Ylen lukijoiden mielestä Pariisin kevään Kesäyö-biisi on kuin tehty hämyisellä nuotiolla laulettavaksi.
Se ei ole ihme, sillä laulun alussa istuskellaan samaan tapaan hämärässä kuin nuotiollakin:
Istuin hämärässä, alkoi hetki joka tuntui kuin ei se loppuisi milloinkaan
Mutta hetkinen: tarinahan on menneessä aikamuodossa. Kertooko siis kappale kenties aiemmasta nuotiokitarasessiosta? Oliko siellä isokin remmi istuksimassa?
Hetkeksi hiljaisuus saapui luokseni kuin olento ja huusi: "Älä pelkää maailmaa"
Istuimme hetken yhdessä ja avaruus katsoi meitä
Eli paikalla on laulun kertojan lisäksi myös hiljaisuus, mutta ei kenties muita.
Mutta sitten tulee yllätys:
Ja ulkona kesäyö satoi kasvoille kyyneleitä
Kesäyö olikin ulkona? Muisteleeko laulun kertoja sitä sisätiloista käsin?
Mutta ainakin jossain välissä ollaan oltu myös ulkona, sillä miten muuten voisi herätä rannalta?
Herään rannalta, on yö, kirkkaampi päivää, valopisteet taivaalla liukuvat aamuun
Olen unohtanut mistä tähän kuljin, verhoudun unohduksen kaapuun
No, tällaista pientä unohtelua saattaa suomalaisessa kesäyössä sattua kelle tahansa. Mutta jotain sentään on jäänyt mieleen:
Vaan muistan ilmalaivueita, taivaanrantaan lentäneitä
Äänestäjien selvä suosikki
Arto Tuunelan maalaileva tarina jättää tilaa monille tulkinnoille, ja ehkä juuri sen takia kappaleesta onkin tullut 2000-luvun nuotiokitaraklassikko.
Kappale vei selvän voiton Ylen nuotiokitarabiisiäänestyksessä. Liki 29 prosenttia piti Kesäyötä 2000-luvun parhaana nuotiokitarabiisinä.
Jos äänestystulosta on uskominen, nuotioilta käydään vierailulla myös Maailman toisella puolen (17,8 prosenttia äänistä). Luonnon helmassa muistellaan myös sitä, kuinka kaupungissa Asfaltti polttaa (17,6 prosenttia äänistä).
Kesäyö avasi keikkapaikkojen ovet
Huhtikuussa 2012 julkaistusta, Arto Tuunelan sanoittamasta ja säveltämästä Kesäyö-kappaleesta tuli Pariisin kevät -yhtyeelle tärkeä biisi.
Ennen kappaleen ilmestymistä yhtye oli julkaissut jo kaksi levyä, ja Tämän kylän poikii -kappale soi ahkerasti radiossa. Timo Pennasen Listablogin mukaan se oli ilmestyttyään radioiden toiseksi soitetuin kappale.
Mutta Kesäyö pisti vielä paremmaksi. Kesäkuussa 2012 Kesäyö oli radioiden soitetuin kappale.
Pariisin kevät oli alunperin Arto Tuunelan studioprojekti. Tuunela toimi ”yhtyeen” lauluntekijänä, laulajana, kitaristina ja tuottajana. Mutta kun Pariisin kevään nimissä julkaistut biisit alkoivat saada radiosoittoa, Tuunela kokosi ympärilleen ihka oikean bändin.
Kesäyö syntyi kuiskaamalla
Vuonna 2015 tehdyssä haastattelussa Tuunela kertoi löytäneensä vanhan demon, jossa oli Kesäyö-kappaleen aihio.
– Se demo on tehty keskiyöllä kuiskaamalla. Demossa oli tärkeää se hauras tunnelma, joka ehkä tuli siihen varsinaiseen versioon mukaan, Tuunela muisteli.
– Se oli semmoinen hyvin lyhyessä hetkessä syntynyt idis, josta tuntuu, että se alkuperäinen idea säilyi.
Vaikka Pariisin kevät oli jo joissain piireissä varsin tunnettu, Kesäyö nosti yhtyeen lopulta kaikkien tuntemaksi.
– Me lävistettiin monen ihmisen tietoisuus sillä biisillä, Tuunela kiteyttää biisin merkityksen Pariisi keväälle.
Arto Tuunela kertoo kappaleen synnystä ja esittää sen studioyleisön edessä:
Nuotiokitarabiisiäänestyksessä etsittiin parasta 2000-luvulla tehtyä biisiä nuotiokitarasessioissa laulettavaksi.
Äänestyksen viisi parasta kappaletta:
1. Pariisin kevät: Kesäyö (28.3% annetuista äänistä)
2. Haloo Helsinki!: Maailman toisella puolen (17.8%)
3. Tehosekoitin: Asfaltti polttaa (17.6%)
4. Olavi Uusivirta: Ollaanko tämä kesä näin? (9.7%)
5. Jenni Vartiainen: Missä muruseni on (7.3%)