Kun 17-vuotias Jukka Behm luki Mika Waltarin Valtakunnan salaisuuden, hän tiesi haluavansa kirjailijaksi. Sitä ennen mikään kirja ei ollut hirveästi sykähdyttänyt.
– Tämä kirja jostain syystä vei mennessään. Ajattelin, että minä haluan myös kirjoittaa kirjan, jotta joku muu voisi kokea saman lukemalla minun kirjani, kertoo Jukka Behm.
Nyt hän onnistui. Behmin viime kesänä julkaistu nuortenkirja Ihmepoika Leon voitti tammikuussa Topelius-kirjallisuuspalkinnon ja oli viime vuoden puolella myös lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaana.
Ennen kaikkea kirja on kerännyt kiitosta lukijoilta ja saanut aikaisemmin lukemista vierastaneet nuoret tarttumaan kirjaan. Behm on löytänyt avaimen nuorten lukuinnostukseen, mutta ei itsekään tiedä, miten näin tapahtui. Sen hän tietää, että jännite täytyy saada aikaiseksi jo kirjan alussa.
– Siinä täytyy olla heti jotain kutkuttavaa. Peli on menetetty, jos sivun tai kahden jälkeen lukija ei löydä kirjasta mitään kiinnostavaa. Mielellään jo ensimmäinen lause saisi olla sellainen, että se vetäisi mukaansa, sanoo Jukka Behm.
Pitkään haudottu
Leonin tarina oli muhinut Behmin päässä jo pitkään. Ajatus syntyi silloin, kun hänen omat lapsensa ahmivat Harry Pottereita, mutta niiden jälkeen juuri mikään ei kiinnostanut. Jukka Behm halusi kirjoittaa jotain Pottereiden kaltaista.
Ihmepoika Leon on Englantiin sijoittuva tarina 13-vuotiaasta pojasta, joka asuu sukulaisperheen luona pikkukaupungissa. Hänen nettiin julkaisemansa temppuvideot jalkapallon kanssa tavoittavat kykyjenetsijän, joka hakee hänet Lontooseen fiktiivisen jalkapallojoukkueen akatemiaan.
Pian nuoren jalkapallotähden erityiskyvyt ovat kaikkien tiedossa.
Kehuja ja kritiikkiä
Ihmepoika Leon on saanut mairittelevia kirja-arvosteluja ja ylistystä esimerkiksi äänikirjapalveluiden käyttäjien arvioissa. Niiden lisäksi Behm on saanut lukijoiden vanhemmilta viestejä, kuinka viimeinkin lapselle on löytynyt mieluinen kirja.
– Vanhemmat ovat olleet huolissaan ja yrittäneet etsiä lukemista, ja nyt on löytynyt lapselle ensimmäinen kirja, mikä on kolahtanut. Palaute on tuntunut hyvältä, sanoo Jukka Behm.
Behmille tulleissa viesteissä on kerrottu, että kirjaa on luettu jopa useampaan kertaan. Yksi lukija oli jopa ryhtynyt itse kirjoittamaan tarinalle jatkoa.
Jukka Behm kertoo törmänneensä myös kirjaan kohdistuvaan kritiikkiin, jota hän ei aivan ymmärrä. Liki 400-sivuista kirjaa on pidetty liian paksuna heikosti lukeville.
– Jos tarina kiinnostaa ja imee mukaansa, niin eikö se ole hyvä, että luettavaa on vähän enemmän. Jos kirjaa ei jaksa lukea, niin sen voi lopettaa muutaman sivun jälkeen.
Näin Jukka Behm kehottaa toimimaan kaikkien kirjojen kohdalla, jotka eivät imaise mukaansa ja etsimään kirjan, joka imaisee.
– Eivät kaikki kirjat sykähdytä. Kun kokeilee lukemista ja erilaisia kirjoja, löytyy se, jonka parissa kaikki muu unohtuu. Sellaisen kokemuksen jälkeen varmasti yrittää löytää toisenkin kirjan.
Leonin tarinalle on tulossa jatkoa kesäkuussa, kun Enkelin nyrkki julkaistaan. Kolmaskin osa on suunnitteilla. Siinä Behm aikoo saada tarinan päätökseen.