Suomessa tapahtuvaa lahjontaa on vaikeaa havaita, määritellä ja näyttää toteen.
Näin arvioivat oikeusoppineet, joilta kysyimme, mikä on laillisen lahjan ja rikollisen lahjonnan välinen ero.
– Lahjuksen käsitys on vähän liukuva, sanoo rikosoikeuden apulaisprofessori Tatu Hyttinen Turun yliopistosta.
Tällä viikolla alkaneessa oikeudenkäynnissä työ- ja elinkeinoministeriön hallitusneuvos Olli Soraista syytetään törkeästä lahjuksen vastaanottamisesta ja virkarikoksesta. Törkeästä lahjuksen antamisesta syytetään Polarica Marjahankinta -yhtiön ex-toimitusjohtajaa Jukka Kristoa.
Tatu Hyttinen sekä rikosoikeuden professori Minna Kimpimäki Lapin yliopistosta kommentoivat aihetta yleisellä tasolla. He eivät ota kantaa käynnissä olevaan oikeustapaukseen.
Mikä on lahjus?
Minna Kimpimäen mukaan lahja voidaan katsoa lahjukseksi silloin, mikäli sillä on sidos esimerkiksi virkamiehen toimintaan.
– Tyypilliset tapaukset, jotka ovat Suomessa rikosprosessissa edenneet, ovat usein liittyneet esimerkiksi erilaisiin kestityksiin tai virkamiesten matkojen maksamiseen.
Tatu Hyttisen mielestä lahjan ja lahjuksen välistä eroa arvioitaessa keskeistä on, pyritäänkö toiminnalla vaikuttamaan virkatoimen puolueettomaan hoitamiseen.
Hän sanoo, että rahallisesti määriteltävissä olevan lahjuksen ja laillisen lahjan välillä ei ole olemassa tarkkaa rajaa. Hyvinkin pieni summa voi tilanteesta riippuen täyttää lahjusrikoksen määritelmän.
Lahjus voi lisäksi olla muutakin kuin rahanarvoinen etu.
– Se voi olla vaikkapa ansiomerkki tai joku muu, millä voidaan yrittää vaikuttaa virkatoimeen, Hyttinen kertoo.
Mitä mieltä sinä olet alla olevista esimerkeistä?
Katso videolta oikeusoppineen näkemys:
Katso videolta oikeusoppineet näkemys:
Katso videolta oikeusoppineen näkemys:
Ohjeistukset eivät ole juridisesti velvoittavia
Lahjuksen ottamiseen voi syyllistyä yhtä lailla valtion tai kunnan viranomainen kuin myös julkisyhteisön työntekijä. Myös kansanedustajan lahjominen tai lahjuksen ottaminen kansanedustajana on kriminalisoitu.
Esimerkiksi ministereitä ja valtion virkamiehiä on ohjeistettu lahjojen ja etujen vastaanottamisesta.
Oikeusministeriön linjauksen mukaan virkamies voi osallistua yhteistyötahon kustantamalle lounaalle, mikäli se on ”tavanomainen ja kohtuullinen”. Sen sijaan lounaalle osallistuminen ei ole suositeltavaa, mikäli virkamiehen edustamassa virastossa on esimerkiksi vireillä yhteistyötahoa koskeva asia.
Lisäksi yksityishenkilöiltä tai yrityksiltä saa ottaa vastaan ainoastaan vähäarvoisia mainos- tai muita lahjoja.
Hyväksyttäväksi ja kohteliaaksi lahjan vastaanottaminen katsotaan myös silloin, jos virkamies täyttää pyöreitä tai jää eläkkeelle, mutta lahjan on oltava arvoltaan kohtuullinen.
Ministeri voi ohjeen mukaan ottaa käyttöönsä enintään 200 euron arvoisen lahjan oman harkintansa mukaisesti.
Tatu Hyttinen kuitenkin toteaa, että virastojen tai viranomaisten sisäiset ohjeistukset eivät sido lainsoveltajaa.
– Jos asia päätyy tuomioistuimen arvioitavaksi, ohjeistusta voitaisiin ehkä käyttää tulkintatukena, mutta se ei ole rikosvastuun poissulkeva tai perustava tekijä. Tiukasti rikosoikeudellisesti arvioiden lahjuksen määräksi ei ole haluttu laittaa mitään alarajaa.
Piilorikollisuutta
Oikeusoppineet muistuttavat, että tilastojen mukaan lahjontaa on Suomessa kansainvälisesti verraten vähäisesti.
Tatu Hyttisen mielestä se ei välttämättä ole koko totuus, sillä lahjontaa ei aina tunnisteta.
Myös Minna Kimpimäki sanoo, että lahjusrikosten torjunnassa hankalinta on, että kyse on usein piilossa olevasta toiminnasta.
– Kaikilla osapuolilla on suuri intressi pitää se näkymättömissä ja poissa viranomaisten tiedosta.
Lahjuksen ottamisesta voidaan tuomita sakkoon tai enintään kahdeksi vuodeksi vankeuteen. Törkeässä tekomuodossa enimmäisrangaistus on neljä vuotta vankeutta.