”Tappakaa kaikki, Jumala tuntee kyllä omansa!” Näin käskettiin kronikoitsijan mukaan ristiretkeläisiä 1200-luvun alussa. Sillä kertaa heidän uhreinaan oli kataarien uskonlahko. Eteläranskalaisen Béziersin asukkaat surmattiinkin erottelematta sen kummemmin kataarien ja katolilaisten välillä. Tärkeintä oli, ettei ”harhaoppi” jäisi henkiin.
Sodassa on aina ollut sivullisia uhreja. Se, kenen on ylipäänsä katsottu olevan sivullinen, on myös vaihdellut. Sodan säännöillä ja tähän liittyvällä eettisellä pohdinnalla onkin pitkät juuret. Sääntöjä myös rikotaan, mutta erilaisilla soturikunniaan tai ritarillisuuteen liittyvillä normeilla on silti ollut merkityksensä.
Sittemmin sodan oikeussääntöjä on kehitetty pitemmälle, muun muassa Geneven sopimuksissa (1949) ja niiden kahdessa lisäpöytäkirjassa (1977). Tiivis katsaus humanitaarisen oikeuden perusteista löytyy Suomen Punaisen Ristin sivuilta.
Ehkä moraalisääntöjen rima ei ole kovin korkealla, mutta se on kuitenkin olemassa.
Monet sodan säännöt keskittyvät siviilien suojeluun. Siis ajatukseen siitä, että vaikka sota on silkkaa pahantekoa, sotaa voidaan käydä menestyksekkäästi ilman, että sivullisia tarkoituksellisesti vahingoitetaan.
Ehkä rima ei ole kovin korkealla, mutta se on kuitenkin olemassa.
Terrorismi on lähtökohtaisesti täysin näiden periaatteiden vastaista. Sillä tarkoitetaan poliittisten tai uskonnollisten tavoitteiden ajamista nimenomaan siviileihin kohdistuvan väkivallan avulla.
Juuri tarkoituksellinen siviileihin kohdistuva väkivalta on se syy, miksi terrorismia pidetään niin halveksittavana. Puhumme terrorismista tavallisimmin silloin, kun siihen syyllistyy joku muu kuin valtiollinen toimija, mutta ihan samat säännöt koskevat myös valtioita.
Terrorismin osalta sodan lait ja varsin laajasti jaetut yleiset moraaliset periaatteet kohtaavat, vaikka sodan olosuhteissa laiminlyöntejä tapahtuukin aivan liian usein.
Terrorismi on tavoitteiden ajamista nimenomaan siviileihin kohdistuvan väkivallan avulla.
Tarkoituksellista siviilien tappamisesta uhkaa tulla varsinkin silloin, kun siitä ryhdytään puhumaan hyväksyttävänä. Siksi on syytä toistaa aina uudestaan ja uudestaan, että kyseessä on halveksittava terrorismin logiikka ihan siitä riippumatta, minkä konfliktin toimijasta tai osapuolesta puhutaan.
Siviilien tappamista tarkoituksella oikeutetaan ainakin kahdella tavalla. Toista tapaa voisi kutsua kyyniseksi ja toista naiiviksi. Molemmat syyt ovat moraalisesti yhtä kelvottomia.
Kyyninen toimija tappaa tarkoituksella, jos siitä on hyötyä, mutta tietää kyllä toimintansa olevan moraalisesti mätää: tarkoitus pyhittää keinot.
Naiivi taas ajattelee siviilien olevan aidosti vastuussa, ja että se tekee heistä vihollisia. He ansaitsevat kuolla, koska heidät nähdään vihollisen kollektiivin jäseninä: samanlaisina kuin vihollisen taistelijat. Tämä on järjetön mutta nykyäänkin oudon puoleensa vetävä ajatus, joten pysähdytään siihen.
Etenkin jonkinasteisten demokratioiden suhteen nousee houkutus syyttää koko kansaa johtajiensa valinnoista. Hehän äänestivät. Tai ainakin olivat ”väärää mieltä” mielipidetiedusteluissa.
Jos venäläiset tukevat Putinia tai hänen sotaansa Ukrainassa, mikä on heidän vastuunsa? Kun Hamas kerran voitti vaalit 2006, mikä on palestiinalaisten vastuu heidän terroristaan? Kun Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin, voiko siitä syyttää tavallisia amerikkalaisia? Kun Israel laajentaa laittomia siirtokuntia miehitetyllä maalla, onko se äänestäjien vastuulla?
On houkuttavaa syyttää koko kansaa johtajiensa valinnoista.
Jokin vastuu äänestäjillä tietysti on, mutta ei sellainen, jossa kenet vain saa ampua, näännyttää nälkään ja janoon tai räjäyttää. Se on terrorismin logiikkaa, vieläpä vahvan totalitaristisella vivahteella. Siinä logiikassa ihmiset valitaan tapettaviksi mielipiteidensä takia, tai sen takia, että jakavat saman passin sellaisten kanssa, jolla on nämä mielipiteet.
Siinä ei ole mitään järkeä eikä moraalia. Kukaan ei oikeasti haluaisi soveltaa tällaista ajattelua omaan maahansa. Kukaan ei haluaisi soveltaa tällaista ajattelua mihinkään ryhmään, jonka jäseniä tuntee.
Tämä on se syy, miksi esimerkiksi Hamasin perusteet siviilien tarkoitukselliselle tappamiselle ja panttivangiksi ottamiselle ovat moraalisesti kestämättömiä.
Mutta tämä on myös se sama syy, miksi Israelin valtiovarainministerin puheet Gazan reilun kahden miljoonan asukkaan näännyttämisestä nälkään moraalisesti hyväksyttävänä toimena ovat kammottavaa terrorismin logiikkaa.
Se, kuka tällaisen hyväksyy, kannustaa sotarikoksiin.
Timo R. Stewart
Kirjoittaja on historiantutkija, joka ei erityisemmin kaipaa aikaa ennen Geneven sopimuksia.