskovat, että jos valtaosa yleisurheilun naishuipuista testattaisiin, rajaa olisi pakko nostaa 2,5:stä.
Nykyinen raja-arvo on rajattu koskemaan vain DSD-urheilijoita.
Botha kertoo, että Mboman lääkitys koostuu nykyisin kolmen kuukauden välein annettavasta pistoksesta ja estrogeenipillereistä. Mitä pistoksessa annetaan, Botha ei avaa. Sen hän kuitenkin kertoo, että Mboman on otettava estrogeenipilleri päivittäin, jotta testosteronitaso pysyy alle 2,5 nanomoolissa.
Valmentajan mukaan testosteronitason manipulointi vaatii Mbomalta kurinalaisuutta. Kolmen päivän lipsahdus voi nostaa testoarvon lukuihin 7–8. Tämä kävi ilmi, kun Bothan keräämä lääketieteilijöiden tiimi hahmotteli keväällä, minkä suuruisia testosteronia alentavia annoksia Mbomalle voisi antaa.
– Christinen testoarvoa on mahdotonta pitää juuri ja juuri alle 2,5:ssa. Taso on pidettävä riittävän alhaalla, koska sen ylittämisestä voi joutua kilpailukieltoon.
– Joskus, ja nyt annan erittäin arkaa tietoa, Christinen testosteroniarvo on vain 0,6 nanomoolia. Se on aivan epänormaalia ja määränä pienempi kuin valtaosalla maailman naisista. WA ei ole kuitenkaan tarjonnut mitään reseptiä tai tutkimusta, joka kertoisi, miten alentaa testosteronitaso esimerkiksi 2,4:ään, Botha sanoo.
Botha ei kerro, kuinka korkea Mboman luotainen testosteronitaso olisi ilman lääkitystä. Sen hän myöntää, että se on enemmän kuin mainittu 7–8 nanomoolin haarukka.
– Christine syntyi tyttönä ja on ollut tyttö koko elämänsä. Yhtäkkiä hänen naiseutensa kyseenalaistetaan. Tässä on turha kierrellä ja kaarrella. Hänestä puhutaan, että hän on mies. Christine kysyi yhtenä päivänä, mikä minussa on vikana. Ei mikään, vastasin. Kehosi on vain erilainen kuin muiden tyttöjen, valmentaja sanoo.
Duodecimin mukaan miesten testosteroniarvojen vaihteluväli on normaalisti 10–38. WA:n tutkimukset puhuvat välistä 7,7–29,4.
Vaikka Mboman luontainen testosteroniarvo olisi kuinka korkea, se ei vielä tarkoita, että hän hyötyisi siitä. Jotta ihmisen solut voivat valjastaa testosteronin käyttöön, ne tarvitsevat reseptoreita. Niistä julkisessa sääntökeskustelussa puhutaan aniharvoin, jos lainkaan.
Kyseiset tiedot ovat yksityisyydensuojan piirissä, mutta joka tapauksessa Mboma on nykyisessä alle 2,5 nanomoolin testotilassaan vapaa palaamaan kilpailuihin.
– Ensimmäinen kisa on näillä näkymin huhtikuussa, Botha kertoo.
Lopputulos helpotus, luottamus meni
Toisin kuin Semenya, Mboma on selvinnyt puolen vuoden hoitojaksostaan ilman fyysisiä kipuja.
– Aloitimme pienillä annoksilla ja lisäsimme estrogeeniä hiljalleen. Yllätyimme, ettei lääkkeillä ollut Christineen juuri minkäänlaisia negatiivisia vaikutuksia. Olin huomaavinani, että hän oli alussa tavanomaista tunteellisempi. Sen jälkeen hän on ollut oma hymyilevä ja valoisa itsensä.
– Puhuin lääketieteellisen neuvojan kanssa, joka arvioi, että Casterin lääkityksessä epäonnistuttiin todennäköisesti estrogeenin annostelun kanssa. Casterin ja Christinen tapauksia ei voi silti vertailla. Olemme ihmisiä, ja ihmiset ovat erilaisia. Sehän tässä WA:n säännössä on hassua, kun WA haluaa samanlaisia tuloksia erilaisilta ihmisiltä, Botha sanoo.
Bothan mukaan WA on tiedustellut, miten Mboma on päässyt nykyisiin testoarvoihinsa. Valmentaja sanoo, että yhteistyö liiton kanssa tapahtuu nyt heidän ehdoillaan luottamuspulan vuoksi.
– Liitto lähestyi meitä ja halusi julkaista jotain. Juuri nyt emme usko, että on reilua jakaa tietoa WA:lle. Voimme jakaa sitä niille urheilijoille, joita WA vaatii laskemaan testotasojaan.
– Emme voi luottaa WA:han ja olla varmoja, käyttävätkö he näitä tietoja meitä vastaan lakituvassa. Annamme tietoa vain rajoitetusti, ja vain sellaista, jota he eivät voi käyttää julkisuudessa.
Botha kritisoi etenkin WA:n puheenjohtajaa Sebastian Coeta, joka on ollut liiton nokkamies vuodesta 2015. Esimerkkinä Mboman valmentaja mainitsee päivämäärän: 3. syyskuuta vuonna 2021. Tuolloin Mboma voitti 200 metrin Timanttiliigan finaalin Zürichissä.
– Puheenjohtaja Coe sanoi kilpailun jälkeen, että nyt näemme, millainen etu DSD-urheilijoilla on. Hän sivuutti Christinen suorituksen täysin. Se oli epäreilua. Luottamuksemme World Athleticsia kohtaan on vaurioitunut. Emme pelkää. Mitä ikinä he yrittävät tehdä, emme aio vain niellä sitä. Taistelemme vastaan.
– Minusta koko tämä aihe (naisten testosteronipitoisuudet) pohjaa Coen henkilökohtaiseen ajojahtiin Caster Semenyaa kohtaan. Se on sääli. Hän perustelee toimia reiluudella naisten urheilua kohtaan.
Mikä on reilua?
Suurimpana ongelmana Botha pitää viime vuosien ilmapiiriä, jossa DSD-urheilijoista keskustellaan samassa yhteydessä transurheilijoiden kanssa.
– Ne ovat kaksi täysin eri asiaa.
– Arvostan suuresti, että Coe haluaa puhua reilun urheilun puolesta. Reiluutta on kuitenkin tarkasteltava myös usealla eri tasolla. Ei ole oikein puhua reiluudesta vain silloin, kun se itselle sopii.
Botha mainitsee Kansainvälinen yleisurheiluliiton vastikään luoman rankingjärjestelmän. Sen perustella urheilijat voivat karsia paikoista MM-kisoihin ja olympialaisiin vain liiton ratifioimissa kisoissa.
Mikäli urheilija ei tee lajissaan kivikovaa karsintarajaa, valtaosassa lajeissa hänen on kerättävä pisteitä viidestä kilpailusta. Tänä vuonna reilun kahden miljoonan asukkaan Namibiassa kolme kilpailua sai WA:n kisaleiman. Suomessa ratifioituja kisoja oli 231.
– Jos namibialaiset haluavat WA:n rankingiin ja ansaita rahaa, meidän on asuttava Euroopassa kuukausia. Jokainen amerikkalainen ja eurooppalainen yleisurheilija löytää minkä tahansa kisan tunnin ajomatkan päässä kotoaan. Koko Namibiassa on neljä kansainväliset mitat täyttävää yleisurheilukenttää, jotka nekin ovat Euroopan tasoon verrattuna pohjasakkaa. Onko se reilua, että me harjoittelemme tällaisissa oloissa?
– Monilla afrikkalaisilla lapsilla ei ole kenkiä. Onko se reilua? Valitettavasti ei. Urheilu ei ole tässä tai monessa muussakaan mielessä reilua.
Nähdäänkö heti huippuaikoja?
Botha haluaa kysyä yleisurheilua seuraavalta yleisöltä, mitä he ajattelevat mahdollisuudesta, että Mboma juoksee ensi kaudella yhtä kovaa kuin ennen testosteronihoitojaan ja menestyy Pariisin olympialaisissa.
Mboman ennätys päämatkallaan 200 metrillä on 21,78, mikä riittänee varmuudella mitaleille Pariisissa. Myös sata metriä on taittunut aikaan 10,97, vaikka startteja on vain kourallinen.
– Mitä he tekevät, jos Christine pääsee olympialaisissa finaaliin ja menestyy? Mitä tapahtuu sitten? Sanotaanko jälleen, ettei tämä ole reilua? Että tämä on väärin naisten urheilua kohtaan?
– Uskon, että Christine selvittää 200 metrin olympiarajan keväällä (22,57), muttei ole ehkä vielä 21-alkuisissa ajoissa. Jos pääsemme Pariisiin, toivottavasti hän on siellä alle 22 sekunnin kunnossa.
Mboman tapauksessa suurin kysymys liittyy nopeuskestävyyteen eli juoksun loppuosuuteen. Se on ollut Mboman vahvuus. Namibialainen ei ole voinut harjoitella nopeuskestävyyttä hoitojen aikana normaalisti, koska kova rasitus voi nostaa testotasoja. Riskejä ei ole haluttu ottaa.
– Lääkityksen vaikutusta ei pidä poissulkea. Keskitymme juuri nyt nimenomaan nopeuskestävyyteen, mikä vaatii raakaa harjoittelua, Botha sanoo.
Pidemmällä tähtäimellä edessä on paluu vanhaan. Mboma tuli tunnetuksi vuonna 2021, kun hän juoksi 400 metrillä alle 20-vuotiaiden maailmanennätykseksi 48,54. Silloinen testosteronisääntö esti Mbomaa juoksemasta kyseistä matkaa Tokion olympialaisissa, mutta maaliskuusta alkaen lajirajoitteita ei ole enää ollut.
– 400 metriä on tarkoitus palauttaa lajivalikoimaamme kolmen vuoden sisällä, Botha kertoo.
Viime kädessä Botha peräänkuuluttaa urheilijoiden tasapuolista kohtelua. Testosteronitapauksissa lääketieteilijöiden syyniin ovat kansainvälisen tason huipuista joutuneet afrikkalaiset juoksijat, joista Semenya on penännyt oikeuksiaan lakiteitse.
Tuoreimpana Euroopan ihmisoikeustuomiostuin katsoi äänin 4–3, että Semenyan oikeuksia on rikottu testosteronisäännön käsittelyssä. Asian käsittely jatkuu edelleen.
– Toivottavasti saamme lähitulevaisuudessa hyviä uutisia, ja laki tulee väliin. Nyt olemme päättäneet jatkaa tämän säännön puitteissa ja ehkä yllätämme maailman, Botha sanoo.
Edit: Lisätty painottava lause, että nykyinen raja-arvo on rajattu koskemaan vain DSD-urheilijoita.