Tilastokeskuksen mukaan Suomessa on kuollut 31 alle 15-vuotiasta lasta väkivallan seurauksena viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Kysyimme Lastensuojelun keskusliiton vaikuttamistyön ja kehittämisen johtajalta Oona Ylöseltä, minkä tulisi muuttua, että vastaavaa ei pääsisi enää tapahtumaan. Ylönen on tehnyt töitä lastensuojelun parissa 25 vuoden ajan.
1. Sosiaalityön resurssit kuntoon
Monella hyvinvointialueella sosiaalityön henkilöstömäärä ei ole riittävä. Yhdellä sosiaalityöntekijällä saa olla vastuullaan enintään 30 lasta.
Työ vaatii Oona Ylösen mukaan sellaisia erityistaitoja, joita jokaisella sosiaalityötekijällä ei välttämättä oman tutkintonsa tai työkokemuksensa pohjalta ole.
– Laillistetut sosiaalityöntekijät ovat yhteiskuntatieteiden tai valtiotieteiden maistereita, tutkinnossa ei erikoistuta lastensuojeluun. Mielestäni lastensuojeluun työllistyminen edellyttäisi täydennyskoulutusta, Ylönen arvioi.
Tragedian riski on aina suurempi, jos päteviä sosiaalityöntekijöitä ei ole riittävästi saatavilla.
2. Monialaista lastensuojelua
Ylönen toivoo, että eri ammattilaisten välistä yhteistyötä tehostettaisiin. Lastensuojelun tulee saada riittävän kattavasti tietoa esimerkiksi poliisia ja terveydenhuollon työntekijöitä perheiden tilasta.
– Peruspalveluiden työntekijöillä tulisi olla entistä parempi mahdollisuus lastensuojelun konsultointiin. Näin paranisi myös uskallus asettua lapsen puolelle, Ylönen sanoo.
Ylösen mielestä myös sosiaali- ja terveysalan johdon esihenkilöiden tulisi selkeästi asettua työntekijöidensä tueksi lastensuojeluasioissa ja olla omalta osaltaan varmistamassa monialaisen työskentelyn edellytyksiä.
Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen vieraili Ylen A-studiossa 26. helmikuuta keskustelemassa lastensuojelun tilanteesta.
3. Selkeät reitit avun piiriin
Ammattilaisten lisäksi jokaisella aikuisella on mahdollisuus auttaa lähellä olevia lapsia.
Ylösen mielestä huoli lapsesta on aina riittävä syy puuttua tilanteeseen. Ensimmäisenä ei tarvitse tehdä lastensuojeluilmoitusta, vaan mielenkiinnon osoituksella voi päästä jo alkuun.
– Lapsen huoltajilta voi kysyä kuulumisia tai tarjota apuaan. Vakavammissa tilanteissa apua on hyvä pyytää ammattilaisilta. Aina vanhemman omat voimavarat eivät riitä avun hakemiseen tai tilanteen hahmottamiseen, Ylönen ohjeistaa.
Sosiaalipalveluista voi kysyä neuvoa lähestymistapaan, jos lapsen vointi huolettaa. Lapsesta huolestuneen aikuisen ei tarvitse tietää, tarvitseeko lapsi lastensuojelun apua, vaan selvitys on sosiaalityön vastuulla.
Ylösen mielestä aikuisille suunnatuissa sotepalveluissa tulisi entistä herkemmin ajatella aikuisen vointia ja mahdollisia kotona asuvia lapsia.
– Ihmisen arkeen ja elämään voi kuulua lapsia, jotka ovat hänen hoivansa ja turvansa varassa. Vakavammissa tilanteissa tulee tehdä lastensuojeluilmoitus. Yhteiskunnan kuitenkin ensisijaisesti tulisi tukea vanhempia.
4. Oppia virheistä
Lapsia kuolee joka vuosi Suomessa väkivallan seurauksena. Ylösen mielestä järkyttävistä tilanteista tulisi oppia ja tehdä muutoksia yhteiskunnassa.
– Jokaisen lasten ja perheiden kanssa työskentelevän pitäisi asennoitua lapsen suojelemiseen. Kaltoinkohtelu olisi helpompaa havaita. Lapsi voi antaa pieniäkin vihjeitä siitä, ettei kaikki ole kunnossa.
Asioista keskustelu voi myös Ylösen mielestä auttaa estämään uusia tragedioita.
– Pelkkä epäkohtien selvittäminen ei kuitenkaan riitä, vaan siitä tulisi seurata myös tekoja.
Ylönen toivoo, että lapsia kohtaavat ammattilaiset asennoituisivat kaikkien lasten suojaksi.
– Tärkeää on muistaa se, ettei kaikkien tarvitse tehdä tässäkään asiassa kaikkea. On hyvä selvittää ja miettiä sitä, kuinka juuri minä voin auttaa.
Miksi äiti tai isä surmaa lapsensa? Vuonna 2015 julkaistussa raportissa käsiteltiin suomalaisia lasten surmia 2000-luvun alkupuolelta. Toimittaja Annukka Roininen.
Juttua muokattu 1.3.2024 kello 8:16: poistettu virheellinen tieto, joka koski viranomaisyhteistyötä.