HERAT Juuri kun alatte uskoa, että kaikkien ihmisten tulisi elää ihmisten lailla / He lyövät kätesi rautoihin, vapautesi muuttuu pidätykseksi, se muuttuu vankilaksi.
Näin kirjoittaa 15-vuotias runoilija Fatima läntisessä Afganistanissa sijaitsevasta Heratin kaupungista. Hän osoittaa sanansa tyttöjen ja naisten oikeuksia rankasti rajoittaneelle Taliban-hallinnolle.
Fatima, kuten suurin osa muistakin afganistanilaisista yli kuudesluokkalaisista tytöistä ja nuorista naisista, suljettiin pois kouluista Talibanin tultua valtaan elokuussa 2021. Hänelle runoista on tullut tärkeä itseilmaisun keino toivottomassa tilanteessa.
– Suurin osa runoistani käsittelee ongelmia, joita kohtaan yhteiskunnassamme, hän kertoo erään järjestön tiloissa keskikaupungilla.
Fatima ei ole ainoa Talibanin vallan alla runoja kirjoittava afganistanilainen tyttö tai nainen. Kirjastohuoneeseen on kerääntynyt joukko nuoria naisia, jotka ovat tavanneet täällä säännöllisesti jo vuosien ajan.
Yle ei julkaise tyttöjen ja naisten oikeita nimiä tai näytä heidän kasvojaan turvallisuussyistä. Samasta syystä emme myöskään nimeä järjestöä, jonka tiloissa haastattelut tehtiin.
Historiallista Heratin kaupunkia pidetään Afganistanin kulttuurisena pääkaupunkina. Se tunnetaan myös taiteilijoiden, suufilaisten mystikkojen ja runoilijoiden kehtona. Nämä naiset jatkavat traditiota Talibanista huolimatta.
Naiset eivät uskalla kirjoittaa yhtä vapaasti kuin ennen
– Määrämme on noussut todella paljon, sillä koulut ja yliopistot on suljettu, sanoo Farkhunda, 35, joka on ollut mukana tämän runoyhdistyksen toiminnassa alusta alkaen, jo 15 vuotta.
Farkhunda itse työskenteli yliopistolla kirjallisuuden lehtorina ennen Talibania. Monet hänen entisistä opiskelijoistaan ovat löytäneet tiensä kokouksiin opettajansa kautta. Naisia ja tyttöjä kokoontuu tänne viikoittain noin 30.
Tähän saakka Taliban on antanut runoilijoiden jatkaa tapaamisiaan sillä ehdolla, että naiset ja miehet kokoontuvat erikseen.
– Jo ennen Talibania käsittelimme runoudessamme naisten vaikeaa tilannetta Afganistanissa. Teemme näin edelleen, mutta emme yhtä vapaasti kuin ennen, Farkhunda kertoo.
Kokouksissa naiset tuntevat olevansa jossain määrin turvassa, sillä talibanit eivät voi tulla sisälle naisten tilaan. Silti naiset pelkäävät, että joku saattaisi ilmiantaa heidät – tai tarkemmin sanottuna heidän runonsa.
– Taliban on pidättänyt joitain runoilijoita heidän käsittelemiensä aiheiden vuoksi, Farkhunda kertoo.
Runot käsittelevät nyt entistä enemmän yhteiskunnallista tilannetta
Yaara, 18, alkoi kirjoittaa runoja rakastuttuaan – sekin jo vallankumouksellista äärivanhoillisessa maassa, jossa avioliitot ovat lähes poikkeuksetta järjestettyjä.
Nyt Talibanin tultua valtaan Yaaran runojen teemat ovat vaihtuneet täysin:
Olen tämän päivän tytär, karitsa susien keskellä / Kadotin itseni tähän pimeyteen / Voi äitini, puen nyt sinun kohtalokkaat vaatteesi ylleni / Olen väsynyt, äitini, niin kuin olen ollut syntymästäni lähtien.
Runossaan Yaara puhuttelee omaa äitiään, joka eli 1990-luvulla nuoruuttaan edellisen Taliban-hallinnon alla. Nyt Yaara on itse saman tilanteen edessä.
Nuorella tytöllä oli paljon unelmia tulevaisuutensa suhteen. Yaara haluaisi palata kirjoittamaan rakkaudesta.
– Haluaisin pystyä unelmoimaan taas.
Mutta Yaaralle se vaikuttaa nykyään mahdottomalta ajatukselta.
– Nyt toivon vain voivani elää kuin täysivaltainen ihminen – toisin kuin talibanit haluavat.
Synkät aiheet kertovat masentavasta sielunmaisemasta
Sufiya, 19, aloitti kirjoittamisen vasta Talibanin tultua valtaan. Runoilijoiden kokoukset olivat hänelle ainoa paikka, missä hän saattoi keskustella vapaasti muiden naisten kanssa kodin ulkopuolella.
Sufiyan kirjoittama novelli kertoo kahdesta siskoksesta, joista toinen on sokea.
– Sokea tyttö on rakastunut mieheen, jonka kanssa hän haluaisi mennä naimisiin. Mutta hänen perheensä ei suostu tähän.
Perheen rooli naisten elämässä on Afganistanissa valtavan suuri, ja ongelmia riittää ilman Talibaniakin.
– Tyttö päätyy tarinassa itsemurhaan, Sufiya sanoo.
Sufiya löysi inspiraation tarinaan oikeasta elämästä. Tarina oli hänen entisen luokkatoverinsa, itsemurhaa lukuun ottamatta. Sen Sufiya lisäsi dramaattisena keinona.
Vaikeista aiheista kirjoittaminen antaa naisille silti toivoa
20-vuotiaan Dunyan novelli on hyvin samankaltainen.
– Se käsittelee tyttöä, jonka perhe pakottaa hänet menemään naimisiin, Dunya kertoo.
Tarinassa tyttö yrittää kaikkensa, että hän voisi välttää avioitumisen, mutta perhe ei kuuntele häntä. Tyttö haluaa jatkaa opintojaan, mikä ei yleensä ole mahdollista afganistanilaisille naisille naimisiinmenon jälkeen.
– Niinpä hän yrittää lopulta itsemurhaa, Dunya kertoo.
Tyttö jää kuitenkin tarinassa henkiin ja päätyy kokeilemaan viimeistä oljenkorttaan: hän yrittää hakea avioeroa. On kuitenkin liian myöhäistä. Afganistanin entinen hallinto kaatuu ja Taliban tulee valtaan.
– Tämä on minun tarinani, Dunya paljastaa.
Dunya on edelleen naimisissa. Hänen mukaansa Taliban-hallinnon tuomarit eivät ole myöntäneet hänelle avioeroa.
Nyt kirjoittaminen ja viikoittaiset tapaamiset ovat hänelle ainoa toivon lähde.
Tila naisten ympärillä kuitenkin kutistuu jatkuvasti, ja monella on mielessä vain yksi ratkaisu: pako maasta.