Sodankylän elokuvajuhlat on tunnelmaltaan yksi ainutlaatuisimmista festivaaleista. Keskiyön auringon alla kohtaavat maailman kuuluisimmat elokuvaohjaajat, elokuvan nousevat nimet, kansainvälinen yleisö ja tavallinen sodankyläläinen välittömässä ja lämpimässä ilmapiirissä.
Nyt tämänkin festivaalin peikkona ovat hallituksen kaavailemat säästöt kulttuuritapahtumien rahoituksessa.
Sodankylän henki
Elokuvaohjaaja Heikki Kujanpää on ollut Sodankylässä monessa roolissa. Hän on nähnyt festivaalin kaikki puolet ja pitää Sodankylän elokuvajuhlia kokoaan suurempana tapahtumana.
Sodankylän henki syntyy niistä tuhansista ihmisistä, jotka kävijäpolvi toisensa jälkeen kokee, että tämä on jollain tavalla heidän oma ja erityinen festivaali.
Sodankylän henki näkyy ja kuuluu Kujanpään mielestä paikalla olevasta väestä. He tekevät festivaalin yhdessä, olivatpa he sitten elokuvaohjaajia, näyttelijöitä tai tavan tallaajia. Kujanpää on iloinen tapahtuma saavuttamasta maineesta.
– Tämän ilon vastapainona meillä on synkkiä pilviä tuolla taivaalla. Mitä tapahtuu, jos hallitus toteuttaa kaikki kulttuurileikkauksensa. Tämänkin tapahtumaan vaatimaton julkinen rahoitus on vaakalaudalla. Ja se on järjetöntä.
Kujanpään mukaan Sodankylän elokuvajuhlat säteilee ja hehkuu niin paljon kaikkeen muuhunkin. Vaikutus on Kujanpään mukaan valtava. Kulttuuriala on Kujanpään mukaan kaiken perusta.
Sodankylän elokuvajuhlien hallituksen jäsen Heikki Kujanpää tulee Sodankylään kuin kotiinsa. Festivaalin tunnelma on ainulaatuinen ja hän vertaa Sodankylä elokuvajuhlia road movieen. Niissäkin ollaan matkalla johonkin, jota ei koskaan tiedä.
– Ihmiset lähtevät tänne yhteiselle matkalle keskelle ei mitään. Ja niissä road moviessa omaa elämää katsotaan eteenpäin ja se mikä jää taakse, niin on siellä takana.
Kujanpäälle tämä on se alkukesän kukinta-aika, kun kaikki uusi tapahtuu ja festareilla kaikki alkaa uudestaan.
Yli kolmekymmentä kertaa Sodankylässä talkoissa
Helsinkiläinen kulttuurin moniottelija Axa Sorjanen on ollut Sodankylän elokuvajuhlilla lähes aina. Viimeiset 20 vuotta hän on ollut vapaaehtoistyöntekijänä juhlilla monissa tehtävissä. Nyt juhlitaan 39. kertaa kaiken kaikkiaan.
– Sodankylä henki on, että tämä on festivaali, joka tehdään yhdessä. Festivaalin henkilökunta ja talkoolaiset, mutta myös yleisö tekevät tätä yhdessä.
– Suurimmalle osalle ihmiselle tänne tuleminen on aikamoisen vaivan takana ja ihmiset ovat jotenkin herkistyneet, tuntevat asiat voimakkaammin ja näkevät elokuvat vähän isompina ja emotionaalisempina kuin näkisivät katsoessaan niitä Tennispalatsissa Helsingissä.
Sodankylän elokuvajuhlilla on kova maine maailmalla. On ohjaajia, jotka ovat halunneet tulla festarille vuosia ja on ohjaajia, jotka ajattelevat, että on kunnia-asia päästä Sodankylään.
– Kyllähän tänä vuonnakin Leos Carax on suuri maailmantähti tämän vuoden päävieraista tunnetuin. Silti hän on täällä kuin Mustanaamio, kuin kuka tahansa.
Axa Sorjanen tietää senkin, että Sodankylän elokuvajuhlilla jos vetää smokin niskaan, niin tuntee itsensä niin naurettavaksi, että ei kehtaa hotellihuoneesta poistua. Sorjasen mukaan sitä korostaa vielä Sodankylän arkkitehtuurin tietty rumuus.
– Se muuttaa kaiken koketeeraamisen ja paskantärkeyden ihan naurettavaksi saman tien. Eli se, että se elokuva nousee keskiöön. Kyllä tää yhteisöllisyyden henki on niin vahva, että eihän sitä mikään tapa.
Axa Sorjanen pitää tärkeänä, että julkiset tahot ymmärtäisivät tapahtuman merkityksen. Myös välillisen taloudellisen merkityksen, joka on valtava.
– Kyllä Sodankylän yrittäjät ja paikalliset kapakoitsijat kiittävät, kun menee sekalaisia karkkeja ja olutta aikamoinen määrä tässä näiden päivien aikana. Kyllähän nyt missä tahansa maailmalla pyydät ihmisen mainitsemaan yhden asian, jonka he tietävät Sodankylästä, niin se ei ole Pertti Ukkola.
Sodankylä on Katja Gauriloffin elokuvakoulu
Elokuvaohjaaja Katja Gauriloff on vieraillut Sodankylässä jo useamman kerran. Elokuvafestivaali keskellä ei mitään on kuin nuoruuden unelmien täyttymys.
– Tämä on ollut yksi kasvupaikoistani, osa minun elokuvan tekijäksi kasvamista.
Katja Gauriloff alkoi vierailla Sodankylässä opiskeluvuosien alussa ja sillä tiellä hän on vieläkin. Hän kertoo saaneensa parhaita elokuvakokemuksia ikinä. Bonuksena vielä, että kaikki hänen omat elokuvansa on Sodankylässä näytetty.
Gauriloff muistaa ensimmäisen mykkäelokuvanäytöksensä jostain parinkymmenen vuoden takaa. Hän päätyi istumaan vip-katsomoon. Sitten siellä Aki Kaurismäki avasi kossupullon ja laittoi sen kiertämään yleisön joukkoon ja se päätyi Gauriloffin käteen.
– Otin siitä sitten ryypyn ja jotenkin se varmaan vihki minut sitten elokuvataikamaailmaan.
Viime viikolla Katja Gauriloffilla oli Sevettijärvellä ensimmäinen näytös viimeisimmästä elokuvastaan Je`vida.
Ympyrä on sulkeutunut ja pajatso tämän aiheen osalta tyhjentynyt. On uusien aiheiden aika. Katja Gauriloff sanoo, että työn alla on jo pari, kolme uutta käsikirjoitusta.