Alice Rohrwacher toivoo, että kamera olisi hänen kasvojensa vasemmalla puolella. Se on parempi, hän selittää englanniksi vahvalla italialaisella aksentilla.
Kyse ei ole niinkään diivailusta kuin kamerakammosta. Hän sanoo kuvaamista ”kidutukseksi” ja on etukäteen toivonut, ettei haastattelua videoitaisi.
Ja puhuisiko diiva italialaisen maaseudun puolesta tai haaveilisi kapitalismin sortumisesta?
Sellaiset asiat kiinnostavat Rohrwacheria, joka on Sodankylässä tekijävieraana nyt toistamiseen. ”Ihme”, hän sanoo, sillä festivaalille ei yleensä kutsuta tekijöitä toistamiseen.
Vuoden 2014 ensivierailun jälkeen Rohrwacherista on tullut italialaisen nykyelokuvan tärkeimpiä nimiä. Hän on pokannut tärkeitä palkintoja Cannesin elokuvajuhlilla (The Wonders, 2014, ja Happy as Lazzaro, 2018), ohjannut kuumaa brittitähteä Josh O'Connoria La Chimerassa (2023) ja ollut Oscar-ehdokkaana lyhytelokuvalla Le pupille (2022).
Jälkimmäiseen musiikit teki suomalainen Cleaning Women -yhtye, jonka keikan Rohrwacher näki Sodankylässä ja vaikuttui.
Rohrwacherin elokuvat sijoittuvat maaseudulle, missä hänkin asuu. Siellä ohjaaja on huomannut, kuinka hänen kotimaansa on muuttunut.
– Jokin paha on mennyt ihmisten sydämiin.
Maaseudun ääni
42-vuotias Rohrwacher varttui Firenzen lähellä reilun 10 000 asukkaan kylässä nimeltä Fiesole. Sukunimi tulee saksalaiselta isältä, joka tarhasi työkseen mehiläisiä.
Rohrwacher ja hänen siskonsa Alba suuntasivat taiteisiin. Albasta tuli näyttelijä, joka esiintyy myös useimmissa siskonsa ohjaustöistä. Alice opiskeli Torinossa kirjallisuutta ja ohjaa nyt elokuvia.
Niissä Rohrwacher kuvaa usein pieniä maaseudulla eläviä yhteisöjä, jotka kuhisevat, mutta liikkuvat kuin yhtenä organismina. Happy as Lazzarossa hengaillaan tupakkatilalla raatavien torpparien ja työläisten kanssa, La Chimerassa seurataan hautoja ryöstäviä konnia.
– Lapsena minun yhteisöni olivat mehiläiset. Olin kiinnostunut siitä, miten ne elävät yhdessä kuin yhtenä samana kehona, Rohrwacher kertoo.
Hänen elokuvissaan nähdään rinnan tunnettuja ammattinäyttelijöitä sekä amatöörejä. Jälkimmäiset tulevat monesti umbrialaisesta parin tuhannen asukkaan kylästä Castel Giorgiosta, missä ohjaaja viihtyy ison osan vuodesta.
Rohrwacher haluaa tuoda ihmisiä yhteen.
– Yleensä ajattelemme rajojen erottavan paikkoja. Mutta ne ovat myös paikkoja, joissa voimme kohdata, jakaa asioita ja muuttaa maailmaa.
”Ansaitsemme Italiassa sen, mitä tapahtuu”
Maaseudulla eläessään Rohrwacher kokee, että pahuus on levinnyt ihmisiin. Hän sanoo rasismin yleistyneen ja asenteiden muualta tulleita kohtaan muuttuneen väkivaltaisemmiksi.
Lähteminen ei silti ole ohjaajalle vaihtoehto. Hän haluaa muistuttaa, etteivät syrjäseudut ole tyhjiöitä. Niissäkin on elämää ja potentiaalia.
Eikä ongelma ole vain maaseudussa: ajattelu ja asenteet ovat ohjaajan mukaan koventuneet halki maan. Laitaoikeistolainen Italian veljet -puolue voitti vuoden 2022 parlamenttivaalit. Puolue oli ykkönen myös hiljattaisissa eurovaaleissa.
– Fasistiraukat kuvittelevat, että heillä on ideoita, vaikka oikeasti he ovat vain talouden orjia, Rohrwacher kuittaa pääministeripuolueen voitot.
Hän on lopen kyllästynyt tarinoihin, joita poliitikot tarjoavat. Italiassa niin oikeisto kuin vasemmistokaan eivät pysty hänen mielestään tarjoamaan oikeita uusia vaihtoehtoja.
Kansallista identiteettiä rakennetaan nyt vastakkainasettelun ja vihollismentaliteetin keinoin.
– Ansaitsemme Italiassa sen, mitä nyt tapahtuu, koska emme enää pidä menestyksen merkkinä sitä, että asioista pidetään huolta. Lakkasimme olemasta mukavia. Italia tunnettiin kaikkialla maana, jossa ihmiset ovat mukavia. Nyt he eivät ole.
Kapitalismin museo
Rohrwacherin uusimmassa elokuvassa La Chimerassa rosvojoukko ryövää etruskien hautausmaita ja myy sieltä löytyvät esineet eteenpäin. Maailman museoihin on päätynyt ryövättyjä artefakteja miljoonien edestä.
Elokuvaa näytetään kirjoitushetkellä teattereissa vielä ainakin Helsingissä.
Ohjaaja sanoo rakastavansa arkeologiaa, koska siinä on kyse tulevaisuudesta: arkeologia opettaa, että kaikki sivilisaatiot päättyvät.
– En malta odottaa, että näen kapitalismin museon. Ihmiset kysyvät kolikoista: Mitä tämä on? Rahaa? Mitä on raha?
Mahtavimmatkin sivilisaatiot päättyvät, Rohrwacher sanoo:
Rohrwacher on tulevaisuuden suhteen vähintään utelias. ”Äly vie minua pessimismiin, mutta tahto optimismiin”, ohjaaja siteeraa italialaista filosofia Antonio Gramscia.
– Tiedän, että asiat tulevat huononemaan vielä hetken. Maailmassa on paljon kärsimystä, katastrofeja, sotaa. Mutta haluan ajatella, että tämän jälkeen luvassa on jotain muuta, ohjaaja sanoo.
Hän toivoo, että tämän hetken poliittinen keskustelu päätyy vanhainkoteihin ja nuoret muuttavat maailmaa tavoilla, joita emme osaa edes kuvitella.
Ja jos sivilisaatio päättyy ja maailma jatkaa ilman meitä, on sekin ”oikein hyvä lopputulos”.
Tältä näytti Rohrwacherin ensimmäinen vierailu Sodankylään vuonna 2014: