Hyvät elämäntavat ja avoin mieli.
Ne eivät ehkä ole pitkän iän salaisuus, mutta ainakin ne ovat vaikuttaneet, uskoo Gunnar Kotiranta, 103, yksi yli tuhannesta suomalaisesta sata vuotta täyttäneestä.
Sata vuotta täyttäneiden määrä kasvaa Suomessa kohisten. Tilastokeskuksen ennakkotilaston mukaan marraskuun lopussa maassa oli kaikkiaan 1 147 yli satavuotiasta.
Tilastokeskuksesta kerrotaan, että Suomen vanhin henkilö oli tuolloin 110-vuotias.
Sata vuotta täyttäneitä Suomessa
| 1980 | 1990 | 2000 | 2010 | 2020 |
| 53 | 157 | 268 | 622 | 1038 |
Gunnar Kotiranta kertoo, että hän ei ole polttanut tupakkaa eikä käyttänyt alkoholia. Lapsena kokeiltu sauhuttelu päättyi heti alkuunsa, kun äiti sai tietää asiasta ja uhkasi kertoa siitä myös isälle.
Alkoholin käytöstä Kotiranta sanoo nähneensä huonon esimerkin isältään.
– Juovuksissa en ole koskaan elämäni aikana ollut, Kotiranta sanoo.
Kotiranta kertoo liikkuneensa paljon. Kävely, pyöräily ja hyötyliikunta ovat tulleet elämän aikana tutuiksi.
Kolme haavoittumista jatkosodassa
Gunnar Kotiranta aloitti työnteon kaupan juoksupoikana Porissa 13-vuotiaana. Se oli hänen yliopistonsa ja korkeakoulunsa. Myöhemmin työpaikka löytyi Porin Puuvillatehtaalta, jossa hän oli yli 40 vuotta.
Armeijaan Kotiranta meni päivää ennen kuin talvisota päättyi. Jatkosodassa hän oli jo itse mukana ja haavoittui kolme kertaa.
– Valtimo katkesi kädestä. Toisella kerralla luoti lävisti kokardin ja teki päähän jakauksen. Kolmannella kerralla kranaatti räjähti juoksuhaudassa, ja sirpaleita lensi sääreen ja keuhkoihin, Kotiranta luettelee.
Kranaatinsirpaleita on Kotirannan keuhkoissa edelleen. Ne eivät ole kuitenkaan elämää häirinneet, ja ikäisekseen Kotiranta on hyvässä kunnossa.
Mieli 103-vuotiaalla sotaveteraanilla on kirkas ja hän pystyy hyvin hoitamaan asioitaan.
Sodanaikaiset koettelemukset ja Suomen jälleenrakentaminen eivät olleet Kotirannan mukaan helppoja aikoja. Siitä huolimatta hän kokee, että elämä on kohdellut hyvin ja se on ollut nousujohteista.
– Olen aina suhtautunut elämääni niin, että me olemme olleet sopusoinnussa keskenämme, Kotiranta sanoo.
Veteraani ei neuvo mutta toivoo
Gunnar Kotiranta toivoo, että asioihin voitaisiin laajemminkin suhtautua niiden vaatimalla suhteellisuudentajulla. Hän kauhistelee esimerkiksi sitä, miten väkivalta on raa'istunut. Kotiranta muistaa, miten poikien välisiä nujakoita ja tappeluja oli ennenkin, mutta ne osattiin lopettaa ajoissa.
Kotiranta kaipaa ihmisiltä myös enemmän pitkäjänteisyyttä. Kaikkea ei voi saada heti ja moni asia vaatii omaa panosta.
– Ennen vaadittiin yrittämään, mutta nykyään opetetaan vaatimaan, Kotiranta sanoo huomanneensa.
Hän ei kuitenkaan halua varsinaisesti neuvoa nuorempiaan. Veteraani sanoo, että ihmisten olemusta ja elämänkatsomusta ei voi muuttaa. Vanhat neuvot eivät enää nykyään päde.
Itärajan tapahtumat kiinnostavat
Gunnar Kotiranta kertoo, että hän oli talvisodan jälkeen rakentamassa Suomen raja-aitaa idässä. Hän muistaa, miten tolppia lyötiin maahan ja piikkilanka-aitaa rakennettiin niiden väliin.
Sotien jälkeen Kotiranta kävi turistimatkalla Karjalassa ja hän olisi halunnut käydä katsomassa, vieläkö kyseinen aita on olemassa. Tarkkaa paikkaa ei kuitenkaan löytynyt eikä asia koskaan selvinnyt.
Nyt Suomen itärajasta ja raja-aidoista käydään taas kovaa keskustelua.
Kotiranta on seurannut uutisia ja on hyvin tilanteen tasalla. Hän toivoo, että Suomi pitää rajojen hallinnan omissa käsissään. Aiemmasta tilanne on muuttunut, kun Suomi liittyi Natoon.
– Antaas kattoo miten käy, Kotiranta sanoo.
