Pari vuotta sitten Lauran oli tunnustettava tosiasiat. Parisuhde oli kariutumassa, työsuhde oli päättynyt, suhde lapsiin rakoili ja oma mielenterveys oli koetuksella. Kaikille ongelmille oli yksi yhteinen nimittäjä, alkoholi.
Nuorena alkoholin käyttö oli ollut hauskaa ja sosiaalista, mutta nyt siitä oli tullut päivittäistä ja yksinäistä. Lauran juomista leimasivat ahdistus, pelko ja salailu.
Jo usean kerran läheiset olivat ehdottaneet Lauralle hakeutumista intensiiviseen päihdehoitoon. Ajatus ”juoppohoitolasta” tuntui täysin mahdottomalta.
Asian arkaluontoisuuden takia Laura ei esiinny jutussa omalla nimellään, mutta hänen henkilöllisyytensä on Ylen tiedossa.
Videolla Laura kertoo, mikä esti häntä hakeutumasta laitoshoitoon aiemmin. Ja millaiseksi hoito lopulta osoittautui.
Laura hakeutui yksityiselle Fria-klinikalle Minnesota-hoitoon, johon kuuluu muun muassa intensiivistä terapiaa ja vertaistukea. Hoidon aikana asutaan laitoksen tiloissa.
Suurimman osan päihdekuntoutuksen laitoshoidosta tuottavat Suomessa yksityiset yritykset ja säätiöt. Kuukauden mittaisen kuntoutusjakson hinta on tavallisesti 6000–7000 euroa.
Lauran hoidon maksoi hänen kotiseutunsa eli Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue. Kaikkien päihdehoitoa tarvitsevien kohdalla näin ei kuitenkaan ole.
Talousvaikeuksissa kamppailevat hyvinvointialueet myöntävät päihdekuntoutuksen laitoshoidon maksusitoumuksia entistä säästeliäämmin.
Hoitolaitoksissa on huomattu radikaali muutos
Terveyden ja hyvinvoinvoinnin laitoksen (THL) ja A-klinikan päihdesairaalan ylilääkäri Margareeta Häkkinen on havainnut, että erityisesti kuluvan vuoden aikana hyvinvointialueiden maksusitoumukset päihdekuntoutukseen ovat vähentyneet merkittävästi.
Kuntoutusjaksot ovat myös lyhentyneet. Aiemman neljän viikon sijaan hyvinvointialueet saattavat nyt myöntää maksusitoumuksen vain kahden viikon hoitojaksolle.
– Ongelmien pitää olla tosi pitkällä ennen kuin kuntoutukseen pääsee. Se näkyy päihdesairaalassa konkreettisesti siinä, että potilaat puuttuvat, Häkkinen sanoo.
Yle kysyi viideltä yksityiseltä päihdekuntoutuslaitokselta, miten päihdekuntoutukset ovat muuttuneet hyvinvointialueilla.
Muutosta kuvataan radikaaliksi:
Hyvinvointialueiden aloitettua ostot vähenivät huomattavasti, ja jotkut alueista lakkasivat myöntämästä maksusitoumuksia kokonaan, vaikka yhteistyö oli aiemmin tiivistä.
Minja Pohjola, toimitusjohtaja, Kantamo Oy
Olemme saaneet tietää, että ostopalvelujen käyttö on joillakin alueilla kielletty. Hoidon määrittelee tällä hetkellä raha, ei asiakkaan todellinen tarve.
Heidi Viljanen, Kankaanpään A-kodin johtaja, Vakry Ry
Maksusitoumuksia on hyvin vaikea, ellei mahdotonta saada. 85 prosenttia asiakkaistamme maksaa hoidon itse. Maksajana voivat olla myös läheiset; vanhemmat, isovanhemmat, sisarukset, jopa omat lapset.
Marjo Lehikoinen, Toimitusjohtaja, Minnesota-Hoito Oy
Yllä olevan kuvion tiedot perustuvat sosiaalipalvelujen toimintatilastoon. Laitosmuotoista päihdekuntoutusta tilastoidaan myös sosiaalihuollon hoitoilmoitusrekisteriin, Hilmoon. Näiden kahden tietolähteen tiedot vuodelta 2023 ovat ristiriitaisia keskenään. Hilmo-tietojen perusteella laitoshoidonkuntoutuksen määrä olisi kasvanut. Ristiriidan syytä on pyritty selvittämään, mutta virhettä ei ole toistaiseksi löytynyt, kertoo THL:n erikoistutkija Kristiina Kuussaari
Omalla rahalla pääsee hoitoon ”ohituskaistaa”
Hyvinvointialueilla ensisijainen vaihtoehto päihderiippuvuuteen on avohoito. Esimerkiksi Pirkanmaan hyvinvointialueelta myönnetään, että ostopalveluja on pyritty suitsimaan.
Mielenterveys- ja päihdepalvelujen vastuualuejohtaja Kaisa Luodon mukaan avohoidon etuna on, että yhteys arkeen säilyy. Sen ajatellaan helpottavan päihteettömän elämän jatkamista hoidon jälkeen. Taustalla on kuitenkin myös taloudelliset syyt.
– Harkitsemme entistä tarkemmin, että hoito olisi oikea-aikaista ja kohdentuisi heihin, jotka juuri sillä hetkellä kykenevät siitä hyötymään, Luoto kertoo.
Samanlaista laitoshoidon kriteerien tiukentamista on tehty myös muilla hyvinvointialueilla. Mikäli laitoshoitoa harkitaan, voi kestää viikoista kuukausiin ennen kuin sinne pääsee. Monelle se voi olla liian pitkä aika, arvioi Fria-klinikan toimitusjohtaja Miska Mikkonen.
– Päihdesairauksissa halu saada kokonaisvaltaista apua on suurimmillaan epätoivon hetkillä. Prosessin aikana motivaatio katoaa, vaikka tarve kuntoutukselle ei poistuisi.
Hoitolaitoksiin voi hakeutua myös suoraan, itse maksavana asiakkaana. Hyvinvointialueiden määrittelemältä hoitopolulta poikkeaminen kuitenkin johtaa yleensä siihen, että maksusitoumusta ei myönnetä.
Toisten toipujien tuesta tuli korvaamatonta
Laura oli yrittänyt hakea apua päihdeongelmaansa jo ennen laitoshoitoa. Työterveydestä hänet oli ohjattu hyvinvointialueen päihdehoitajan vastaanotolle.
Siellä käydyt keskustelut olivat Lauran mukaan hyviä, mutta avohoidon keinot eivät riittäneet auttamaan häntä irti juomiskierteestä.
Laitoshoidon hyvänä puolena Laura pitää sitä, että oman sairauden äärelle oli pakko pysähtyä, ilman tekosyitä ja keskeytyksiä.
Ensimmäiset päivät hoidossa hän itki ja häpesi omaa tilannettaan. Päivittäisen ryhmäterapian rehellinen ja hyväksyvä keskusteluilmapiiri sai pikku hiljaa hänetkin puhumaan.
– Aika monta vuotta pitäisi käydä viikottain avohoidossa, että saisi saman vaikutuksen, Laura arvioi.
Parhaaksi puoleksi osoittautui asia, jota Lauran oli pelännyt eniten – muiden päihdeongelmaisten kohtaaminen. Hän pitää edelleen yhteyttä hoidossa tapaamiinsa ihmisiin ja vertaistuki jatkuu puolin ja toisin.
– On äärimmäisen tärkeä tietää, mistä saa tukea, jos tulee vaikeita hetkiä.
Onko sinulla juttuvinkki Ylen uutisiin?
Voit olla luottamuksella yhteydessä. Voit lähestyä meitä myös sähköpostilla:eevi.kinnunen@yle.fi. Luemme kaikki yhteydenotot, mutta emme pysty takaamaan jokaiselle henkilökohtaista vastausta.