Eikö paraurheilun luokittelu aukene? Tässä tiivis opas suomalaisten lajeihin

Luokittelu kuuluu olennaisena osana paraurheiluun. Tässä jutussa käydään läpi Suomen Pariisin paralympiajoukkueen lajit ja luokitukset.

Amanda Kotaja kelaa Dubain MM-kisoissa 2019.
Amanda Kotaja kelaa luokassa T54. Kuva: imago images/Beautiful Sports/ All Over Press
  • Anu Karttunen

Luokittelu kuuluu olennaisena osana paraurheiluun, ja sitä voi verrata vammattomien painoluokkalajeihin. Luokittelun tavoite on, että lopputuloksen ratkaisevat urheilulliset tekijät, ei vamman haitta-aste.

Luokittelussa on kymmenen eri soveltuvaa vammaa, joista kahdeksan on liikuntavammoja. Näiden lisäksi mukana ovat sekä näkövamma että kehitysvamma.

Pariisin kesäparalympialaisissa kilpaillaan 22 lajissa, ja Suomella on edustusta kuudessa eri lajissa. Näissä jokaisessa lajissa on käytössä oma luokittelunsa, jotka perustuvat urheilijan toimintakykyyn tai näkövammaisten urheilijoiden kohdalla näkökyvyn arviointiin.

Parayleisurheilu

Amanda Kotaja kelaa T54-luokassa.
Iida Lounela hyppää Pariisin MM-kisoissa pituutta.

T = Track, ratalajit eli juoksu-, kelaus- ja hyppylajit

F = Field, kenttälajit eli kaikki heittolajit

Parayleisurheilun luokat

Luokkien numerot kertovat vamman laadun, mutta eri luokkia ei voi rinnastaa toisiinsa. Esimerkiksi pieninumeroisessa luokassa kilpailevalla pyörätuoliurheilijalla, kuten T51-luokan Toni Piispasella, on selkäydinvamma korkeammalla nikamatasolla kuin suurinumeroisemmassa luokassa urheilevalla, kuten T54-luokan Leo-Pekka Tähdellä.

T32 ei kuitenkaan ole vaikeampi vamma kuin T54, koska T32-luokkaan kuuluvalla urheilijalla on koordinaatiohäiriöitä tai -vammoja, kun taas T54-luokkaan kuuluvalla urheilijalla on toisenlaiset soveltuvat vammat.

Pararatsastus

Pararatsastuksessa liikunta- ja näkövammaiset urheilijat kilpailevat kouluratsastuksessa viidessä eri vammaluokassa eli ryhmissä.

Ryhmien numerot kertovat vamman laadun. Mitä pienempi luku on, sitä vaikeampi vamma urheilijalla on.

Esimerkiksi ryhmä I:n ratsastajalla on vaikea liikuntavamma, joka vaikuttaa kaikkiin neljään raajaan sekä keskivartaloon ja ratsastaja käyttää useimmiten pyörätuolia jokapäiväisessä elämässään. Ryhmä V:n ratsastajalla taasen on vammoja yhdessä tai useammassa raajassa, tähän luokkaan kuuluvat myös vaikeasti heikkonäköiset ratsastajat.

Katja Karjalainen
Natasha Baker ratsastaa Lontoon paralympialaisissa.
Deborah Criddle ratsastaa Lontoon paralympialaisissa.
Laura Kangasniemi ratsastaa Seppo hevosella Ruskeasuolla. KK.
Jonna Aaltonen ratsastaa ruskealla hevosellaan kentällä laukkaa.

Ryhmä I on käyntiluokka.

Ryhmä II:ssa on mukana myös ravi.

Ryhmä III on raviluokka.

Ryhmä IV on helpompi laukkaluokka.

Ryhmä V on vaativampi laukkaluokka.

Parajousiammunta

Parajousiampujat kilpailevat kahdessa eri vammaluokassa: avoimessa luokassa ja pyörätuoliluokka W1:ssä.

Jere Forsberg jousiammunnan ensimmäisellä pudotuskierroksella Tokion paralympialaisissa.
Jere Forsberg kilpailee avoimessa luokassa. Kuva: Harri Kapustamäki, Paralympiakomitea/KIHU

Avoimessa luokassa urheilijat kilpailevat joko pyörätuolissa tai pystyasennossa. Heillä voi olla vaikeita toimintakykyrajoituksia keskivartalossa sekä jaloissa, mutta käsien toimintakyky on normaali.

Jousiampuja Jean-Pierre Antonio tähtää kohdetta Río de Janeiron paralympialaisissa 2016.
Jean-Pierre Antonios kilpailee pyörätuoliluokka W1:ssä. Kuva: Riku Valleala

Pyörätuoliluokka W1:ssä urheilijoilla ei ole toimintakykyä jaloissa eikä keskivartalossa ja myös käsien toimintakyky on heikentynyt.

Parapyöräily

Parapyöräilyssä vammaluokkien numerot kertovat vamman laadun, eli mitä pienempi luku, sitä vaikeampi vamma.

Parapyöräilyn C1–5-luokassa ovat urheilijat, joilla on alentunut lihasvoima, nivelten liikkuvuus, raajapuutos tai koordinaatiovamma.

Teppo Polvi
Teppo Polvi kilpailee H1-luokassa. Kuva: Mikko Ahmajärvi / Yle

Käsipyöräilyssä (H1–5) kilpailevat urheilijat, joilla on alentunut lihasvoima tai koordinaatiovamma. H1–4-luokissa ajoasento on makuullaan, H5-luokassa voi olla myös urheilijoita, joilla on raajapuutos, ja ajoasento voi olla polvillaan tai istualtaan.

Kolmipyörä (T1 ja T2) on urheilijoille, joilla on koordinaatioon ja tasapainoon vaikuttava vamma.

Tandempyörällä (TB) kilpailevat sokeat tai näkövammaiset pilotin kanssa.

Para-ammunta

Jarkko Mylly keskittyy laukausten välillä.
Jarkko Mylly kilpailee SH1-luokassa. Kuva: Lauri Jaakkola / Paralympiakomitea

Ampumaurheilussa kilpaillaan kolmessa eri vammaluokassa. SH1-luokassa käytössä ovat pistooli ja kivääri, ja siinä kilpailevat ampujat, joiden vamma on alaraajoissa. He eivät tarvitse ampumiseen tukea, osa kilpailee pystyasennossa ja osa istuma-asennossa.

SH2-luokassa (kivääri) kilpailevat urheilijat tarvitsevat ampumiseen tukea. Suurin osa heistä kilpailee istuma-asennossa.

Näkövammaiset kilpailijat ampuvat yhdessä luokassa (B1–B3).

Parapöytätennis

Aino Tapola kuvassa
Aino Tapola pelaa luokka 1:ssä. Kuva: ITTF

Parapöytätenniksessä urheilijat kilpailevat 11 eri vammaluokassa. Mitä pienempi luokka on, sitä huonompi on urheilijan toimintakyky. Luokat 1–5 on tarkoitettu pyörätuoliurheilijoille, luokat 6–10 seisoville pystyurheilijolle ja luokka 11 kehitysvammaisille urheilijoille.

Pyörätuoliluokat 1–2 ovat urheilijoille, joilla on toimintarajoitteita sekä ylä- että alaraajoissa ja vartalon lihakset toimivat heikosti. Pariisissa luokat 1 ja 2 pelaavat yhdessä.

Pystyluokkien urheilijoilla voi olla ylä- tai alaraajan amputaatiota, CP-vamma tai lyhytkasvuisuutta.

Jutussa on toiminut asiantuntijana Paralympiakomitean luokittelun ja integraation erityisasiantuntija Kati Kauhanen. Lähteenä on käytetty Paralympiakomitean ja Kansainvälisen paralympiakomitean nettisivuja.

Korjattu kello 12.37: Iida Lounela kisaa 200 metrillä, ei 100 metrillä.