Osallistuin äskettäin finanssialan luontohuippukokoukseen Helsingissä. Oli hienoa kuulla eliitin puhuvan luonnon puolesta.
Pääministeri Petteri Orpo (kok.) avasi tilaisuuden. Yhdysvaltalaisen jättipankki JPMorgan Chasen asiantuntijan johdolla todettiin, että luontokato on vakava uhka taloudelle. Asian kiteyttivät kokouksen jälkeen Helsingin Sanomien vieraskynäkirjoituksessa finanssialan ja elinkeinoelämän nokkamiehet: ”Taloutemme on täysin riippuvainen luonnosta.”
Luonnon tuhlaamista pitäisi suitsia. Ekosysteemien hävittämisen pitäisi olla niin kallista, että siitä tulisi kannattamatonta. Mutta mikä on luonnon tuhlaamista? Kunnolliset mittarit puuttuvat, kokouksessa todettiin.
Tämä on osin totta. Ilmaston kuumenemisen ongelma on paperilla helpompi: tiedetään tarkkaan, paljonko päästöjä pitää leikata, jotta pysytään alle 1,5 asteessa. Luonnon näivettämiselle tällaista yhtä lukua ei ole. Mittareita toki on, jos niitä haluaa lukea.
Luontokato on paikallinen ilmiö. Se on ratkaistava siellä, missä se aiheutetaan.
Luontokato, monimuotoisuuden katoaminen, aiheutuu globaalisti pääosin ekosysteemien raivaamisesta ja luonnonvarojen intensiivisestä käytöstä, kertovat YK, kansainvälinen Luontopaneeli ja vertaisarvioidut tutkimukset.
Luontokato on paikallinen ilmiö. Se on ratkaistava siellä, missä se aiheutetaan. Suomi on metsien maa. Täällä merkittävä osa luontokadosta tapahtuu metsissä isoin hakkuin.
Puolet Suomen maapinta-alasta on metsiä, lajistosta puolet metsälajeja. Eniten lajien uhanalaisuutta on synnyttänyt avohakkuumetsätalous muokkaamalla metsiä. Tämä on heikentänyt metsäekosysteemien toimintaa.
Ekosysteemit kierrättävät ravinteita, varastoivat hiiltä ja puhdistavat vettä. Niiden toiminta perustuu lajien vuorovaikutussuhteille. Monimuotoinen ekosysteemi toimii tehokkaasti. Suuri määrä vuorovaikutussuhteita tuo vakautta. Rikkaat ekosysteemit syntyvät usein hitaasti.
Istutusmetsät ovat köyhdytettyjä, heikennettyjä ekosysteemejä, epävakaampia kuin luonnonmetsät.
Istutusmetsästä puuttuu luonnonmetsän olemus, esimerkiksi eri-ikäisten elävien ja kuolleiden puiden jatkumo, puuston keskeinen piirre. Sen myötä puuttuu suuri joukko muita lajeja. Istutusmetsät ovat köyhdytettyjä, heikennettyjä ekosysteemejä, epävakaampia kuin luonnonmetsät. Elämämme niiden katveessa on epävarmempaa.
Paitsi meidän ”kotiekosysteemimme”, Suomen metsät ovat tulonlähde sadoilletuhansille metsänomistajille ja osa kansantaloutta.
Siksi syntyy kiistoja. Suojelu törmää talouteen. Leivotaan kompromisseja. Tappiolle jää se, joka ei osaa puhua: luonto. Metsäekosysteemien heikkeneminen jatkuu.
Yksityismetsissä koko luontokadon katkaisemisen työkalu on eräänlainen kompromissi: omistajat tarjoavat metsiä METSO-ohjelmaan, jos huvittaa. Ei siis suojella ekologisesti arvokkaimpia metsiä ja korvata niitä metsänomistajille, vaan suojelu on vapaaehtoista.
Siksi METSO:lla on kyllä hyvä maine, mutta iso tavoite, metsälajiston ja luontotyyppien taantumisen katkaiseminen, ei ole lähelläkään toteutumista. Ohjelma tarvitsisi lisärahaa, mutta rahoitusta leikataan.
Valtion metsissä luontokadon katkaiseminen on asemasotaa. Nyt, kun vanhat metsät pitää suojella EU:n biodiversiteettistrategian myötä, laaditaan kriteereitä sille, mikä on vanha metsä.
Arviointityöhön osallistuva Suomen ympäristökeskuksen biologi kertoi äskettäin Helsingin Sanomissa poliittisen paineen olevan ”yllättävän kova”. ”Tietyt tahot” haluavat kriteereistä mahdollisimman tiukat.
Nurin päätyisi metsiä, joissa on vielä rikas metsäekosysteemi.
Näin mahdollisimman suuri osa metsistä määriteltäisiin joksikin muuksi kuin vanhoiksi ja ne voitaisiin hakata. Nurin päätyisi metsiä, joissa on vielä rikas metsäekosysteemi.
Luontokato jatkuisi.
Ei ole yhdentekevää, mitä talouseliitti sanoo luonnosta. Eliitti vaikuttaa siihen, kuinka tärkeänä luonto nähdään.
Asioita on monenlaisia. Liikuntaa pitää harrastaa ja vihanneksia syödä. Nämä ovat suosituksia. Orjatyövoimaa ei saa käyttää, eikä ketään murhata. Nämä ovat määräyksiä.
Mihin luontokadon katkaiseminen asettuu? Suositeltavaa vai välttämätöntä?
”Taloutemme on täysin riippuvainen luonnosta”, kirjoittivat talousmiehet.
Kuulostaa tärkeältä. Ja hyvä, että luontokadon katkaisemista vaaditaan ylätasolla. Mutta se ei riitä. Tarvitaan konkretiaa, esimerkiksi painokasta puhetta metsien suojelun tärkeydestä. Se olisi luontevaa, kun kerran luontokato on vakava uhka.
Valta on koko ajan kaikkialla.
Keskustelukenttä on auki! Jos vaikka joku haluaisi vaikuttaa historian kulkuun. Valta on koko ajan kaikkialla. Konttoreissa on ihmisiä, jotka etsivät rohkeutta tehdä kirjauksia, joilla luontokato katkaistaisiin. He arvostaisivat tukeasi.
Juha Kauppinen
Kirjoittaja on kirjailija ja biologi.