Miksi venäläistämisleirille joutuneita lapsia ei voi vain hakea pois? Yrittääkö kukaan edes selvittää Venäjän viemien lasten kohtaloa?
Yle julkaisi sunnuntaina kuvia ja videoita Venäjän ylläpitämältä aivopesuleiriltä, joka toimii Terijoella lähellä Suomen itärajaa.
Kysyimme, mitä Suomi ja kansainvälinen yhteisö voi tehdä Venäjän ottamien ukrainalaislasten auttamiseksi. Ylen kysymyksiin vastasi muun muassa ulkoministeri Elina Valtonen (kok.).
1. Kuinka moni lapsi on joutunut Venäjän pakkosiirtojen uhriksi?
Eri arvioiden mukaan Venäjä on sodan alun jälkeen vienyt Ukrainasta kaikkiaan 20 000 lasta.
Heistä noin 10 000 on viety venäläistämisleireille. Lisäksi Venäjä on vienyt lapsia pakkoadoptoitavaksi.
Tarkkoja tietoja ukrainalaisten lasten määrästä tai sijainnista Venäjällä ei ole.
2. Voiko Suomi tehdä asialle jotain?
Pietarin suurkaupungin länsipuolella sijaitseva Terijoen leirikeskukseen on Suomen rajalta vain noin sata kilometriä. Suomi voi tehdä Venäjän väärinkäytösten lopettamiseksi vain vähän.
Suomen ulkoministeri Elina Valtonen sanoi maanantaina tiedotustilaisuudessa pitävänsä Venäjän harjoittamaa pakkovenäläistämistä ”uskomattomana ja järkyttävänä”.
Valtosen mukaan Suomi pyrkii estämään Venäjän toimintaa osana kansainvälistä yhteisöä kuten Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestöä Etyjiä ja EU:ta. Tavoite on saada Venäjän hallinnon edustajat vastuuseen sotarikoksista.
Suomen eduskunnassa asia ei juuri ole ollut esillä.
3. Miksi lapsia ei voi hakea pois Venäjältä?
Lasten hakeminen pois on vaikea tehtävä.
Venäjä ei ole halukas tekemään yhteistyötä, vaan sen viranomaiset pyrkivät suorastaan estämään lasten tilanteen tutkimista, sanoo Etyjin yleiskokouksen puheenjohtaja Pia Kauma (kok.).
On vaikea saada selville edes sitä, paljonko lapsia tarkalleen on viety ja mikä heidän olinpaikkansa on. Tietojen keräämistä Ukrainan puolelta vaikeuttaa se, että miehitetyillä alueilla tilanne on kaoottinen. Kaupungit on pommitettu pahimmillaan maantasalle.
Lisäksi Venäjä väheksyy järjestelmällisesti raportteja, joita esimerkiksi Etyj on julkaissut ukrainalaislasten kohtelusta.
Myös Amnesty Internationalin Suomen osaston viestintäasiantuntija Iina Lindeman arvioi, että lasten hakeminen Venäjältä on nykytilanteessa käytännössä mahdotonta.
4. Mitä on saatu aikaan tähän mennessä?
Ukrainalaislasten tilannetta miehitetyillä alueilla ja Venäjällä selvittävät eri tahot valtioista järjestöihin ja yksittäisiin ihmisiin. Se on kuitenkin hidasta.
Venäjä palautti neuvottelujen tuloksena kuusi lasta Ukrainaan viikko sitten. Välittäjänä neuvotteluissa toimi Qatarin öljyvaltio.
Venäjän viemistä lapsista on kaikkiaan saatu takaisin joitain satoja.
Etyjin kokouksessa syksyllä Hollanti ehdotti dna-järjestelmän perustamisesta, jotta lapsia ja perheitä voitaisiin tunnistaa pitkänkin ajan jälkeen. Näin lapsi voitaisiin löytää, vaikka hänen ulkonäkönsä olisi muuttunut ajan myötä tai Venäjä olisi muuttanut hänen nimensä toiseksi.
5. Kiinnostaako lasten kohtalo kansainvälistä yhteisöä?
Kiinnostaa, mutta huomio on jatkuvasti muualla.
Eri maat keskittyvät ensisijaisesti Ukrainan sotilaalliseen tukemiseen, eikä esimerkiksi Venäjän viemien ukrainalaislasten tilanne saa yhtä paljon painoarvoa.
Amnestyn Lindemanin mukaan sodan aikana ihmisoikeuksia on helppo ylenkatsoa, kun huomio on sotatoimissa ja kuolevissa sotilaissa.
Järjestön mukaan Venäjä on tehnyt lapsista suoranaisesti aseen, kun se yrittää pakolla muuttaa heitä venäläisiksi.
6. Ovatko Venäjän toimet ukrainalaisten lasten suhteen rikoksia?
On epävarmaa, saadaanko Venäjää koskaan oikeuteen lapsien kohteluun liittyen. Useat kansainväliset tahot tutkivat asiaa ja kansalaisjärjestöt keräävät todisteita mahdollisista sotarikoksista.
Kansainvälinen rikostuomioistuin ICC on antanut pidätysmääräyksen Venäjän presidentistä Vladimir Putinista sekä lapsiasiavaltuutetusta Maria Lvova-Belovasta ukrainalaislasten pakkosiirtojen ja adoptioiden takia.
Etyjin keväällä julkaiseman raportin mukaan Venäjä rikkoo useita eri lasten oikeuksia toiminnallaan.
Ukrainan mukaan lasten pakkosiirrot ovat kansanmurha ja lasten venäläistämisessä on samoja piirteitä, joten sitä tulisi kutsua myös kansanmurhaksi.
Amnesty International painottaa, että sodan tai miehityksen aikana kaikkia konfliktin osapuolia sitoo kansainvälinen humanitaarinen oikeus ja ihmisoikeudet. Lapsella on sodankin aikana oikeus säilyttää identiteettinsä ja saada koulutusta omalla kielellään. Amnesty ei ota kantaa onko ukrainalaislasten kohtelussa kyse sotarikoksesta tai kansanmurhasta.
YK tutkii lasten pakkosiirtoja ja aivopesua mahdollisena sotarikoksena.