Tekoäly sitä ja tekoäly tätä. Tekoäly, tekoäly, tekoäly. Sanaa hoetaan kaikkialla, ja syytä on hokeakin. Tekoäly muuttaa maailmaa: myös maailmanlaajuista taloudellista, poliittista ja sotilaallista kilpailua.
Juuri ennen juhannusta lähti lausuntokierrokselle Petteri Orpon (kok.) hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliitinen selonteko. Se puhuu tekoälyn kohdalla ”potentiaalisesti merkittävistä turvallisuuspoliittisista vaikutuksista”. Selonteon tekstissä sanotaan tekoälyn asettavan haasteita erityisesti puolustus- ja turvallisuussektoreille.
Asia otetaan selvästi tosissaan. Ja siihen nähden on muuten melko erikoista, että niin ikään lausuntokierroksella oleva Yhteiskunnan turvallisuusstrategia ei mainitse tekoälyä kertaakaan.
Ukrainan sodassa, rintaman kummallakin puolella, on tällä hetkellä käynnissä tekoälypohjaisten järjestelmien kiivas kehitys. Ukrainassa on paljon osaamista ohjelmoinnissa ja samaan aikaan huutava tarve kaikelle, joka auttaa maata taistelussa olemassaolonsa puolesta.
Tekoäly erottelee äänimassasta ilmahyökkäykset ja tiedot äänilähteestä, sen suunnasta ja nopeudesta.
Ilmavalvonta on suomalaisille tuttua muinaisesta kuvastosta, joissa lottapukuinen nuori nainen kiikaroi neuvostokoneita taivaalta. Ukrainassa on tällä hetkellä käytössä verkosto äänisensoreita, jotka kuuntelevat ympäristöään. Tekoäly erottelee äänimassan joukosta ilmahyökkäyksiin viittaavat havainnot ja samalla toimittaa eteenpäin tietoa äänilähteestä, sen suunnasta ja nopeudesta.
Bakhmutin kaupunkia puolustaneen yksikön komentaja pyysi ja sai apua, kun konekiväärimiehistöjen tappiot kävivät sietämättömiksi. Heille kehitettiin konekivääri, joka tähtää itsenäisesti tekoälyn avulla. Sitä käyttävä sotilas on suojassa juoksuhaudassa, käyttäen ampumiseen konsolipeleistä tuttua ohjainta.
Israel on käyttänyt Gazassa tekoälyä käsittelemään valtavaa määrää dataa, jota he keräävät siviilien kansoittamalta sotatantereelta. Tutkijoiden mukaan vaikuttaa siltä, että Israel on käyttänyt tekoälyä nimenomaan voidakseen tehdä enemmän ja nopeammin iskuja.
Nykyään on yhä vaikeampaa, ellei jopa mahdotonta, tehdä salassa yhtään mitään.
Mutta tekoäly ei muuta vain taistelukenttää. Se muuttaa, tai on jo muuttanutkin, ihan kaikkea tiedon käsittelyä. Kiina on pitkään kerännyt valtavia datamassoja. Sitä on syytetty muun muassa Yhdysvaltain liittovaltion henkilöstörekisterin hakkeroinnista. Noin neljän miljoonan ihmisen tiedot ovat liian suuri datamassa ihmisen käsiteltäväksi, mutta laskentateholla ja oikeanlaisilla tekoälysovelluksilla aineistosta voi saada irti valtavasti – tiedustelua potenssiin kaksi.
Käytännössä tällainen tarkoittaa sitä, että on yhä vaikeampaa, ellei jopa mahdotonta, tehdä salassa yhtään mitään merkittävämpää. Kuulostaa painajaiselta, mutta ehkä asialla on jopa valoisa puoli. Kun turvallisuuspolitiikan kentillä ei tarvitse pelätä niin paljon yllätyksiä, politiikan ennakoitavuus vahvistuu.
Tekoälyn käyttöön liittyy silti mitä suurimmassa määrin isoja eettisiä ongelmia. Näitä kehityskulkuja Euroopan unioni yrittää pitää hallinnassa tekoälydirektiivillä.
Sen sijaan Yhdysvalloissa noudatetaan pitkälti sikäläistä ohjelmistokehityskulttuuria, jossa ensin vain tehdään, ja katsotaan vasta sitten, mitä tapahtui.
Ihan oma polkunsa ovat demokraattisen maailman haastaneet Kiina ja Venäjä, joiden apureina toimivat Iran ja Pohjois-Korea. Niiden tekoälyn kehitys ei tule leijumaan samoissa sfääreissä kuin EU:n tekoälydirektiivi.
Jo nyt on tiedossa, että nämä autoritaariset maat hyödyntävät tekoälyä ainakin kyber- ja informaatiovaikuttamisessa.
Jotain perustavanlaatuista on muuttunut, mutta seuraukset ovat vielä epäselviä ja täysin hämärän peitossa.
Joskus lähiaikoina tehdään todennäköisesti jotain hyvin pahaa tekoälyn avulla. Jotain, joka tulee aiheuttamaan suoranaisen moraalipaniikin. Ehkä se on kasvojentunnistusteknologian avulla toteutettu murha droonilla keskellä väkijoukkoa tai jotain vastaavaa.
Pahimmillaan se on valtiollisesti toteutettu, halvaannuttava isku, johon kukaan ei osannut varautua. Tai sitten se on hiljaisesti käynnistetty hiipivä vaikutus, jota emme osaa edes pelätä, ennen kuin on liian myöhäistä.
Olemme nyt tekoälyn kanssa tavallaan samassa tilanteessa, jossa maailma oli ensimmäisen atomipommin jälkeen. Jotain perustavanlaatuista on muuttunut, mutta muutoksen seuraukset ovat vielä epäselviä tai jopa täysin hämärän peitossa.
Tekoäly ei ole itsessään hyvä tai paha. Se ei tuhoa eikä pelasta meitä. Tekoäly on sitä, miten ja mihin ihminen sitä käyttää.
Siihen meillä pitää olla sanottavaa ihmisinä, valtiona, Euroopan unionina ja ihmiskuntana. Sitä sanottavaa pitää olla erityisesti myös tällä hallituksella, joka nyt johtaa meitä kohti muuttuvaa maailmaa.
Janne Riiheläinen
Kirjoittaja on innoissaan tekoälyn kehitysvauhdista, mutta pelkää myös vauhdin vievän ojan puolelle.