Presidentinvaalit päätyivät jälleen kerran toiselle kierrokselle, jossa tällä kertaa kohtaavat kokoomuksen Alexander Stubb ja valitsijayhdistyksen ehdokas, vihreiden kannattama Pekka Haavisto.
Miksi presidentinvaalissa on käytössä kahden kierroksen malli suoralla kansanvaalilla, ja olisiko sille vaihtoehtoja? Kysyimme politiikan tutkija Jenni Karimäeltä neljä kysymystä vaalijärjestelmästämme.
Miksi presidentinvaaleissa on kaksi kierrosta?
Karimäki näkee vaalijärjestelmän taustalla historian.
Aiemmin vaaleissa äänestettiin presidentin valitsijamiehiä. Vuodesta 1988 alkaen siirryttiin suoraan vaalitapaan, joka korostaa äänestäjien valtaa.
Mauno Koivisto olisi voittanut 1988 vaalit, jos olisi saanut ensimmäisellä kierroksella yli 50 prosenttia äänistä. Lopullinen päätös jäi kuitenkin valitsijamiehille.
Seuraavissa vaaleissa vuonna 1994 valitsijamiehet poistuivat, mutta vaaleissa on yhä toinen kierros, jos kukaan ehdokkaista ei saa yli 50 prosenttia äänistä.
Miten järjestelmä vaikuttaa vaaleihin?
Karimäen mukaan kahden kierroksen vaalijärjestelmä vaatii paljon rahaa toiselle kierrokselle pääseviltä ehdokkailta, koska kampanja-aika on pitkä.
Näissä vaaleissa on puhuttu äänestäjien taktikoinnista, mutta Karimäen mukaan taktikointi koskee myös ehdokkaita.
– Ehdokkaat joutuvat jo ensimmäisellä kierroksella miettimään, että ei tulisi sanottua mitään, mikä poissulkee äänestäjäryhmiä toisella kierroksella.
Karimäen tiedossa ei ole, että nykyistä järjestelmää kohtaan olisi suurta kritiikkiä tai sen muuttamiseksi olisi yleistä painetta.
Millaisia vaihtoehtoja vaalitavalle olisi?
Yksi vaihtoehto nykyiselle järjestelmälle olisi siirtoäänivaalitapa, jonka väitöskirjatutkija Veikko Isotalo mainitsi Helsingin Sanomissa.
Silloin äänestäjät voisivat laittaa ehdokkaita suosituimmuusjärjestykseen.
– Se voisi viedä vaaleista taktikointia ja spekulointia pois, Karimäki arvelee.
Miten presidentit aiemmin valittiin?
Vuoteen 1988 saakka kansalaiset äänestivät puolueiden valitsijamiehiä, jotka valitsivat presidentin. Vuoteen 1982 saakka valitsijamiehet saattoivat antaa äänensä kenelle vain, myös ehdokkaille, joiden ei julkisuudessa tiedetty olevan ehdolla.
Näin kävi vuonna 1925, kun valitsijamiehet nostivat mustana hevosena presidentiksi Lauri Relanderin. Myöhemmin samanlaisia yllätyksiä ei tullut.
Kaikki sisällöt presidentinvaaleista löydät Ylen vaalisivulta.