Propaganda on jotain, joka ajaa lähettäjänsä etua. Näin määrittelee tietokirjailija ja väitöskirjatutkija Joonas Pörsti Helsingin yliopistosta.
Propagandaa on Ukrainan sodassa riittänyt. Hyökkäyssotaa käyvät venäläisjoukot väittävät kirkkain silmin puhdistavansa maata natseista. Samaan aikaan Ukraina kiistää härkäpäisesti olevansa vastuussa marraskuussa Puolan puolelle lentäneestä ohjuksesta, joka surmasi kaksi ihmistä.
Tällä viikolla maailmaa on puhuttanut verkkoon ilmestynyt video, jossa venäläiset vaikuttavat teloittavan antautuneen ukrainalaissotilaan. Videon alkuperästä tai tapahtumista ennen kameran käynnistymistä ei ole tietoa.
Kuvamateriaali mahdollisesta sotarikoksesta ei itsessään ole propagandaa, mutta on selvää, että Ukraina käyttää videota edistämään omaa asiaansa.
– Sodalle haetaan moraalista oikeutta ja sitä kautta ihmisten tukea. Tähän propaganda ja muu viestinnällinen vaikuttaminen pyrkii, sanoo latvialaisen Digital Forensic Research Labin eli DFRL:n tutkija Nika Aleksejeva Ylelle puhelimitse.
Verkossa liikkuvia valeuutisia ja propagandaa seuraava DFRL toimii yhdysvaltalaisen Atlantic Council -ajatushautomon alaisuudessa. Tällä hetkellä Aleksejeva seuraa tiiviisti Ukrainan sodan näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa.
– Somella on ollut rooli aikaisemminkin esimerkiksi Syyrian sisällissodassa. Ukrainan sota on kuitenkin ensimmäinen merkittävä, kuuma konflikti, jossa somessa tapahtuvaan vaikuttamiseen on osattu ennalta varautua, Aleksejeva sanoo.
Propaganda vastaa kuulijan tarpeeseen
Ylen haastattelemien viestintätutkijoiden mukaan Ukrainan levittämä versio sodasta on menestynyt länsimaissa paremmin, koska se on lähempänä totuutta ja Ukrainaa halutaan kuunnella.
Venäläisten propaganda ei ole menestynyt, koska se yrittää esittää mustan valkoisena vastahakoiselle yleisölle.
– Propaganda perustuu aina vastaanottajien haluun ja tarpeeseen ottaa vastaan tietyn tyyppistä aineistoa. Ajattelen, että siinä on paljon kysymys myöskin vastaanottajan psykologisista tarpeista, Pörsti kiteyttää.
EU on myös estänyt propagandamedia RT:n lähetys- ja levitystoiminnan unionin alueella. Eteläisen pallonpuoliskon kehittyvissä maissa vastaavia rajoituksia ei ole ja Venäjän sepittämä tarina Ukrainan vapauttamisesta on löytänyt myötämielisiä kuulijoita.
Monissa entisissä siirtomaissa länsivaltoihin suhtaudutaan varauksella.
– Venäläisten narratiivi sodasta on suosittu esimerkiksi Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Ukrainan on tätä tarinaa vaikea muuttaa jo yksin resurssien vuoksi. Meidän täytyy keskittyä Eurooppaan ja liittolaisiimme, kertoo ukrainalaisen Detector Media -järjestön johtaja Galyna Petrenko Ylelle puhelimitse Kiovasta.
Petrenkon luotsaama järjestö harjoittaa mediakasvatusta. Se pyrkii paljastamaan propagandaa ja kouluttamaan ihmisiä suhtautumaan kriittisesti verkossa vastaan tulevaan materiaaliin.
Töitä on riittänyt, Petrenko huokaa.
– Sosiaalinen media on muuttanut toimintaympäristöä niin paljon viimeisen kymmenen vuoden aikana. Alkuun somea pidettiin voimaannuttavana innovaationa, nyt se nähdään enemmänkin ongelmana, Petrenko kuvailee.
Ukrainassa on voimassa sotatilalaki, joka rajoittaa viestimien toimintaa. Esimerkiksi tietoja maan kärsimistä tappioista rintamalla on turha etsiä paikallisista sanomalehdistä.
Galyna Petrenkon mukaan sensuuri on osaltaan vaikuttanut siihen, että ukrainalaiset kääntyvät yhä enemmän sosiaalisen median puoleen etsiessään uutisia.
– Ihmiset hakevat tietoa Telegram-sovelluksen kautta ja samalla siitä on tullut alusta, missä Venäjä levittää eniten propagandaansa.
– On arvioitu, että noin kymmenen prosenttia ukrainalaisista voisi suhtautua myönteisesti venäläisten väitteisiin. Tämä on tietysti puhdas arvio, koska nämä ihmiset eivät tuo näkemyksiään julki, Petrenko sanoo.
Kuplat eristävät hyvässä ja pahassa
Laadukas propaganda sekoittaa vääriä ja oikeita tietoja ja sumentaa asioiden mittasuhteet.
Petrenkon mukaan Venäjä on panostanut laadun sijaan määrään.
– Venäjän propaganda ei ole fiksua, mutta se on hyvin aktiivista. He kokeilevat vähän kaikkea ja jatkavat sitä, mikä näyttää toimivan, kuvailee Petrenko.
Ylen haastattelemien tutkijoiden mukaan sosiaalisen median eri alustat ovat viime vuosina alkaneet puuttua entistä herkemmin tahallaan levitettävään väärään tietoon, joka toimii propagandan polttoaineen.
Somesta ei kuitenkaan voi puhua yhtenä kokonaisuutena. Youtube ei hevillä puutu käyttäjien jakamaan sisältöön, kun taas esimerkiksi Facebookin ja Twitterin tiedetään jäädyttäneen käyttäjätilejä melko herkästi.
– Koronapandemia muutti someyhtiöiden suhtautumista valeuutisiin. Tuolloin yhtiöt heräsivät ongelmaan ja ottivat asiakseen estää väärän tiedon tahallisen levittämisen, selvittää Digital Forensic Research Labin tutkija Nika Aleksejeva.
Sosiaalisen median toimintalogiikka perustuu algoritmeihin, jotka räätälöivät mediakokemuksen yksilölliseksi.
Yhtiöt ovat haluttomia paljastamaan, mihin heidän laskelmansa perustuvat. Yksi asia algoritmeista kuitenkin tiedetään. Ne tarjoavat käyttäjälle sellaista sisältöä, mihin hän on aikaisemmin reagoinut.
Tämä johtaa helposti niin sanottuun some-kuplaan. Kuplan sisällä käyttäjä löytää helposti omia mielipiteitään vahvistavaa sisältöä, mutta mitään niiden vastaista materiaalia on tarjolla hyvin niukasti.
Eikö tämä kuplaantuminen itse asiassa suojaa käyttäjää propagandalta, joka pyrkii nimenomaan muuttamaan vastaanottajan mielipidettä?
Ei välttämättä, sanovat Ylen haastattelemat tutkijat.
– Some-yhtiöiden tärkein tavoite on saada käyttäjä palaamaan palveluun. Se vaatii jotain tunnereaktiota. Jonkin uuden asian tuominen kuplan sisään voi synnyttää tämän reaktion, analysoi Nika Aleksejeva.
Samaa sanoo Detector Media -järjestön johtaja Galyna Petrenko.
– Käyttäjät ovat monen yhteisön jäseniä yhtäaikaa. On myös huomattava, että propaganda voi löytää tiensä kuplan sisään juuri siksi, että siihen ylipäätään reagoidaan, Petrenko pohtii.
Voit keskustella aiheesta lauantaihin 11.3 kello 23.00 saakka.
Artikkelia muokattu 10.3.2023 kello 13.00. Tarkennettu Joonas Pörstin kommenttia koskien propagandan vastaanottoa.