Seksuaalirikokset raiskaamisineen ovat jääkiekkokulttuurin posliinikaupassa sen kokoluokan norsu, ettei sen vapauttamista halua kukaan. Vaikka seksuaalirikoksilla on lajikulttuurissa kiistatta vuosikymmenien perinteet jopa lajiliittojen mandaatilla, aiheesta vaietaan viimeiseen saakka.
Aiheesta puhuminen on ollut tabu.
Liika on kuitenkin liikaa. On täysin kiistatonta, ettei jääkiekko ole ottanut opikseen vieläkään. Ei, vaikka elämme 2020-luvulla. Sen seurauksena norsu on irti ja jälki posliinipuodissa sen mukaista.
Suomen osalta viime aikojen tapahtumia lienee turha sen syvemmin kerrata. Kanadassa jälki vasta rumaa onkin.
Vuonna 2022 tuli esiin, että tuolloin 24-vuotias nainen syytti kahdeksaa Kanadan nuorten maajoukkuepelaaja seksuaalisesta väkivallasta.
Alle 20-vuotiaiden MM-kultajoukkuetta oli juhlittu kesällä 2018 Londonissa, Ontariossa. Illan päätteeksi nainen oli mennyt hotellihuoneeseen yhden pelaajan kanssa, missä seksiä oli tarkoitus harrastaa molempien suostumuksella.
Naisen kertoman mukaan tämän jälkeen huoneeseen tuli kuitenkin seitsemän pelaajaa lisää, ja he pakottivat naisen seksuaalisiin tekoihin. Nainen hakee Kanadan jääkiekkoliitolta, Kanadan junioriliigalta (CHL) ja pelaajilta 3,5 miljoonan dollarin korvauksia.
Nyt Londonin poliisi on käskenyt viittä pelaajaa ilmoittautumaan ja tulemaan kuultavaksi Londonin pääpoliisiasemalle. Heitä tullaan todennäköisesti syyttämään seksuaalirikoksista.
Pelaajien nimiä ei ole kerrottu julkisuuteen, mutta lähiaikoina viisi Kanadan nuorten MM-joukkueessa vuonna 2018 esiintynyttä pelaajaa on jäänyt sivuun nykyjoukkueidensa kokoonpanosta.
Niin rumaa ja vastenmielistä kuin kaikki edellä mainittu onkin, lajikulttuurin vahingoksi se on vain jäävuoren huippu.
Tätä seksuaalisen väkivallan kulttuuria on nimittäin pidetty yllä lajiliiton mandaatilla. Kanadassa on mennyt liiton henkilöstö kokonaan uusiksi, monet yhteistyökumppanitkin lähteneet ja valtion tuet lyöty jäihin sen jälkeen, kun selvisi, että liitto oli peitellyt vuosina 1989–2022 pelaajien seksuaalirikoksia yhdeksässä tapauksessa lähes yhdeksällä miljoonalla dollarilla.
Liitolla oli seksuaalirikostapauksia varten oma rahastonsa. Edellä mainitun yhdeksän tapauksen lisäksi kaksitoista muuta tapausta selvitettiin vakuutuskorvauksilla.
Talon tapa siis tehdä seksuaalirikos ja sitten peitellä se.
Myös Halifaxin poliisin pöydällä on Kanadan juniorimaajoukkueeseen liittyvä tapaus. Siinä yli puolen tusinan joukkueen pelaajista epäillään tehneen seksuaalista väkivaltaa naiselle kesken nuorten MM-kisojen 2003. Tapahtumista on TSN:n raporttien mukaan olemassa videotallenne.
On uskomatonta, miten Kanadan jääkiekkoliitto on antanut asioiden luisua näin pitkälle. Halifaxin tapauksesta on 21 vuotta, Londonistakin viisi vuotta. Liitto ei ole saanut tutkittua tapauksia, sanktioitua pelaajia, ei kerta kaikkiaan tehdyksi mitään. Ilmeisesti osa syytetyistä on pelannut jopa NHL:ssä tähän asti kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Vain armoton tutkiva journalismi Kanadassa on tarjonnut uhrille mahdollisuuden saada oikeutta. Tapaukset on otettu tutkinnan alle vasta median kautta.
Tämä kertoo kaikilla tavoin sairaasta lajikulttuurista, missä naisen seksuaalinen häirintä ja pahoinpitely on ollut vuosikymmenien ajan hyväksyttävä normi. Onko lopulta ihme, että uudet sukupolvet ovat kasvaneet tässä kulttuurissa kieroon?
Ja mitä tekee tai sanoo NHL?
Kahteen vuoteen lävitse moraalittomana organisaationa tunnettu NHL ei ole lausunut aiheesta käytännössä sanaakaan. Epäiltyjen seksuaalirikollisten on annettu esiintyä kaukaloissa muina miehinä kaikkien lasten esikuvina.
Vain muutama minuutti sen jälkeen, kun mediaan tuli keskiviikkoiltana tieto Londonin poliisin pelaajille lähettämästä käskystä antautua, NHL tuli ulos tiedotteella, jossa se kertoi liigan laajentumiskeskusteluista Salt Lake Cityyn.
Sattumaa?
Ei missään tapauksessa. NHL:n tapauksessa on päivänselvää, että tiedote haluttiin vaimentamaan ikävät uutiset. Näin toimii NHL, jolle liiketoiminta ajaa kaiken ihmisyyden ja inhimillisyyden edelle. Sillä ei ole mitään moraalia eikä etiikkaa, kun se suojelee kassavirtaansa ja sitä ruokkivia pelaajia.
Toiminta on härskiä, ylimielistä ja kuluttajien älykkyyttä uskomattomalla röyhkeydellä aliarvioivaa.
Keskiviikkoilta tarjosi taas yhden kovan osuman jääkiekkokulttuurin kylkeen. Aika lommoilla jääkiekon julkikuva alkaakin viime vuosien jäljiltä olla. Harva laji-ihminen sitä myöntää, harva siitä haluaa puhua tai siitä puhuttavan, mutta totuus ja toistuvat skandaalit eivät pala tulessakaan.
Jääkiekkoa ovat liian kauan pyörittäneet korruptoituneet äijät, tosimiehet, joiden ei kuvittelisi sortuvan tekoihin, joita tulee jatkuvasti julki. Pinta on kova ja kiiltävä, mutta alapohja kostui jo vuosikymmeniä sitten ja on siten homeessa.
London-tapauksen kohdalla on tietenkin muistettava syyttömyysolettama. Ihminen on syytön, kunnes toisin todistetaan.
Yhtä kaikki pöydällä on liikaa törkyä liian pitkältä ajalta – etenkin Kanadassa.
Nyt olisi Suomessakin otettava lusikka vihdoin kauniiseen käteen, sillä toivo lepää aina lapsissa ja nuorissa. Jääkiekkokulttuurin kipukohdat on myönnettävä avoimesti ja alettava kasvattaa lapsia yhä voimakkaammin uuteen terveeseen kulttuuriin. Vielä meillä ei sitä ole, ja jos joku muuta väittää, valehtelee joko itselleen tai kuulijoille.