– Suomen presidentti on kansan suosikki, vaikka olisi lumiukko tai puupökkelö. Alexander Stubb ei sitä paitsi ole kumpaakaan. Kyllähän hän pärjää Ruotsin kuninkaan illallisilla hyvin. Toisaalta: kuka ei pärjäisi, kun ruuat tuodaan eteen ja sali on hulppea.
Näin lataa kielitieteilijä ja tietokirjailija, dosentti Janne Saarikivi. Hänen mukaansa Suomen presidentin tehtävä on sillä tavalla helppo, että päivänpolitiikan kiemuroiden yläpuolella oleva valtionpäämies on aina suosittu. Suomalaiset ovat siinä mielessä kiitollisia alamaisia, että he katsovat aina johtajiaan kuuliaisesti yläviistoon.
– Mielestäni Stubbin toiminta presidenttinä on tähän mennessä ollut aika tavalla juuri sitä, mitä häneltä saattoi odottaakin. Eli onhan hänessä blingblingiä ja sujuvaa ulosantia.
Saarikiven havaintojen mukaan Suomen nykyinen valtiollinen johtaja on aina pärjännyt hyvin kansainvälisillä kentillä, mutta vastaavasti suhteellisen heikosti kansallisissa tehtävissä.
Kokoomustaustainen Stubb on Suomen tasavallan 13. presidentti. Hän aloitti Sauli Niinistön seuraajana 1. maaliskuuta.
Tässä jutussa neljä eri alojen asiantuntijaa arvioi, kuinka Stubb on tehtävässään onnistunut ja mitä tapahtuu seuraavaksi. 13.–14. kesäkuuta Stubb isännöi ulko- ja turvallisuuspolitiikan Kultaranta-keskusteluja.
Kansainvälisyyttä ja dynamiikkaa
Riina Bhatia on kolmekymppinen tulevaisuuden tutkija ja yksi kansalaisjärjestö Rethinking Economics Suomen perustajista. Järjestö pyrkii monipuolistamaan taloustieteen opetusta sekä yhteiskunnassa käytävää talouskeskustelua.
Bhatian mielestä Stubb ei ainakaan toistaiseksi näytä merkittävästi eroavan edeltäjistään.
Bhatia arvioi Stubbin onnistuneen tähän mennessä ”ihan hyvin”.
– Stubb on henkilönä tuonut presidentti-instituutioon omalla olemuksellaan ja suorasanaisella ulosannillaan uudenlaista ponnekkuutta. Hänestä huokuu nuorehko ja nopeatempoinen fiilis. Ja onhan hänessä tiettyä karismaa.
Bhatian poliittinen koti on vihreissä. Hän on vihreiden varavaltuutettu Helsingin kaupunginvaltuustossa ja lisäksi puoluevaltuuston varajäsen.
– Suurissa linjoissa Stubb näyttäytyy Suomen perinteisen ulkopoliittisen linjan jatkajana. Hän solahtaa melko sujuvasti osaksi Suomen presidenttien vakiintunutta tapaa johtaa maataan. Ei siis mitään yllätyksiä tässä suhteessa.
Professori: Jatkossa kannattaa miettiä, ovatko kaikki matkat tarpeen
Stubb on jatkanut edeltäjiensä linjoilla muun muassa aktiivisena reissaajana. Tuoreen presidentin ulkomaanmatkat ovat suuntautuneet Norjaan, Ukrainaan, Belgiaan, Ruotsiin, Saksaan, Viroon, Espanjaan ja Latviaan. Kotimaan maakuntamatkoja hän on tehnyt Pohjois-Karjalaan, Pohjanmaalle ja Lappiin.
Jatkossa kannattaa miettiä, ovatko kaikki matkat tarpeen, Tampereen yliopiston valtio-opin professori Tapio Raunio sanoo.
– Erityisesti EU-valtioiden ja EU-instituutioiden suhteen päävastuu on maan hallituksella, joka vastaa EU-politiikasta. Stubbin tulee pysytellä erossa EU-asioista ja muistaa, että ulkopolitiikassa presidentin tulee aina toimia yhdessä hallituksen kanssa.
Yleisesti ottaen Raunio on tyytyväinen Stubbin starttiin.
– Hän on selvästi asettunut presidentin tehtävään, eli hänen toimintansa heijastelee presidentti-instituutioon kohdistuvia odotuksia tai siihen liitettäviä perinteitä. Asioiden kommentointi on ollut valtaosin hillittyä ja varovaista, vaikka hän persoonana onkin rennompi kuin edeltäjänsä.
Myös professori Anu Kantola peukuttaa Stubbin alkukautta Suomen tasavallan presidenttinä.
– Ensimmäiset 100 päivää ovat sujuneet mallikelpoisesti. Presidentillä on symbolista arvoa Suomen kuvana, ja Stubb on jo ehtinyt nostaa esiin suomalaisuuden ydinasioita: konstailemattomuutta ja kansainvälisyyttä. Suomessa on totuttu käyttämään eri kieliä, vaikka vähän ralliaksentillakin, ja liikuttu mielellään maailmalla.
Kantola tunnetaan aktiivisena yhteiskunnallisena keskustelijana. Hän on Helsingin yliopiston viestinnän professori.
– Presidentti on myös instituutio, jonka kautta voi viestiä tehokkaasti, että maailma muuttuu. Stubbin virallinen valokuva on tässä suhteessa täysosuma.
Kaksi kysymysmerkkiä?
Janne Saarikivi näkee kaksi merkittävää kysymysmerkkiä, mitä Stubbin presidenttiyteen tulee.
– Stubb tietää todennäköisesti vain vähän sorateiden ja kapakoiden Suomesta. Kun maakunnat tyhjenevät ja lähiöt ääripäistyvät, presidentti katselee kaikkea tätä sporttilippis päässään ja self help -mantrat suussaan. Mutta entä ne suomalaiset, jotka eivät lähde maratonille, vaan paisuvat kaljasta ja ovat täynnä ivaa sekä halveksuntaa maamme hyväosaisia kohtaan? Nähdäänkö jossain vaiheessa kädenojennus siihen suuntaan?
Toinen kysymysmerkki: Saarikivi huomauttaa, että uuden presidentin kaikki verkostot ovat länsimaissa.
– Stubb osaa kyllä kieliä, mutta ainoastaan niitä, joita puhutaan syvässä lännessä. Maailman tulevaisuus ei kuitenkaan riipu lännestä. Nyt olisi hyvä osata kiinaa ja arabiaa.
Saarikiven mukaan olisi tärkeää, että johtajalla olisi kokemusta myös täysin toisenlaisista yhteiskunnista kuin mitä länsimaissa on. Sellaisista, jotka eivät ole perinteisen käsityksen mukaisia demokratioita, mutta joissa silti elää ihmiskunnan valtaenemmistö.
Ainakin Riina Bhatia jaksaa olla toiveikas sen suhteen, että Stubb huomioi maapallon suuret ihmismassat, niin sanotun globaalin etelän, edeltäjiään paremmin. Merkit ovat hänen mukaansa tässä suhteessa lupaavia.
Globaali etelä -käsitettä käytetään kuvaamaan vastikään teollistuneita tai vasta teollistumassa olevia matalan tulotason maita. Näillä Aasian, Afrikan ja Latinalaisen Amerikan valtioilla on usein taustallaan kolonialistinen historia.
– Uusi presidenttimme puhuu arvopohjaisesta realismista. Toisin sanoen hänen mukaansa on tärkeää pitää kiinni ihmisoikeuksista, demokratiasta ja vähemmistöjen oikeuksista sekä samalla tunnistaa, etteivät kaikki maailman valtiot jaa näitä samoja arvoja. Se, mitä tämä käytännössä tarkoittaa, jää nähtäväksi.
”Entäs sitten, jos Putin kuolee?”
Stubbin valtakauden merkittävin haaste on stubbilaisittain tiivistettävissä kolmeen pointtiin. Ne ovat Venäjä, Venäjä – ja vielä kerran Venäjä.
– Venäjä tulee jatkossa todennäköisesti olemaan tuoreen presidentin se kaikkein kovin haaste, joka voi tuoda mukanaan myös yllätyksiä. Silloin punnitaan Stubbin todellista henkistä kanttia, jota Venäjä luultavasti jossain vaiheessa mittauttaa, professori Kantola visioi.
Saarikiven mukaan suomalaiset poliitikot maalaavat tällä hetkellä kilvan Venäjää toinen toistaan synkemmin värein.
– Entäs sitten, jos Putin kuolee tai syrjäytetään, ja kaikki muuttuu yhdessä yössä? Silloin olisi tärkeää, että ainakin presidentin tiimistä löytyisi henkilöitä, jotka tuntevat muutakin kuin sotilasliitto Naton kuluerittelyt – siis Venäjää. Suomen aiemmat johtajat ovat tähän satsanneet, Stubb tuskin. Tämä saattaa jossain kohtaa kostautua.
Saarikivi muistuttaa, että Suomen presidentit ovat tähän saakka tavalla tai toisella korostaneet idän ja lännen suhteiden liennyttämistä ja tarvetta keskinäiseen ymmärrykseen. Stubbin retoriseen patteristoon tämä ei Saarikiven mukaan enää kuulu. Professori puhuu kolossaalisesta muutoksesta verrattuna aiempaan.
– Siellä on asemointi, jonka mukaan länsi on hyvä ja sillä on oikeat arvot. Itä taas on paha, ja siellä on väärät arvot.
Saarikivi sanoo ymmärtävänsä poliittisen tilanteen, mutta ajattelee, että jonkin verran saatettaisiin tarvita pyrkimystä ymmärtää niitä, jotka käsittävät asiat toisin kuin me täällä maailman onnellisimmaksi kutsutussa maassa.
– Ehkä kaikki eivät halua olla onnellisia ihan samaan tyyliin kuin me.