"Tehtävä on ihmistä suurempi", uusi tasavallan presidentti Alexander Stubb totesi tänään virkaanastujaispuheessaan eduskunnassa.
Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen maiseman muutos puolestaan on niin valtava, että presidentin henkilön vaihtuminen ei voi sen merkittävyyden kanssa kilpailla. Sen tietävät sekä Sauli Niinistö että Stubb.
Sekä vanha että uusi presidentti kiinnittivät maailman muutokseen runsaasti huomiota puheissaan eduskunnalle: Suomi on Natossa, YK on heikentynyt, Venäjä sotii Euroopassa. Maailmanpoliittinen yhteistyö on sirpaloitunutta ja valtaa jaetaan uudelleen.
Natoon toki liityttiin jo Sauli Niinistön kauden lopuksi ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan käynnistyi kaksi vuotta sitten. Silti Alexander Stubbista tulee ensimmäinen Suomen ulkopolitiikan kippari, joka seilaa lähtökohtaisesti aivan uusilla vesillä.
Venäjä-diplomatia syväjäähän
Huhtikuun alussa 56 vuotta täyttävä Alexander Stubb ei itse ilmoita pyrkivänsä mihinkään merkittävään linjamuutokseen 75-vuotiaan Niinistön jälkeen. Jatkuvuutta korostaakseen Stubb mainitsi virkaanastujaispuheessaan paitsi Niinistön, myös Tarja Halosen ja Martti Ahtisaaren.
Rauhan ihannetta ja kansainvälistä, sääntöpohjaista järjestelmää muistetaan jatkossakin korostaa.
Stubb tarjoaa omaksi linjakseen ”arvopohjaista realismia”. Ajatusta siitä, että pyrkimykset rauhaan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen on mahdollista yhdistää vahvaan puolustuskykyyn ja vuorovaikutukseen myös autoritääristen maiden kanssa.
Tosiasiassa arvopohjainen realismi näin ymmärrettynä on ollut myös aiempien presidenttien linja.
Ulkopolitiikan teko kuitenkin muuttuu kuin itsestään, koska maailma ympärillä on nyrjähtänyt uuteen asentoon.
Sauli Niinistö vaali suurimman osan kaudestaan kahdenvälistä suhdetta Venäjään, niin kuin Suomessa on vuosikymmenet tehty. Uusi presidentti Stubb kertoi kampanjansa aikana, ettei haluaisi edes kuulla, mitä asiaa Venäjän presidentillä Vladimir Putinilla on, jos tämä päättäisi soittaa.
Stubbin kabinettiin ei nimetty lainkaan erityisiä Venäjä-osaajia. Stubb tekee kautensa ensimmäisen työvierailun Nato-harjoitukseen Pohjois-Norjaan. Ensimmäinen virallinen valtiovierailu sentään kohdistuu tutusti Ruotsiin, joka sekin tosin pian on sotilasliiton jäsen.
Ilmeistä on sekin, ettei Putin taida enää soitella. Tiedotustilaisuudessaan Presidentinlinnassa presidentti Stubb kertoi, ettei ole saanut Venäjältä onnitteluja, eikä ole sellaisia odottanutkaan.
Juurevasta fundeerauksesta kolmeen pointtiin
Kyllä Stubbin ja Niinistön henkilökohtaisilla eroillakin jotakin merkitystä on. Ilmeisimmät niistä liittyvät heidän ikäänsä, olemukseensa sekä tapaansa olla ja puhua.
Sauli Niinistö on puntaroinut asioita verkkaiseen tyyliin, vanhahtavaa kieltä viljellen. Hän on liittynyt pitkään presidentilliseen jatkumoon käyttäessään kielikuvia ja vertauksia ja jättämällä välillä pääviestinsä osittain kuulijan tulkittavaksi.
Niinistö on esiintynyt perisuomalaista vaatimattomuutta tavoitellen, vaikka ei aina siinä olisi onnistunutkaan.
Stubb puolestaan on kansainvälisen huippudiplomaatin perikuva ja on antanut säihkeen säihkyä.
Hänellä on ollut – ainakin tähän päivään asti – tapana jäsentää ajatuksiaan täsmällisinä pointtikokoelmina tai vaikkapa merkittävien vuosilukujen listoina. Puhe on suorempaa, nopeampaa ja yksitulkintaisempaa, jolloin mahdolliset virheetkin näkyvät selkeämmin.
Sauli Niinistön suosio oli koko hänen 12-vuotisen presidenttikautensa ajan hämmästyttävän suurta.
Myös Stubbista voi tulla pidetty presidentti. Hänellä on kaikki mahdollisuudet kääntää omat hyveensä, kuten vaikkapa mittava kielitaito tai sosiaalinen sulavuus kansainvälisillä kentillä, kansansuosioksi, vaikka Niinistön vahvuudet olivatkin toisaalla.
Kansalaisten enemmistön taipumus, jos nyt ei suorastaan rakastaa, niin ainakin pitää istuvasta presidentistään voi hyvinkin sallia huomattavankin tyylinmuutoksen.