Voiko viestipalvelu X:n omistaja Elon Musk tehdä Donald Trumpista Yhdysvaltain presidentin? Tai poptähti Taylor Swift Kamala Harrisista?
Onko mahdollista, että salaliittoteorioita levittävät somepersoonat, kuten Kim Dotcom ja Jackson Hinkle, heikentävät Ukrainan ja Israelin tukea lännessä?
Sosiaalisen median ”superlevittäjien” tai ”supervaikuttajien” poliittista vaikutusta ei ole juuri tutkittu ja sitä on lopulta vaikea mitata.
Tässä jutussa kerromme erityisesti poliittisista superlevittäjistä viestipalvelu X:ssä (ent. Twitter). Keitä he ovat?
Myös Sanna Marin voi olla superlevittäjä
Koronaviruspandemian aikaan puhuttiin taudin superlevittäjistä. Somen superlevittäjällä tarkoitetaan tutkimuksessa yleensä niitä, jotka levittävät paljon väärää tietoa ja äärimielipiteitä tietystä teemasta.
Tutkimusten mukaan varsin pieni joukko voi levittää suuren osan väärästä tiedosta. Korona-aikana julkaistiin raportti, jonka mukaan 12 henkilöä levitti suurimman osan rokotteiden vastaisista väitteistä Yhdysvalloissa.
Yksi oli Robert F. Kennedy Jr, joka luopui elokuussa ehdokkuudestaan itsenäisenä presidenttiehdokkaana ja alkoi tukea republikaanien Trumpia.
Myös Trumpia voidaan pitää isona superlevittäjänä. Keskitymme kuitenkin henkilöihin, joilla ei ole merkittävää poliittista asemaa.
Superlevittäjät käyvät usein ideologista kamppailua, eivätkä pyrki levittämään objektiivista tietoa.
Myös totuudellisen tiedon jakamiseen sitoutuneita, kuten tutkijoita tai muita suosittuja somepersoonia, voidaan pitää superlevittäjinä.
– Superlevittäjäksi voidaan mieltää mikä tahansa sosiaalisen median tili, jolla on suuri seuraajakunta, vaikka entinen pääministeri Sanna Marin (sd.), Tampereen yliopiston tutkijatohtori Pekka Kallioniemi sanoo.
Marinin seuraajamäärät ovat Suomen kärkeä ja kansainvälisestikin suuret. Hänellä on miljoona seuraajaa Instagramissa ja 650 000 X:ssä.
Sosiaalisen median tutkija, dosentti Salla-Maaria Laaksonen Helsingin yliopistosta mainitsee poplaulaja Taylor Swiftin, jolla on lähes 100 miljoonaa seuraajaa X:ssä.
Pitkään odotettiin, ottaako hän kantaa Yhdysvaltain presidentinvaaleihin. Vastikään hän kertoi tukevansa demokraattien Harrista.
– Julkkikset voivat päästä sellaiseen asemaan, että heillä on vaikutusvaltaa seuraajiinsa, vaikka he eivät sinänsä olisi poliittisia, Laaksonen sanoo.
”Matteus-vaikutus” luo supervaikuttajia
Koronan jälkeen superlevittäjiä on pyörinyt paljon Ukrainan ja Gazan sotien ympärillä. Nyt kuuma aihe on myös Yhdysvaltain presidentinvaalit.
Superlevittäjien kuningas on X:n omistaja Elon Musk, jolla on lähes 200 miljoonaa seuraajaa. Trumpin tukemisen myötä hänestä on tullut entistä poliittisempi vaikuttaja.
– Maailman rikkain mies ostaa oman alustan ja alkaa tuutata omia näkemyksiään. Ei tule toista mieleen, Ukrainan sodasta X:ssä raportoiva, avoimien lähteiden analyytikko Emil Kastehelmi sanoo.
Somesuosioon pätee niin sanottu Matteus-vaikutus, mistä Musk on ääriesimerkki.
– Ne, joilla on, niille annetaan. Seuraajat kasautuvat pienelle joukolle. Se voi vaikuttaa suuresti siihen, millaista sisältöä somessa kiertää, viestinnän väitöskirjatutkija Tuomas Heikkilä Helsingin yliopistosta sanoo.
Superlevittäjän tunnistaa siitä, että tämän postaukset leviävät erityisen aggressiivisesti.
Lännenvastaisuus yhdistää
Useita asiantuntijoiden mainitsemia miljoonaluokan superlevittäjiä yhdistää lännenvastaisuus.
Tällaisiksi voidaan lukea muun muassa amerikkalainen Jackson Hinkle, Venäjällä asuva yhdysvaltalainen tietovuotaja Edward Snowden ja saksalais-suomalainen Kim Dotcom.
Lännenvastaisuus näkyy muun muassa niin, että tuetaan Venäjää ja vastustetaan Israelia.
Superlevittäjiä voidaan käyttää myös valtioiden propagandassa. Esimerkiksi Hinkle on vieraillut Venäjällä sodan aikana ja haastattelut siellä virkamiehiä ja poliitikkoja. Yhdysvaltalaisjuontaja Tucker Carlson taas haastatteli presidentti Vladimir Putinia.
Kallioniemi tutkii erityisesti venäjämielistä disinformaatiota ja propagandaa ja raportoi niitä levittävistä henkilöistä.
– Usein tähän viestintään sekoittuu myös salaliittoteorioita, puhutaan niin sanotusta deep state -ilmiöstä tai salaisesta hallituksesta, joka hallitsee maailmaa. Perinteisiä, vanhoja salaliittoteoriamalleja, Kallioniemi kertoo.
Kallioniemen mukaan salaliittoteoriat ajavat usein valetiedon pariin. Niihin uskovat levittävät yleensä myös disinformaatiota.
Onko vaarana, että jos itse seuraa venäjämielistä väärää tietoa ja propagandaa, alkaa nähdä vain sitä?
– Totta kai ja tätähän paljon näkeekin, että hirveästi asioita liioitellaan. Kaikki on Venäjän propagandaa tai Putinin pussiin pelaamista, Kallioniemi sanoo.
Siksi hän sanoo seuraavansa myös venäläisen viestipalvelun Telegramin tilejä. Venäjää tukevasta näkökulmasta raportoivia superlevittäjiä ovat muun muassa anonyymit tilit Rybar, DVA Majors ja RVvoenkor.
Ukrainan sota loi myös suomalaisia superlevittäjiä
Ukrainan puoleltakin puskee disinformaatiota, mutta Kastehelmen mukaan varsinainen väärän tiedon mylly pyörii venäjämielisten puolella.
– Näkisin diktaattori Putinin asian ajamisen olevan jo luonteeltaan disinformaation levittämistä.
Kahden tulen välissä toimii paljon tutkijoita ja asiantuntijoita. Heistäkin sota on tehnyt superlevittäjiä.
Miljoonaluokan seuraajakuntia ovat keränneet esimerkiksi avoimien lähteiden tiedustelua harjoittavat tilit, kuten OSINTdefender ja OSINTtechnical.
Videolla tutkija Salla-Maaria Laaksonen kuvaa supervaikuttajien poliittista vaikutusvaltaa:
Myös Kallioniemeä (160 000 seuraajaa) ja Kastehelmeä (124 000 seuraajaa) voidaan pitää pienemmän mittakaavan superlevittäjinä. He raportoivat X:ssä englanniksi ja heitä seurataan kansainvälisesti.
He korostavat pyrkivänsä nimenomaan totuudellisen tiedon ja harkittujen analyysien levittämiseen.
Suosiiko some äärioikeistoa ja disinformaatiota?
Monet asiantuntijoiden nimeämät superlevittäjät voidaan lukea disinformaation levittäjiksi sekä äärioikeistolaisiksi tai oikeistopopulisteiksi.
Monilla voi olla mielikuva, että valetieto on saastuttanut sosiaalisen median.
Vuonna 2020 julkaistu yhdysvaltalainen tutkimus ei tue sitä. Sen mukaan keskimäärin vain prosentti sosiaalisessa mediassa päivän aikana nähdyistä uutisista on valeuutisia. Samansuuntaisia tuloksia on saatu muissakin Twitteristä tehdyistä tutkimuksissa Yhdysvalloissa.
Jopa innokkaimmat valeuutisten kuluttajat, yli 55-vuotiaat, viettivät alle minuutin päivässä valeuutisten parissa, kun heiltä kului perinteisessä uutismediassa 106 minuuttia päivässä.
Disinformaatio on toki voinut lisääntyä somessa viime vuosina, esimerkiksi siksi, että Elon Musk höllensi näkyvästi X:n moderointia.
Sosiaalinen media ei suosi lähtökohtaisesti äärioikeistolaisia tai oikeistopopulisteja sen enempää kuin vasentakaan laitaa, asiantuntijat sanovat.
Tutkija Tuomas Heikkilän mukaan disinformaatiolle altistuminen ei katso poliittista mielipidettä.
– Meistä jokainen haluaisi luottaa sellaiseen tietoon, joka sopii maailmankuviimme ja katsomuksiimme sekä torjua kaikkea, joka pyrkii horjuttamaan niitä.
Heikkilän mukaan populistit väristä riippumatta hyödyntävät sitä, että ne leimaavat perinteisten tiedotusvälineiden sisältöjä elitistiseksi.
Erityisesti oikealla ainakin maahanmuuttovihamielinen ja rasistinen sisältö voivat olla käyttökelpoisia, Heikkilä sanoo.
– Se ei sulje pois sitä, että virheellistä ja valheellista tietoa voitaisiin levittää ihan yhtä paljon vaikkapa vasemmistopopulistien keskuudessa.
Äärioikeistolaisten ja -vasemmistolaisten näkemykset voivat myös käydä niin yksiin, että niitä voi olla vaikea erottaa.
– Saksassa he ovat jopa järjestäneet yhdessä tapahtumia ja protesteja, tutkijatohtori Pekka Kallioniemi sanoo.
”Hyvin opportunistista ja kyynistä toimintaa”
Superlevittäjiä ei aja suinkaan vain aatteen palo. Monet seuraavat trendejä ja tavoittelevat miljoonayleisöjä rahankiilto silmissä. Seuraajia voidaan sen vuoksi luoda tyhjästäkin. Aina ei ole selvää, mikä on toiminnan päämotiivi.
Pekka Kallioniemi kuvaa ilmiötä videolla:
Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, moni viesti siitä. Kun Hamas hyökkäsi Israeliin, siirryttiin sinne. Näin toimii Emil Kastehelmen mukaan esimerkiksi Jackson Hinkle.
– Hän jopa heinäsirkkamaisesti hyppii eri tapahtumien ja narratiivien perässä ja ajaa mahdollisimman paljon liikennettä postauksiinsa olemalla tosi repivä ja polarisoiva.
Kallioniemi ja Kastehelmi arvioivat, että X:ssä voi ansaita tuhansia euroja kuukaudessa pelkästään viestien näkyvyydellä.
X ei ole tuottoisin kultakaivos, mutta monet vaikuttajat toimivat useilla somealustoilla. Monista superlevittäjistä some on voinut tehdä miljonäärejä.
Kallioniemi ja Kastehelmi ovat omien sanojensa mukaan päässeet vain kymppien tai korkeintaan satojen eurojen someansioihin kuukaudessa. Someaktiivisuus on kuitenkin tuonut heille välillisesti elantoa.
Kallioniemen konsulttiyritystä rahoitti tänä vuonna noin 200 000 eurolla hollantilainen järjestö.
Kastehelmestä on tullut median vakikommentaattori ja Iltalehden toimittaja. Jenny ja Antti Wihurin rahasto on rahoittanut 30 000 eurolla Kastehelmen ja hänen kumppaniensa avoimien lähteiden tiedusteluryhmää Black Bird Groupia.
Superlevittäjien vaikutusta voidaan liioitella
Kesällä uutisoitiin siitä, että maahanmuuttovastaiset somepersoonat lietsoivat väkivaltaisia mellakoita Britanniassa sen jälkeen, kun nuori ruandalaistaustainen mies oli puukottanut kuoliaaksi kolme lasta. Hänen taustastaan levitettiin somessa väärää tietoa.
Tutkija Tuomas Heikkilä sanoo, ettei väärä tieto yksinään saa ihmisiä kaduille, vaan viestien pitää puhutella myös heidän maailmankuviaan.
Asiantuntijat varoittavatkin liioittelemasta superlevittäjien vaikutusta.