Propaganda leviää sosiaalisessa mediassa nyt aiempaa voimakkaammin ja monilla eri alustoilla.
Eniten sitä esiintyy Ukrainan sodan ja Gazan tilanteen ympärillä. Jälkimmäinen on Helsingin yliopiston viestinnän apulaisprofessorin Mats Bergmanin mukaan aiheuttanut propagandan ja disinformaation räjähdyksen.
Sosiaalisesta mediasta on tullut jo sotapropagandan tärkein levitysväylä.
Propaganda on järjestelmällistä viestintää, jonka tavoitteena on muokata suurten joukkojen ajatuksia ja toimintaa. Sen levittämisessä on Bergmanin mukaan tapahtunut viime vuosina suuri muutos.
Aiemmin propagandaa levitettiin joukkoviestimien, kuten radion, lehtien ja tv:n kautta mahdollisimman laajalti. Se vaati myös paljon resursseja.
Nyt propaganda on kohdennetumpaa ja propagandistina voi toimia kuka tahansa somejulkaisuja jakamalla. Mielipiteen muokkaamiseen tähtäävää materiaalia vilisee myös siis suomalaisten somenkäyttäjien ruuduilla.
Tämä juttu käsittelee sitä, miten somen syöttämää propagandaa voi yrittää tunnistaa ja mikä vaikutus algoritmilla on sen leviämiseen.
Tältä se voi näyttää
Siinä missä värväytymiseen kehottaneen Setä-Samulin ja muut 1900-luvun informaatiovaikuttamisen aikaansaannokset on varsin helppo nimetä vaikuttamiseksi, nykypropagandaa voi olla vaikea tunnistaa.
Muodoltaan se voi olla vaikkapa kuva, video, meemi tai teksti.
Propagandaksi siitä tekee sen, että sillä pyritään vaikuttamaan viestin vastaanottajan ajatteluun. Tarkoituksena voi olla esimerkiksi saada aikaan luottamuspulaa niin viestimiin, viranomaisiin kuin kanssaihmisiinkin.
– Tunteisiin vetoavaa, hämmentävää, viihdyttävää tai provosoivaa, kuvailee somepropagandaa Tampereen yliopiston tutkijatohtori Pekka Kallioniemi.
Yksi merkki propagandasta voi olla se, että sen väittämä tuntuu liian radikaalilta tai sen lähdetiedot puuttuvat.
– Esimerkiksi kuvien kautta levitettävä disinformaatio on sellaista, että sinulle näytetään vain jokin raflaava otsikko ja siihen liittyvä kuva. Ei näytetä miltä sivulta se on tai kuka sen on julkaissut. Usein jäljet johtavat feikkiuutisblogeihin, Kallioniemi sanoo.
Propagandaa paljastava tili nosti X:ssä viime viikolla esille Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:n veteraanien myymän vuosikalenterin ja sen kuvaston.
Propagandisti voi olla valtiollinen toimija, kuten Kiina tai Venäjä, tai vaikutusvaltainen henkilö, kuten Elon Musk, luettelee algoritmivaikuttamisen asiantuntija Mikko Alasaarela.
Propagandan levittäjänä voi toimia myös trollifarmi, eli nettitrollien ryhmä, joka pyrkii vaikuttamaan poliittisiin mielipiteisiin netissä.
Hybiridivaikuttamista tutkinut Maanpuolustuskorkeakoulun sotilasprofessori (evp.) Mika Hyytiäinen arvioi, ettei Suomeen kohdistu varsinaista valtiojohtoista informaatiovaikuttamista juuri nyt.
Sellaisesta nähtiin esimerkki Yhdysvalloissa vuonna 2016, jolloin Venäjä sekaantui presidentinvaaleihin.
Tämän takia kaikki on niin riitaisaa
Tuntuuko siltä, että some on täynnä riitelyä ja räyhäämistä?
Ei ihme.
Propagandan sävy on vuosien aikana muuttunut. Siinä missä 1900-luvulla korostettiin propagandistin hyviä puolia, nykyään keskitytään vastapuolen haukkumiseen, Pekka Kallioniemi arvioi.
– Venäjä esimerkiksi puhuu julkisesti omasta valtiostaan hyvin vähän. He tykkäävät enemmän puhua muiden tilanteesta.
Mats Bergmanin mukaan propagandistit soluttautuvat erilaisiin some-ryhmiin, joissa keskustellaan poliittisesti arkaluontoisista asioista. Tarkoituksena on kylvää riitaa ja saada aikaan polarisaatiota.
– Tällaisella toiminnalla ollaan onnistuttu saamaan aikaan esimerkiksi katuprotesteja, joissa vastakkaiset puolet on masinoitu protestoimaan samaan paikkaan.
Yksi tunnusmerkki propagandasta erityisesti viestipalvelu X:ssä ovat feikkiprofiilit.
Suomalaisilta vaikuttavat ja suomalaista sisältöä jakavat tilit osallistuvat poliittisiin keskusteluihin, mutta yrittävät ohjata aiheen ohi ja luoda epäilyä. Tarkoituksena on ”nyrjäyttää ihmisiä” ajattelemaan asioista kielteisemmin, Alasaarela kuvaa.
Toimittaja Shayan Sardarizadeh kokoaa X:ssä esimerkkejä väärästä tiedosta ja korjaa niitä. Sunnuntaisessa päivityksessä hän kertoi, kuinka Gazassa olevaa sairaalaa väitetysti kuvannut video onkin vuodelta 2013 ja Egyptistä.
Näin algoritmi vaikuttaa
Se, paljonko propagandaa ruudulla näkyy, riippuu yksilöstä.
Se johtuu siitä, että suosittelualgoritmit personoivat somefeedin sisällön käyttäjänsä mukaan. Ne siis keräävät meistä dataa ja päättelevät sen perusteella, mitä kannattaa näyttää.
– Jokaiselle tulee itselleen räätälöity määrä propagandaa, Mikko Alasaarela sanoo.
Algoritmillä on propagandan levittämisessä oma osansa, sillä se ohjaa selailijaa entistä polarisoivimpien sisältöjen äärelle.
Alasaarelan mukaan videopohjaista somea selaavalla on taipumus koukuttua sisältöön, joka on aavistuksen radikaalimpaa kuin mihin on normaalisti tottunut.
– Karvan ronskimpi sisältö pitää sinut koukussa, ja se ohjaa sinut kohti laitoja.
Esimerkiksi New York Times kertoi vuonna 2019, kuinka Youtuben videonsuositteluominaisuus radikalisoi brasilialaisia. Alasaarelan mukaan Youtube on sittemmin tehnyt korjauksia algoritmiinsä, mutta samantyyppinen algoritmi toimii esimerkiksi Tiktokissa.
Jos ei halua, että somenäkymä seuraa orjallisesti algoritmiä, sitä voi yrittää sekoittaa. Sitä voi tehdä hakemalla somesta sellaisia sisältöjä, joita ei normaalisti hakisi, tai tahoilta, joiden kanssa ei ole asioista samaa mieltä, Mikko Alasaarela sanoo.
Tämän vuoksi some on hyvä jakoväline
Sosiaalinen media on propagandalle edullinen levitysalusta, sillä alustat ovat kehnoja siivoamaan valheellista sisältöä, Pekka Kallioniemi arvioi.
Some tekee myös ihmisistä aiempaa haavoittuvaisempia propagandalle.
Nopeassa selailussa julkaisun totuusperän tai tarkoituksen punnitseminen jää vähälle. Propagandan tunnistaminen taas vaatisi tiedon lähteiden ja julkaisun tehneen motiivin selvittämistä.
Juuri meemeillä, nopeasti syntyvillä ja leviävillä tekstin ja kuvan yhdistelmillä, on ominaispiirre, joka on tyypillistä tämän ajan propagandaviestinnälle.
Sen sijaan että meemillä yritettäisiin vaikuttaa mielipiteisiin, sillä yritetään saada vastaanottaja osallistumaan jakamalla niitä.
– Propagandistille tämä on hyvä asia, koska kun meemiä on jaettu paljon, on alkuperäinen lähde hyvin vaikea todentaa. Moni tällaisia sisältöjä somessa jakava ei välttämättä edes tiedosta jakavansa propagandaa, Mats Bergman sanoo.
Someupotusten esimerkit ovat haastateltujen asiantuntijoiden vinkkaamia.